Olen ollut tällä möksällä kaikki kesät siitä saakka, kun olin kolmen vanha. Ja siitä on, uskokaa pois, paljon aikaa. Isännän kanssa olemme mökkeilleet yhdessä täällä reilun parikymmentä vuotta. Liki aina myös koira mukanamme. Ensin mukaan reissasi Pimu, sitten sen kaverina Typy jne. Lahdenpohja, jossa tämä möksä sijaitsee, on keskellä sukuni maita. Rauhan tyyssija, ympärillä paljon metsää. Oma rauha ja alue, jossa ei koskaan ole tarvinnut pelätä mitään, varoa ketään. Kukaan ei ole meitä häirinnyt eikä me olla oltu häiriöksi kenellekään. Tai niin tähän saakka luulimme. Ne harvat naapurit, joita täällä samoilla rannoilla on, ovat tuttuja jo lapsuudestani. Äitini vanhoja koulukavereita perheineen, mummoni serkun lapsia. Tuttua sakkia. Vieri vieressä ei olla minkään mökin kanssa.
En olisi ikinä uskonut, että tulee päivä, jolloin meidän mökkeilyn luonne muuttuu täysin. Nyt se päivä on kuitenkin nähty. Tähän lahteen on saapunut uusi mökkeilijä, jonka vuoksi joudumme pitämään nyt Hipun ja Mytön jatkuvasti kiinni. Joudumme tekemään tämän turvataksemme koiriemme turvallisuuden. Ja teemme sen näin ollen erittäin mieluusti. Uuden mökkiläisen esittäytymiskäynti meidän rannassa sisälsi poliisilla uhkailua ja vihjettä siitä, että joku saattaa myrkyttää koiramme, jos Hippu ja Myttö astuvat heidän rajojensa sisäpuolelle. Rajojen, jotka ovat melkoisen kaukana meidän mökin tontin sekä äitini omistaman metsäpalstan rajoista.
 |
| Hippu on vanha konkari, mitä tulee veneilyyn. Tässä matkalla retkelle saareen. |
Pari päivää meni itkiessä (minä olen se itkupilli), potiessa ankaraa vit....sta ja suuttumusta. Valtavaa harmitusta siitä, että sitä koirien rakastamaa vapautta emme voi täällä enää niille antaa. Loma on täysin pilalla, totesin isännälle. Mutta ei sekään olisi reilua isäntää ja isokorvia kohtaan. Se, että märehtisin tätä tilannetta loppuikäni (ja lomani). Teemme remmilenkkiä. Isäntä rakenteli reilun 40 metriä pitkän juoksunarun pihan poikki. Putputamme perämoottorilla retkelle läheiseen mökittömään saareen. Siellä Hilpuri ja Myttönen saavat leikkiä, juosta ja uida vapaana. Nämä retket ovat olleet meille kaikille kovin hauskoja reissuja ja niitä jatketaan aina säiden salliessa.
Isäntä sanoo, että koirat elävät hetkessä. Ne sopeutuvat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Niin varmaan on. Ja mekin olemme isännän kanssa nyt reilun viikon tehneet sopeutumistyötä tähän uuteen mökkeilymeininkiin. Nyt se alkaa jo sujua, vaihtoehtoa kun ei ole. Mietimme aidan rakentamista. Se voitaisiin ehkä aloittaa jo ensi kesänä rajaamalla alkuun jonkinlainen alue. Sitä voidaan sitten tulevina vuosina laajentaa, rahavarojen mukaan. Myttö touhuaa narujen päässä. Hippunen kaipaa selvästi vapauteen. Mutta teemme kaikkemme, että saisimme tässä uudessa mökkielämässä sekä Hipulle että Mytölle parhaat mahdolliset oltavat. Koirat eivät osaa puolustaa itseään ihmiseltä. Siksi vapaus on toistaiseksi näillä rannoilla poissuljettua. Emme ota minkäänlaista riskiä, että jotain sattuisi.
 |
| Mytöstä on kuoriutunut todellinen uimari ja vesipeto. |
Hääpäivämme vietto Mikkelissä sujui iloisissa tunnelmissa. Meillä oli mukava vuorokauden minilomareissu kaupunkia katsellen. Kävimme Naisvuoren näköalapaikalla. Kävelimme pitkin kaupungin keskustaa. Mikkeli on hieno kesäkaupunki. Ja vaikka olimme mökiltä vain yön pois, tuntui kuin olisimme olleet pidemmälläkin reissulla. Lisäksi tuo matka tuli valtavan hyvään saumaan, viitaten noihin ikäviin tapahtumiin, mitä täällä möksällä oli aiemmin tapahtunut.
Hipun ja Mytön yö hotellissa sujui mallikkaasti. Ne jäivät illalla keskenään huoneeseen, kun läksimme isännän kanssa syömään. Jäimme oven taakse hetkeksi kuuntelemaan, mitä mahtaa tapahtua. Myttö raapi huoneen ovea mutta lopetti sen melko pian. Aamupalalle saimme jo lähteä ilman mitään reaktioita. Myttö nukkui tyytyväisenä nojatuolissa, johon olin laittanut koiranpedin. Hippu rakastaa sänkyjä, joten se nukkui sängyssä ja nautti olostaan. Tunnemme nuo meidän ahneet koirimukset niin hyvin, että ruokailujemme ajaksi pistimme kaikki tavarat, kassit ja nyssäkät kaappeihin sekä vessaan. Varmuuden vuoksi. Emme jättäneet esille mitään, mikä olisi voinut kelvata erityisesti Myttöselle vaikkapa purukaluksi tai syötäväksi. Hotellissa oli hyvin ystävällinen palvelu ja koirille annettiin sisäänkirjautumisen yhteydessä tervetulokassit (herkkuja ja kakkapusseja).
