Tällä kuluvalla viikolla erityisesti aamut ovat olleet hyvin kalsakoita. Lenkit isokorvien kanssa jäävät tynkälenkeiksi. Kylmä tulee meille kaikille vaikka varusteet olisivat mahdollisimman hyvät. Toivottavasti tulisi jo lämpimämpää vaikka suojakeliä en toivo. Aurinko jaksaa hienosti paistaa mutta vielä se ei lämmitä.
Meidän päivät ovat menneet tavallisia, tuttuja polkujaan. Isännällä häämöttää horisontissa talviloma. Minä jätän lomailut vasta kesälle. Työpaikkani ulkoistuksen ja sitä seuranneiden muiden sekavien kuvioiden johdosta lomaa on kertynyt sen verran vähän, että säästän sen kesälaitumille. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, mitä ulkoistukset tuovat henkilöstölle mukanaan. Valitettavan harvoin mitään hyvää...
 |
| "Emäntä, oletko jo menossa keittiöön? Aamun kurkkupalat pitäisi saada." |
Ollaan meillä muuttopuuhissa oltu. Sitä olen tehnyt siskoni kanssa. Me emme muuta eikä siskonikaan mutta meille läheisen ihmisen asioita on ryhdytty järjestelmään vakavan sairauden vuoksi. Itse hän ei valitettavasti juurikaan pysty näissä asioissa mukana olemaan. Olemme aloittaneet asunnon tyhjennyksen ja sitä vielä jatketaan parina iltana. Sen jälkeen valjastetaan isäntä ja siskoni mies apujoukkoihin ja tehdään lopullinen tavaroiden siirto joko uuteen kotiin, kierrätykseen tai jäteasemalle.
Monenlaisia muistoja ja ajatuksia nousee mieleen, kun tuota muuttohommaa ollaan tehty. Tiesimme, että tämä hetki on jossain vaiheessa edessä. Mutta että se tulikin näin nopeasti, aiheuttaa toki oman surunsa. Mutta tiedämme siskoni kanssa, että nyt tämä on tehtävä. Emme voi enää odottaa. Onneksi myös asianosainen itse on suhtautunut asiaan positiivisesti ja myönteisesti. Paljon on vielä edessä selviteltävää ja tekemistä mutta kevään aikana saamme varmasti kaiken mallilleen. Sen jälkeen keskitytään elämään sairauden kanssa päivä kerrallaan. Ja nauttimaan kaikista niistä hyvistä hetkistä, joita toivottavasti vielä riittää joksikin aikaa.
Hei! Olen vasta viikko sitten löytänyt bloginne, ja lueskellut vuosiakin edeltäviä postauksia. Itselläkin on biigeli, 5 kk vanha Otto-poika. Mietiskelen tässä vain että paljon nämä biigelit painavat aikuisina suht "normikokoisina". Meidän Otto kävi tuossa viikko sitten vaa'alla, ja painoa oli 11,6 kg... Sisaruksilta saatu myös paino (20 viikon iässä), nartut 8,5 - 9,0 kg, urokset 9,5 - 10,5. Eli Otto on pentueen suurin... Paljonkos esim. Hippu ja Myttö painavat, ja ovatko he isoja, pieniä, vai normikokoisia beaglejä. PS. Hippu ja Myttö (myös Pimu ja Typy) ovat niin hurmaavia piiklejä!
VastaaPoistaTassumaisin terveisin Otto-beagle (ja omistaja)
Hei ja lämpimästi tervetuloa meidän matkaan mukaan! Kiva, että olet löytänyt Pienen Suuren Beaglen.
