Suuria uutisia

Tässä kirjoitelmassa kerron parista kevään suuresta uutisesta koskien meidän ihania isokorvia.

Aloitan Mytöstä, jolla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Tieto sairaudesta tuli viime viikolla. Kävin Mytön kanssa eläinlääkärissä tiistaina ja keskiviikkona saatiin kilpirauhaskokeen tulos. Syy lääkärireissulle oli se, että olemme jo jonkin aikaa pohtineet Mytön väsymystä ja vetämättömyyttä. Se on luonteeltaan rauhallinen kaveri. Mutta alkoi mietityttää, että onpa se todella muuttunut kovin veteläksi ja väsyneeksi. Se nukkuu paljon ja lisäksi jo aikaisin syksyllä sille piti pistää palttoota päälle, kun Myttöskä paleli todella herkästi. 

Myttö odottelee pääsyä
eläintohtori Sannan luokse.

Jotta sain itselleni mielenrauhan, päätin varata ajan eläintohtorille, sisätauteihin erikoistuneelle sellaiselle. Mytöltä otettiin laaja verinäyte ja kaikki arvot olivat loistavat. Ultraäänessä ei sisuskaluissa näkynyt mitään, joten senkin suhteen kaikki hyvin. Mutta kilpirauhaskokeen tuloksia piti keskiviikkona hetki nieleskellä ja sulatella, itkukin siinä minulta taas pääsi. Likkojen isäntä lohdutti, eihän tämä kuolemantuomio ole. Eikä olekaan. Hipun velipojalla Winstonilla todettiin sama sairaus kolmivuotiaana ja Winston elää edelleen iloista ja hyvää koiran elämää.

Myttö on nyt viikon verran syönyt lääkettä, jota se tulee syömään lopun ikäänsä. Kuukauden päästä meillä on eka kontrollikäynti, jossa katsotaan, mitä kilpirauhasarvot sanovat. Myttönen on jo saanut hieman energiaansa takaisin. Se on ilahduttavaa. Mutta ennen kuin lääkitys saadaan kuntoon ja annostus kohdalleen, voi edessä olla vielä monta eläinlääkärireissua. Pääasia kuitenkin on, että luotimme vaistoihimme ja veimme Mytön lääkärin tsekattavaksi. Löytyi vaiva ja siihen on hoitokonstit. 

"Isäntä tuli kotiin, nyt saadaan herkut!"

Kuten olen kirjoitellut useampaan kertaan, meidän Hippunen täytti maaliskuussa 10 vuotta. Hippukin syö taas lääkettä niskan välilevyn sekä selkärangan ongelmiin. Mutta pirteä ja reipas kaveri meidän seniori on. Hipun kanssa meillä on toivottavasti vielä monen monta vuotta yhteiseloa edessä. 

Mietin jo vuosi sitten, milloin Hipun on aika päästä eläkkeelle lukukoiran töistä. Päätin silloin, että jatkamme kuitenkin tuota mainiota harrastusta. Sitten tuli syksy ja nämä vanhuudenvaivat. Ne eivät ole Hipun lukukoirailuja estäneet. Mutta nyt olen päättänyt, että Hipa on eläkepäivänsä ansainnut. On ilo päästää se eläkkeelle hyvävointisena ja iloisena. Se on oman panoksensa antanut Vantaan kaupungille ja vapaaehtoistyölle. Päätämme lukukoirailut tähän kevääseen. Toukokuussa on viimeiset kirjastokeikat ja sen jälkeen Hippu siirtyy kesälomalle, jonka kautta eläkepäivät kutsuvat. 

Viime viikolla lukukoirailtiin
kotikirjastossa.

Molempiin kirjastoihin olen päätöksestäni ilmoittanut. Aika aikaansa kutakin, niinhän sanotaan. Joskus tämä kiva ja mukava harrastus olisi kuitenkin lopetettava. Nyt on sen aika. En halua asettaa kirjastoja sekä itseäni siihen tilanteeseen, että Hipun vaivat alkaisivat haittaamaan kirjastokäyntejä. Peruisin sen vuoksi meidän työvuoroja ja aiheuttaisin pettymyksiä lukemaan tuleville sekä itselleni. Voin ylpeästi sanoa, että minulla ja Typyllä&Hipulla on ollut valtavan korkea työmoraali. Se, että olisin perunut kirjastokeikan, on ollut ison kynnyksen takana. Sitä on tapahtunut 11,5 vuoden aikana kerran. Pidämme siis Hipun kanssa toivottavasti tämän saldon toukokuun loppuun saakka.

Tällaisia uutisia siis meidän keväästä. Kirjoittelen näistä kahdesta aiheesta varmasti vielä lisää. Toivotan kaikille Teille aurinkoista ja leppoisaa huhtikuun jatkoa 🌞🌷🐶 Kuulumisiin ensi kertaan!