 |
| Naisvuorella katseltiin Mikkelin maisemia. |
Kiitos sinulle, että luit tämän kirjoitelman näin loppuun saakka. Meidän loma täällä Kangasniemellä jatkuu. Säät ovat viime päivinä olleet mahtavan hienot. Puulan vesi on 23-asteista. Hippu ja Myttö napsivat mökin pihasta mustikoita jopa siihen tahtiin, että raakileetkin menevät mukana. Sauna lämpenee joka ilta. Vaikka kovin ikäviä asioita alkulomalla tapahtui, pistämme ne parhaamme mukaan taka-alalle ja nautimme kesästä sekä yhdessäolosta täällä meille niin rakkaassa paikassa. Ja nyt siirryn laiturille ja pulahdan Puulaan!
Todella ikävää, että teille nyt sattui sellainen niuho naapuri. Ihan nousee karvat pystyyn, kun sellaista tyyppiä ajattelee. Taitaa pelätä koiria? Mutta juuri kuten olette tehneetkin, paras on yrittää työntää moinen tyyppi pois mielestä. Äkkiä koiruudet oppivat, että vapaana ei mökillä juoksennella, mutta onneksi on muita paikkoja, kuten se saari, jossa saa nauttia vapaudesta. Mukavaa mökkeilyä ja nautinnollisia uintiretkiä!
VastaaPoistaSanattomaksi vetää tuollainen ilkeys. Ymmärrän toki, jos joku ei halua koiria tontilleen, mutta on niin monta tapaa esittää sekin asia ja sopia siitä naapurin kanssa. Täysin puskista räyhääminen ja uhkailu on viimeinen tapa, mutta jonkinlaisesta kyvyttömyydestä toimia ihmisten kanssa viestii tuo, että aloitetaan keskustelu uuden naapurin kanssa tuolla tavalla.
VastaaPoistaJos olisi mahdollista tehdä jonkinlainen aitaus koirille, niin silloin ne saisivat nauttia edes rajoitetusta vapaudesta.
Reipasta mieltä sinulle kuitenkin vastoinkäymisestä huolimatta! :)
No huh, jopas oli ikävä mökkiuutinen, kaikkea sitä kuulee. Mutta toivottavasti keksitte toimivat systeemit, niin että mökkielämä ei mahdottomasti mutkistu. Nauttikaa naapurista huolimatta!
VastaaPoistaLämpimät kiitokset teille kamut kannustavista viesteistänne. Uutta mökkeilytapaa on takana tovi ja se sujuu niin hyvin kuin nyt remmissä voi sujua. Hippu ikävöi vapautta. Myttö onneksi keksii viihdykettä myös kiinni ollessaan. Saariretkiä tehdään säiden salliessa, jotta biiglet pääsevät nauttimaan vapaudesta. Remmissä kävellään ja sehän on tuttua juttua.
VastaaPoistaKaikkein hassuinta ja typerintä tässä tilanteessa on se, että uhkailuja latelemaan tulleet uudet mökkeilijät eivät ole meidän naapureita. Meillä on yksi naapuri, jonka kanssa ollaan mökkeilty sulassa sovussa 80-luvulta asti. Nämä ikävät ihmiset ovat tämän naapurimme naapureita ja myös heille käyttäytyneet hyvin ikävästi. Kurjaa, että tälle lahdelle tuli tällaisia ”ulkopuolisia”, joiden kanssa pitää nyt olla varuillaan.
Mutta lomamme jatkuu ja voimme kaikesta huolimatta hyvin. Nautimme kesästä ja ihanaa kesän jatkoa myös teille!
Hipun ja Mytön emäntä
Uusi naapurini huusi: ”Vihaan koiria. Kaikki sanoo että se haukkuu koko ajan. Mie tapan sen!” Kysyin naapureilta, ei hauku koirani. Pelko oli valtava ja kesä pilalla. Siis viime vuonna keskellä pääkaupunkia siirtolapuutarhamökissäni (21. Kesä).
VastaaPoistaHyvänen aika, mikä naapuri! Ja ymmärrän niin hyvin nuo tuntemuksesi. Samaa täällä, pelkoa ja tunne, että tämä lintukoto on pilattu ikävillä ihmisillä. Loma pilalla, koko kesä. Nyt on toivuttu pahimmasta ja olemme pystyneet nauttimaankin lomasta.
PoistaVoimia, jaksamista ja kaikkea hyvää sinulle ja koirallesi toivottaa Hipun ja Mytön emäntä
Jopas nyt jotakin! Olipa tylyä porukkaa, mut heilläkin on oikeus omaan rauhaan, ja jos ei tykkää koirista niin ei tykkää. Joo.
VastaaPoistaMut onneks teil oli hiano loma ja mustikoita riitti! Muiskuja teille kaikille.
Joo, oli tympeä ensitapaaminen. Eivät kuulemma pelkää tai vihaa koiria. Mutta naapurisota menossa heidän ja meidän mökkien välissä olevan mökin kanssa. Hippu ja Myttö käyneet naapurissa ja siellä ylittäneet näiden riitapukarien tonttien rajat.... en vaan ymmärrä.
PoistaLetkeää menoa ja meininkiä teille! Meidän likoilta muiskuterkut.
Hipun ja Mytön emäntä