Juhlaa ja jalkavaivoja

Joulu lähestyy ja myös odotettu joululoma. Meillä molemmilla isännän kanssa on tänä vuonna pitkä loma ja palaamme työmaillemme vasta loppiaisen jälkeen. On mahtavaa, että saamme viettää nyt koko joulun ajan ja muutkin loppuvuoden pyhät oman perheen ja eritoten meidän isokorvien kanssa. Odotan sitä jo kovasti.

Lauantaina juhlimme ystäviemme  kanssa pikkujoulua. Isäntä mietiskeli, kuinka monta kertaa näitä kemuja olemme jo järjestäneet. Juhlaväen kanssa päädyimme siihen lopputulokseen, että varmaankin jo liki 20 kertaa. Vierasväki on vuosien saatossa hiukan muuttunut. Joku on tipahtanut joukosta pois ja uusia kasvoja on tullut tilalle. Meillä oli hauska ilta. Nauru ja laulu raikui (naapureita oltiin varoitettu). Söimme hyvin ja kilistelimme maljoja. Hippu ja Myttö jaksoivat olla menossa mukana reilusti yli puoleen yöhön. Sitten nukkumatti kaappasi biigelit syleilyynsä. Eritoten Myttö oli varsin riemuissaan näistä kekkereistä. Sillä riitti valtavasti energiaa olla vieraidemme kimpussa ja molemmat tyttöset saivat paljon sylittelyä, rapsutuksia ja silityksiä. Eikä niiden ilman tuliaisiakaan tarvinnut olla. Eräs ystävistämme totesi, "nämä bileet on jo vakiintunut perinne eikä näistä jäisi pois mistään hinnasta". Voiko enää hienompaa kiitosta isäntäväki saada.

Sunnuntaina koko lauma oli hiukan nuutuneita.
Pikkujoulujuhlat kun venyivät aamun pikkutunneille saakka. 

Meillä Hipun kanssa on vielä yksi lukukoirailu ennen joululomaa. Hippu jatkaa töitä taas tammikuussa, sekä koti- että naapurikirjastossa. Hippunen on hoitanut oikein mallikkaasti syksyn hommat ja olen nauttinut meidän kirjastokeikoista. Hyvillä mielin jatkamme keväällä.

Minulla on oikean jalan nilkka reistaillut jo muutaman viikon. Perjantaina sain lääkäriltä tiedon, että peroneusjänne on tulehtunut. Kovasti paljon ja on myös hyvin turvoksissa ultrakuvan perusteella. Kipeä se kyllä on ollutkin mutta sisulla olen pistellyt  menemään, myös Hippulin ja Myttösen kanssa. Tohtori määräsi minulle jouluun saakka kestävän lääkekuurin sekä liki täyden kävelykiellon. Ainoastaan töihin saan konkata mutta eipä juuri muuta. Joten biigeleiden ulkoilutukset ovat nyt täysin isännän kontolla. Vasta joulun tienoilla saan ryhtyä kokeilemaan, miltä pidemmät kävelyt tuntuvat. Todella harmillista, että kinttuni meni tällaiseen kuntoon. Mutta nyt ei auta muu kuin noudattaa lääkärin määräyksiä, jotta pääsisin jo joulun pyhinä ulkoilemaan taas meidän karvakaksikon kanssa.