torstai 12. syyskuuta 2019

Hullunmyllyä, ihanaa sellaista

Viikonloppuna mökkeilimme Kangasniemellä. Se oli Mytön ensimmäinen möksäreissu. Mytöllä riitti valtavan paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa mökkimaisemissa. Rohkeasti se kuitenkin seurasi Hippua ja tutki mökin pihapiiriä. Hilpu esitteli ylpeänä paikkoja. Myös automatkat mennen tullen sujuivat mutkattomasti. Myttö nukkuu autossa, kylki kyljessä siskon kanssa. Sisätiloissa Myttöstä kiinnosti erityisesti polttopuut ja lattialle jätetty vaatekassimme.


Möksällä koirien ulkoiluttaminen on hurjan paljon helpompaa kuin kotona. Avaa vain oven ja biiglet saavat mennä ja tulla mielensä mukaan. Koska Myttö on vielä vauva, emme kuitenkaan päästäneet sitä hortoilemaan yksin minne sattuu. Mökkimaasto on kivikkoista, joten tarkkailimme tiiviisti Mytön menoa, ettei onnettomuuksia päässyt käymään. Yöllä ulos ei ole yksin mitään asiaa, sillä kettu tai supikoira saattaa talsia pihamaalla. Yöulkoilut tehdäänkin remmissä. Ja Hippu on oppinut haukkumaan napakasti oven auettua. Luulisi sen räksytyksen kuultuaan isommankin elukan häipyä.

Kävin Hipun kanssa sienestämässä. Isäntä
jäi Mytön kanssa mökkiin huilaamaan.
Myttöä ei voi metsäreissuille ottaa vielä mukaan.

Myttö on jo nyt vaikuttanut minuun hirmuisen positiivisesti. Vaikka suren Typyä, tulen suremaan sitä omaan hautaani saakka, mieleen nousee yhä useammin paljon iloisia muistoja Typsystä. Ne Typyn viimeiset hetket eivät enää kummittele mielessäni päivittäin. Hilpun ja Mytön yhteistä taivalta tuntuu mukavalta seurata. Hipusta on lyhyessä ajassa kasvanut aikuinen koira ja hieno isosisko. 

Toki voin häpeilemättä myöntää, että ei tämä 100 prosenttista autuutta aina ole. Pennun omistaminen siis. Pissi- ja pökäleralli joskus tympii. Terävähampaisen riiviön roikkuessa kiinni tukassani, kun yritän pyyhkiä lammikkoa lattialta, tympii joskus sekin. Ja kun Myttö yltyy komentamaan sohvalla istuvaa Hippua ja Hippuli vastaa siihen yhtä kimeällä haukulla, ajattelen naapureitamme ja toivon heiltä kärsivällisyyttä. Päivääkään en kuitenkaan tässä hullunmyllyssä vaihtaisi pois, en ikinä. 

10 kommenttia:

  1. Pentuaika on samalla kertaa ihanaa ja myäs haastavaa, totes meijän äippäkin. Kyä se siitä, todetaan me.
    Ootte kyl sulonen kaksikko. Siskokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä oli päässyt jo unohtamaan pentuajan haasteet. Mutta hyvin niistä on toistaiseksi selvitty. Hipusta on kyllä suuri apu. Myttö niin kovasti matkii sitä ja ottaa esimerkkiä. Ja Hippuhan on tolkun kaveri, joten on esimerkkinä täysi kymppi.

      Terkkuja kovasti paljon teille meidän kaksikolta!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Ensi vuonna ihmettelet mihin se pentuaika niin nopeasti katosi ;) Terävät hampaat vaihtuu vauhdilla ja lätäköt lattioilta katoaa. Haukkuminen on koiran puhetta, ei sitä kokonaan saa vaientaa. Ettekä te niin tekisikään, kyllä me se tiedetään. Naapuritkin toivottavasti ymmärtävät ajoittaiset haukahdukset.
    Pennun kasvua, oppimista ja kehitystä on tosi kiva seurata,ja on kivaa, että jaksat pitää meidät ajan tasalla. Terveiset kauniille parivaljakolle ja palveluskunnalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on varmasti, että ensi kesänä katselen Myttöä ja mietin, että sehän on jo iso likka. Aika kiitää niin kovaa vauhtia. Pikkupentuaika on lopulta melko lyhyt.

      Tällä hetkellä meillä haukkuu enemmän Myttö kuin Hippu. Hippu on alkanut hoksaamaan, että kaveri ei pääse sohvalle vaikka miten yrittää. Joten turha sille on vastata, kun se yrittää komentaa isosiskoa. Meillä on kärsivällisiä ja ystävällisiä naapureita. Suurin osa on asunut rapussamme jo vuosia. Tuntevat siis meidän poppoon ja ovat ottaneet Mytön lämpimästi vastaan.

      Kiitos teille, että olette pysyneet matkassamme jo pitkään mukana. Paljon terkkuja komealle Párekille meidän tyttösiltä!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  3. Noin upean isosiskon rinnalla on Mytöllä turvallista elellä. :) Onneksi pennut ovat niin söpöjä, kun muuten niihin saattaisi joskus hermostua kaiken niiden aiheuttaman kaaoksen keskellä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myttö saa paljon anteeksi ulkomuotonsa ansiosta. Ja siksi, että se on niin valtavan iloinen ja sympaattinen tapaus. Eihän sille voi olla ärtynyt vaikka kaikenlaisia tempauksia keksiikin. Hippu kantaa isosiskon roolia hienosti ja uskon, että Myttö oppii siltä paljon.

      Mukavaa loppuviikkoa teidän laumalle!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  4. Vaikka pennut ovat söpöjä, ja meillä on tähän asti ollut vielä hyvin helppojakin pentuja, niin kyllä minä ainakin olen aina odottanut sitä aikaa, kun niistä kasvaa aikuisia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse odotan eniten sitä, että Myttö tulee sisäsiistiksi. Emme ole siivoushulluja eikä meillä ole edustuskotia. Mutta kotona jatkuvasti leijuva virtsanhaju tökkii joskus. Vaikka Mytöllä on kaksi "vessaa" ja niiden lisäksi pissialustoja. Usein se tekee niistä ohi.

      Mutta aika aikaansa kutakin. Pentuaikaan kuuluu kaikenlaisia juttuja, joista kyllä selvitään.

      Leppoisaa ja kivaa syksyn jatkoa toivotellen
      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  5. Oma hommasahan seon se pentuaeka. Vuan onse sen arvostahhii. Sano äet. Männöö niin mahottoman äkkijä ohi. Meellä haekaellaan että minnekkä on huvenna kohta kaheksan vuotta.
    Kyllä teellä on sielä ihanat ja sievät siskokset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä pentutouhussa oma hommansa on. Mutta annan isännälle valtaisan kiitoksen sillä olemme tässä molemmat täysillä mukana. Hän on vakaa ja rauhallinen. Kun minulla alkaa väsymys ja sen tuloksena kiukku iskemään, ottaa isäntä tilanteen haltuun ja kohta nauran vedet silmissä.

      En voi uskoa, että Hippu on jo neljä. Mihin aika oikein kiitää... Myttö kasvaa silmissä. Vuoden päästä se on jo iso biigletyttö.

      Isosti terveisiä valtakunnan vilosofille sekä kotiväelle meiltä kaikilta!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.