Terveyshuolia

Elokuu on kiitänyt huimaa vauhtia kohti syyskuuta. Tein alkukuusta viikonloppureissun möksälle yhdessä ystävieni kanssa. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa nauttia taas Puulan maisemista parhaan seuran, hyvän ruuan sekä kuplivien juomien äärellä. Muuten olemme olleet nämä viime viikot täällä kotimaisemissa, lukuunottamatta juhlamatkaani Keski-Eurooppaan, jonka tein hyvän ystäväni kanssa.

Blogikirjoittelu on valitettavasti ollut vähällä, sillä heti tuon tyttöjen möksäreissuni jälkeen (tai oikeastaan jo sen viikonlopun aikana) alkoi Hipun vointi reistailla. En ole jaksanut tänne Pieneen Suureen Beagleen hetkeen kirjoitella, kun tässä on kantanut murhetta tuosta meidän ihanasta vanupallostamme. Avaan nyt tässä kirjoitelmassani lyhyesti Hipan kuulumisia ja kerron lisää, kun olemme itsekin taas viisaampia. 

Reilun kahden viikon sisään meillä on ollut kaksi käyntiä eläinlääkäripäivystyksessä, joista tuliaisina on ollut useampaa vahvaa kipu- ja särkylääkettä. Likkojen isäntä vei Hipun viime maanantaina ortopedille lisätutkimuksiin. Sillä reissulla selvisi, että Hippu kärsii vanhuudenvaivoista, joita sillä on niskassa, kaularangassa ja selässä. Hilpa on edelleen lääkekuureilla ja seuraava ortopedikäynti on tulevana tiistaina. 

Nämä Hipun vaivat ilmenivät täysin yllättäen. Se on ollut melkoisen kipeä ja myös ilmoittanut sen vahvasti meille. On ollut todella surullista katsella kipeää koiraa ennen kuin myrkyt ovat alkaneet tehoamaan. Tällä hetkellä Hippu on omasta mielestään taas elämänsä kunnossa, koska lääkkeet tepsii ja vie kivun pois. 

Hipun tilanne ei suinkaan ole toivoton, oli ortopedi maanantaina lohduttanut. Hoitokeinoja on olemassa ja todennäköisesti ainakin magneettikuvaus on edessä. Tiistaina tapaan Hipan kanssa ortopedin, joka leikkasi aikoinaan Typyn takajalkojen polvet. Hän on erittäin asiantunteva, kokenut ja pätevä ortopedi. Luotan täysin siihen, että saamme kuulla jatkosuunnitelman, millä edetään. Ja olen (taas) aivan valtavan kiitollinen meidän läheisille sekä ystäville, jotka ovat jaksaneet tsempata, olla myötätuntoisia ja tukea meitä, kun Hippu on sairastellut 💖.

Eläintohtoria tapaamassa, taas...

Myttö on toipunut jo täysin vierasesineen poistosta. Kyseessä oli puutikku, jonka eläintohtori veti ulos Mytön pepusta. Tikku oli siis kulkeutunut läpi sisuskalujen aina takapuoleen asti ja ei ollut onneksi aiheuttanut mitään tuhoja matkan varrella. Tästä ja siitä, että Myttö on kunnossa, olemme aivan valtavan onnellisia. Mytöllä kävi kyllä tuuri.

Palaan täällä blogissa asiaan, kun Hipun tilanteesta on uutta kerrottavaa. Hippu voi siis tällä hetkellä lääkkeiden ansiosta ihan hyvin. Se ei ole kovinkaan kipeä ja teemme kaikkemme, ettei kipuja olisi; kannamme portaissa alas ja ylös, sohvalle saatikka sänkyyn ei hypitä, Myttösen kanssa ei riehuta ja lenkit ovat minimaalisen lyhyitä. Aiomme myös ostaa Hipulle häkin ja portaat. Uskon, että hyvä tästä vielä tulee!

Ps. Kiitos kovasti kaikista kommenteista, joita jätitte edelliseen kirjoitukseeni. Jostain syystä kommentteihin vastaaminen ei edelleenkään onnistu enkä pysty kommentoimaan muiden blogien kirjoitelmia. Jatkan tässä jossain kohtaa asian selvittämistä.

Viisi viikkoa maailman parhaassa paikassa

On mennyt luvattoman kauan siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut meidän lauman kesäkuulumisia. Siihen voin selitellä, että olimme Puulan rannalla yhtä soittoa viitisen viikkoa. Tietokone oli mukana mutta se avattiin vain katsoaksemme muutamia olympia-urheiluja. Koska teen työkseni sitä, että hakkaan tätä masiinaa päivät pitkät, en lomalla pahemmin välitä tietokoneen ääressä istua 😀 

Mutta tässä tulee meidän kuulumisia kuvien muodossa. Meillä oli rento ja hieno mökkiloma 🌞 Isäntä rakensi upean uuden ulkotiskipaikan ja viimeisteli viime vuonna rakentamaansa uutta ulkohuussia. Minä luin ja luin, otin päiväunia ja luin. Katseltiin Hilpan ja Mytön kanssa järvellä liikkuvia lintuja.  Saunottiin ja grillattiin 🍗 Tehtiin polttopuusavottaa. 

