Toipilas toipuu vauhdilla

Meillä alkaa toipilas olemaan taas tolpillaan. Myttö on parantunut hienosti leikkausoperaatiosta. Ripulivaivatkin hellittivät viikonloppuna ja sekä emäntä että Myttöskä nukkuivat lauantain ja sunnuntain välisen yön jo oikein makoisasti. Ulkona ei tarvinnut enää yöllä rampata. Leikkaushaava on parantunut hyvin ja on oikein siisti. 

Haavaa pitää suojella, jotta sitä ei pääse nuolemaan ja raapimaan. Kypärää eli kauluria Myttö ei suostu pitämään. Tai suostuu mutta se kaulassaan Myttö ei käy makaamaan eikä istumaan. Se seisoa jököttää paikallaan tai vaeltelee pitkin huushollia. Tämän me arvasimmekin sillä kukaan meidän koirimuksista ei ole sietänyt kaulureita. Tälläkin kertaa puemme siis jumpperin Myttösen ylle. Se on ihmisvauvan body, josta hihat leikataan pois ja hännälle tehdään aukko. Tämä asu todettiin oivalliseksi jo silloin, kun Hippu ja Typy leikattiin. Vielä muutaman päivän jumpperia täytyy pitää. Mutta sen kanssa Myttö elää oikein sovussa. Yhden jumpperin Myttöskä repi riekaleiksi (nappasi sen pyykkitelineeltä) mutta vielä on kaksi jäljellä, pinkki ja perhoskuvioinen. 

Kaikki on täällä siis hyvin. Joulukalenterista on saanut avata jo luukkuja. Vesikelejä on riittänyt mutta kuten tänään, onneksi väliin mahtuu myös poutapäiviä. Viikonloppuna laitoimme loputkin jouluvalot esille. Pari vanhaa valohässäkkää laitan kiertoon ja hankin niiden tilalle yhden uuden. Tykkään, että valoja on reilusti.

Hippu haluaisi jo leikkiä Mytön kanssa ja Myttö kyllä mieluusti leikkikutsuun vastaisi myöntävästi. Mutta toppuuttelemme siskoksia. Mytön pitää vielä parannella itseään ja siihen kuvioon ei riehakkaat paini- ja juoksulenkit sovi. Onneksi kaksikko voi kuitenkin torkkua yhdessä ja se taitaa kelvata Hippuselle yhtä hyvin kuin leikkihetket.