PoistaNarttubiigelit taitavat yleensä olla sirompia kuin pojat. Tällä hetkellä meidän Hippu painaa noin 11 kg. Myttö taas noin 10 kg. Ne ovat melko pienikokoisia tyttöjä ja sirorakenteisia. Itse lasken ne melko pienikokoisiksi beagleiksi. Edesmennyt Pimu oli samaa luokkaa. Typy taas oli hiukan "jämäkämpi", se painoin noin 12 kg. Paino on kaikilla toki vaihdellut. Kun Typy poistui paremmille metsämaille, lellin Hipun piloille ja annoin sille runsaasti herkkuja. Se lihoi liki 13 kiloiseksi. Kun Hilpulla todettiin suolistosairaus, määräsi lääkäri sen samalla laihdutuskuurille. Ja se laihduikin tuohon nykyiseen painoonsa.
En ole mikään asiantuntija tai tohtori mutta mielestäni Otto kuulostaa ihan hyvän painoiselta kaverilta. Beaglet on kyllä valtavan ahneita ahmatteja, joten ruuan ja makupalojen kanssa saa olla tarkkana.
Paljon terkkuja Otolle meidän likoilta! Mukavaa talven jatkoa teidän laumalle ja kivaa kevään odotusta. Tervetuloa taas uudelleen meidän blogivieraaksemme!
Hipun ja Mytön emäntä
Hei, kiitos että vastasit kommenttiini! Kirjoittelin juuri kasvattajellekin, ja sanoi Oton kasvavan hyvää nuorenherran tahtia. Juuri kun lueskelin Hipun ja Mytön pentuajasta, muistatkohan yhtään paljon he painoivat minkäkin ikäisinä?
PoistaIkää Otolla tuli juuri täyteen tasan 5 kk. Paino 11,8 kg.
Kynsien leikkuusta ei oikein tule mitään. Ollaan muutaman kerran käyty Mustissa ja Mirrissä leikkauttamassa. Onko sinulla vinkkejä kynsien leikkuuseen?
Hauskaa ja hyytävän kylmää talvenjatkoa teidän laumalle!
Nähdään ensi blogikirjoituksessa!
Myttö painoi noin 4 kuukauden ikäisenä 5,8 kg. Viime syksynä, lokakuussa, ollessaan reilun vuoden ikäinen, se painoi 10,8 kg. Tämä paino on suurin piirtein sillä pysynyt. Hippu on kulkenut suurin piirtein noissa samoissa painoissa kuin Myttö. Meillä ei ole enää sen rokotuskorttia säilössä, josta pentuajan painot näkisi, sillä Hipulla on lemmikkieläinpassi, mihin merkitään rokotukset.
PoistaPimu inhosi kynsien leikkuuta. Isäntä leikkasi ja minä työnsin Pimun suuhun herkkuja sen minkä kerkesin. Kun Typy tuli, päätimme että samaa herkkusirkukseen ei lähdetä. Mutta Typyn kanssa kynsien leikkuu sujuikin paremmin. Hippu on antanut aina leikata kynnet ilman mitään temppuiluja. Myttö antaa myös leikata kynnet hienosti. Meillä isäntä on leikannut ja leikkaa kaikkien koiriemme kynnet. Minä en uskalla sitä tehdä, kun en ole harjoitellut ja pelkään leikkaavani liikaa.
Kiva kuulla, että olet löytänyt tämän Hippulin ja Myttösen blogin. Tervetuloa matkaamme mukaan jatkossakin!
Aurinkoisia ja iloisia talvipäiviä teille toivottelee Hippu, Myttö ja emäntä
Tynkälenkkeihin on nyt tosiaan ollut pakko tyytyä, mutta onneksi pian lauhtuu ja teidän vilkkaat tytötkin pääsevät kirmaamaan kaikkien näiden ryydyttävien päivien edestä :) Sitä energiaa kertyy varmaan yli tarpeen, vaikka teillä onkin kaksi kaverusta, jotka päivän mittaan voivat vähän keskenäänkin nujuta.
VastaaPoistaHurjasti voimia muuttoapuun ja asunnon raivaukseen. Se on itsellä vielä niin tuoreessa muistissa, että sukellan tilanteeseen aika tunteella. Raivaus muuttui läheiseni asunnon kohdalla täys tyhjennykseksi, kun sairauden tilanne kääntyikin sen kaiken myllerryksen keskellä peruuttamattomaksi. Teette arvokkaan palveluksen läheisellenne.
