Terveyshuolia

Elokuu on kiitänyt huimaa vauhtia kohti syyskuuta. Tein alkukuusta viikonloppureissun möksälle yhdessä ystävieni kanssa. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa nauttia taas Puulan maisemista parhaan seuran, hyvän ruuan sekä kuplivien juomien äärellä. Muuten olemme olleet nämä viime viikot täällä kotimaisemissa, lukuunottamatta juhlamatkaani Keski-Eurooppaan, jonka tein hyvän ystäväni kanssa.

Blogikirjoittelu on valitettavasti ollut vähällä, sillä heti tuon tyttöjen möksäreissuni jälkeen (tai oikeastaan jo sen viikonlopun aikana) alkoi Hipun vointi reistailla. En ole jaksanut tänne Pieneen Suureen Beagleen hetkeen kirjoitella, kun tässä on kantanut murhetta tuosta meidän ihanasta vanupallostamme. Avaan nyt tässä kirjoitelmassani lyhyesti Hipan kuulumisia ja kerron lisää, kun olemme itsekin taas viisaampia. 

Reilun kahden viikon sisään meillä on ollut kaksi käyntiä eläinlääkäripäivystyksessä, joista tuliaisina on ollut useampaa vahvaa kipu- ja särkylääkettä. Likkojen isäntä vei Hipun viime maanantaina ortopedille lisätutkimuksiin. Sillä reissulla selvisi, että Hippu kärsii vanhuudenvaivoista, joita sillä on niskassa, kaularangassa ja selässä. Hilpa on edelleen lääkekuureilla ja seuraava ortopedikäynti on tulevana tiistaina. 

Nämä Hipun vaivat ilmenivät täysin yllättäen. Se on ollut melkoisen kipeä ja myös ilmoittanut sen vahvasti meille. On ollut todella surullista katsella kipeää koiraa ennen kuin myrkyt ovat alkaneet tehoamaan. Tällä hetkellä Hippu on omasta mielestään taas elämänsä kunnossa, koska lääkkeet tepsii ja vie kivun pois. 

Hipun tilanne ei suinkaan ole toivoton, oli ortopedi maanantaina lohduttanut. Hoitokeinoja on olemassa ja todennäköisesti ainakin magneettikuvaus on edessä. Tiistaina tapaan Hipan kanssa ortopedin, joka leikkasi aikoinaan Typyn takajalkojen polvet. Hän on erittäin asiantunteva, kokenut ja pätevä ortopedi. Luotan täysin siihen, että saamme kuulla jatkosuunnitelman, millä edetään. Ja olen (taas) aivan valtavan kiitollinen meidän läheisille sekä ystäville, jotka ovat jaksaneet tsempata, olla myötätuntoisia ja tukea meitä, kun Hippu on sairastellut 💖.

Eläintohtoria tapaamassa, taas...

Myttö on toipunut jo täysin vierasesineen poistosta. Kyseessä oli puutikku, jonka eläintohtori veti ulos Mytön pepusta. Tikku oli siis kulkeutunut läpi sisuskalujen aina takapuoleen asti ja ei ollut onneksi aiheuttanut mitään tuhoja matkan varrella. Tästä ja siitä, että Myttö on kunnossa, olemme aivan valtavan onnellisia. Mytöllä kävi kyllä tuuri.

Palaan täällä blogissa asiaan, kun Hipun tilanteesta on uutta kerrottavaa. Hippu voi siis tällä hetkellä lääkkeiden ansiosta ihan hyvin. Se ei ole kovinkaan kipeä ja teemme kaikkemme, ettei kipuja olisi; kannamme portaissa alas ja ylös, sohvalle saatikka sänkyyn ei hypitä, Myttösen kanssa ei riehuta ja lenkit ovat minimaalisen lyhyitä. Aiomme myös ostaa Hipulle häkin ja portaat. Uskon, että hyvä tästä vielä tulee!

Ps. Kiitos kovasti kaikista kommenteista, joita jätitte edelliseen kirjoitukseeni. Jostain syystä kommentteihin vastaaminen ei edelleenkään onnistu enkä pysty kommentoimaan muiden blogien kirjoitelmia. Jatkan tässä jossain kohtaa asian selvittämistä.