Myttöä juhlittiin kesäkuun lopussa. Päivänsankaritar sai lahjapaketissa herkkuja sekä lelun. Tietysti myös Hipulle annettiin synttärien kunniaksi makupaloja. 

Juhlaruokaa synttäritytölle.

 

Mökillä oli aikaa rentoutua, pötkötellä ja rötkötellä 😴 Se kuuluu jokaisen mökkireissun ohjelmaan, ei pelkästään kesälomamökkeilyjen. Meitä sää suosi suurimman osan aikaa. Aurinko jaksoi paistaa ja lämmittää. Viiteen viikkoon muutamana päivänä tuli vettä ja parina päivänä myös ukkonen jytisi.

Kävimme yön yli reissussa Jyväskylässä. Olen syntynyt siellä ja viettänyt lapsuuttani ennen kuin perheemme muutti etelään. Olemme käyneet useana menneenä kesänä Jyväskylässä mutta valitettavasti ne ovat olleet eläinlääkärireissuja 😟 Nyt ei ollut ja oli hienoa käppäillä tässä kauniissa kaupungissa. Eritoten Lutakon alue ja sen sataman seutu ovat kesällä mukavaa katseltavaa 🌸 

Jyväskylän reissulle osui hellepäivät mutta onneksi hotellihuoneessa oli toimiva ja tehokas ilmastointi. Ja täytyy todeta, että kaupunki on kyllä muuttunut hirmuisen paljon siitä, kun minä pikkutyttönä siellä kulmilla käyskentelin. Mutta siitähän onkin jo tooodella kauan aikaa 😂

Jyväskylän reissun lisäksi teimme käynnit myös mm. Pieksämäelle sekä Mikkeliin. Nehän ovat lyhyen matkan päässä Kangasniemeltä. Piipahdimme myös pariin otteeseen Kangasniemen torilla, rantaravintola Puulaakissa. Hippu ja Myttö esiintyivät siellä mallikkaasti vaikka pizzat ja pihvit varmasti tuoksuivat niiden neniin 🍕🍔 Pidin huolen, että Pimun, Nupin ja Typyn haudalla oli koko mökkiajan tuoreet kukat ja kynttilässä tuli 💗 

Keravan porukka saapui heinäkuun puolivälissä ilahduttamaan meitä 😄 Yllä olevassa kuvassa rapsuttelen Patua alias Paavoa, Mustaa Rottaa... lempinimiä riittää aivan kuin meidän likoillakin. Patu kävi kovasti uimassa, kuten juhannuksenakin. Hippu ja Myttö seurailivat uintihommia rannalta. Lisäksi tyttöset ottivat kaiken ilon irti siitä, että rapsuttajia ja silittäjiä riitti miltei joka hetkelle.

Mustikoita riitti heinäkuussa runsaasti ja niitä Hippu sekä Myttö innolla söivät. Kävi myös kuitenkin niin, että Myttö pisti luvatonta suuhunsa. Sen vuoksi veimme sen täällä kotona eilen eläinlääkäriin. 

Kotimatkalla sunnuntaina alkoi Myttöselle tulemaan kummallisia oireita, niitä oli ekan kerran jo pari viikkoa sitten. Varasin varmuuden vuoksi eläintohtorille ajan ja emme voineet aavistaakaan, että Myttönen oli pistellyt vierasesineen poskeensa 😱  Ongelma siis paikallistettiin, hoito oli nopeaa eikä vaatinut kuvauksia, leikkausta yms. ja nyt Myttö toipuu kovaa vauhtia kotona 😍 Johan tässä olemme liki 20 vuotta olleet koirien omistajia ennen kuin ensimmäisen kerran jouduimme viemään koiran vierasesineen vuoksi lääkäriin... Ja kuitenkin, kuten eläinlääkärikin naureskeli, että beagle on beagle, ne ovat maailman ahneimpia koiria. Mitä kaikkea Pimu, Typy, Hippu ja Myttö ovatkaan suuhunsa mättäneet vaikka aina kiellämme, komennamme ja olemme ulkona silmät tarkkoina. Voi kai sanoa, että hyvä tuuri on käynyt, että meni näin pitkään ennen kuin lääkärireissu syömisen vuoksi tuli eteemme. Toivottavasti oli eka ja vika kerta.

Myttö saunoi mökillä kovasti.

Isäntä on palannut jo töihin. Minä jatkan lomailua. Huomenna lähden ihanien ystävieni kanssa viettämään Puulalle perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Tällä kertaa jätän Hipun ja Mytön kotiin pitämään isännän kanssa huushollia pystyssä. Mökkikausihan ei vielä ole suinkaan ohi vaan menemme Kangasniemelle koko jengi vielä muutamana viikonloppuna. Ja tämän vuoden möksäilyt päättyvät siihen lokakuun syyslomaviikkoon. Toivottavasti tuleva syksy on lämmin ja vähäsateinen sekä kantarellirikas 🍄 

Kiitos Teille, jotka kuljette näillä blogimatkoillamme, sekä arjessa että juhlassa, mukana jatkossakin 🌼 Toivottavasti pääsen taas pian myös kommentoimaan mahdollisia viestejänne, valitettavasti se ei vieläkään pelaa kunnolla. Kuulumisiin pian taas!