Rapsutuksia beagle-tytöille <3
Mai
Liian kylmää tuppaa nyt olemaan. Tänäkin aamuna mittarissa oli 18 pakkasastetta ja se on hieman liikaa. Sen tosiaan huomaa täällä kotona, että ulkoilut jäävät lyhyiksi. Välillä kaksikko riehuu kuin vähäpäiset.
PoistaKiitos paljon Mai hienoista sanoistasi. Emme vielä syyskuussa diagnoosista kuultuamme arvanneet, että helmikuussa raivataan asuntoa myyntiä varten. Tammikuussa saimme huonoja uutisia, sairaus etenee vauhdilla. Siksi näiden erilaisten asioiden järjestelykin lähti etenemään vauhdikkaasti.
Mukavia talvipäiviä simulle ja Artulle! Muiskut herrasmiehelle meidän tyttösiltä.
Hipun ja Mytön emäntä
Palvelijatar muistaa hyvin millaista on juuri tuollaisessa tilanteessa, jota nyt siellä elätte. Hän on kokenut sen kolmesti. Voimia teille kaikille!
VastaaPoistaPárekilta suukkoja Hipulle ja Mytölle.
Kiitos paljon Párek ja Palvelijatar! Meillä tällainen tilanne on edessä ensimmäistä kertaa. Ja tämäkin tuli nopeammin kuin oltaisiin osattu arvata. Mietittiin, että ehkä ensi syksynä näitä asioita ryhdytään miettimään. Mutta nyt tilanne on tämä. Tehdään asiat niin hyviksi kuin mahdollista, jotta läheisemme elämä olisi laadukasta jatkossakin.
PoistaLeppoisaa viikonloppua teille ja isot muiskuset Párekille Hippuselta ja Myttöseltä.
Hipun ja Mytön emäntä
Elämän muutokset on usein raskaita, totes meijän äippä. Toivotetaan teille voimia ja ilosia päiviä, kaikesta huolimatta ja juuri siksi.
VastaaPoistaKiitos paljon! Muutto on melkein loppusilausta vailla valmis. Iso kuorma on viemättä ja sen jälkeen asunto lähtee myyntiin. Kaikenlaisia ajatuksia on pintaan noussut mutta elämä ei aina ole pelkkää iloa.
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Myöhhii tiältä toevotettaan voemija ja jaksamista teelle! Saeraavvet jo itessään on isoja asijjoeta elettäväks ja käsiteltäväks. Ja sittä ku siihen tulloo nuita muita isoja asijjoeta ni tietämistä on.
VastaaPoistaKaekesta huolimata oekeen hyvvee Ystävämpäevee sinne teelle ja pilikistellöö se aarinkohhii kuitennii jostae välistä <3
Isot kiitokset Iivari! Jo tuon sairauden toteaminen oli meille kaikille iso uutinen, toisaalta myös helpotus. Nyt on diagnoosi asialle. Ja näinhän se elämä kulkee. Sairauksiakin siihen usein liittyy. Nyt laitetaan asiat kuntoon ja järjestykseen. Sen jälkeen olo on varmasti tyynempi ja nautimme siitä, mitä edessä vielä on.
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Voi tuollainen muutto on kyllä apea... :( Toivottavasti on vielä yhteisiä hetkiä jäljellä muuttajan kanssa. <3
VastaaPoistaKiitos paljon! Näin mekin toivomme. Tiedämme kuitenkin jo sen, ettei elämä ole enää entisellään. Ja että ne päivät, mitä tässä saattaa olla kuitenkin vielä vuosiakin jäljellä, eivät ole enää samanlaisia. Mutta sopeutumistyötä olemme tehneet nyt reilun puoli vuotta. Asia on vain hyväksyttävä. Pääasia, että meidän muuttaja loppuelämä on turvallisissa ympyröissä ja apu on lähellä.
PoistaHipun ja Mytön emäntä