Aarteidenetsijä

Myttö on ahkera tyttö sekä löytämään että keräilemään aarteita lenkkipolkujemme varrelta. Kantoon se nappaa usein isoja oksia (pienet ja lyhyet ei kelpaa), tyhjiä pahvisia kahvimukeja ja erilaisia käärepapereita. Aarteista parhaimpia ovat jonkun tiputtamat hanskat tai pipo. Löysipä se alkusyksystä ojan reunalta miesten kalsarit. Silloin olin valitettavasti ilonpilaaja ja komensin napakasti hylkäämään alkkarit siihen, mistä Myttö ne suuhunsa nappasi. 

Mikään pikkukeppi ei kelpaa. Kuva ei
valitettavasti anna oikeutta sille, 
millainen seiväs tässä lähti
Mytön matkaan.

Täällä kaupungissa löytää valitettavasti myös kalsareitakin inhottavampia löytöjä tuolta teiden varsilta. Meidän lenkit kulkevat usein ns. yömajan ohi. Tänä syksynä olen törmännyt sen liepeillä ruiskuihin ja niissä töröttäviin neuloihin. Kaikki olen kerännyt nenäliinojen ja koirankakkapussien avulla pois ja laittanut roskapönttöön.  

Myttö teki näistä neulalöydöistä yhden ja säikähdin kovasti. Kyseisen kapistuksen käyttäjä oli käärinyt ruiskuneulayhdistelmän kasvomaskin sisään. Onneksi huomasin, että maskin sisältä pilkottaa jotakin erikoista eikä isokorvat ehtineet ruveta tonkimaan tätä pakettia tarkemmin. Mietin, että samoja teitä kulkee esimerkiksi pieniä koululaisia... Ja meidän näitä nelijalkaisia kavereita. 

Myttö ja turvallinen aarre.

En ole aiemmin tätä ilmiötä tuon yöpaikan luona havainnut. Mutta sen luin paikallislehdestä, että  koronan myötä päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat säästöliekillä ja tuo nimenomainen yöpaikka on tupaten täynnä asiakkaita joka päivä. Yösijaa haluavia on enemmän kuin voidaan ottaa ja määrä vain lisääntyy, kun talvi tulee. Toki silti toivoisin, että mikäli ennen yömajaan menoa pitää vielä portilla itseään piikittää, hoitaisi kyseinen tyyppi nämä vaaralliset jätteensä roskapönttöön. Niitä näyttää kyllä yöpaikan ympärillä olevan, jopa ihan ruiskuille tarkoitettu oma roskis. 

Ja jotta tämä blogikirjoitus päättyisi nyt oikein synkkiin tunnelmiin, yllä olevassa kuvassa ruumislöytö. Tämä lintupoloinen löytyi meidän ulko-oven edestä, kun läksimme eilen Hilpusen ja Myttöskän kanssa ulos. Mikä lie harakan hengen vienyt.  Nostin tämänkin "aarteen" pussia hanskana käyttäen ja kannoin talomme taakse metsään. Levätköön siellä rauhassa.