Hyvin rennot tunnelmat

Puulan 6-asteinen vesi oli liian kylmää jopa meidän uimamaisterille. Uintireissut jäivät siis odottamaan lämpöisempiä vesiä. Eilen Typy olisi saattanut metsälenkin jälkeen mieliä järveen mutta joutui tyytymään ojassa kahlaamiseen. Pistin sen nimittäin remmiin, kun suuren houkuttelun jälkeen sain otettua pitkäkoiven kiinni. Meidän piti lähteä ajelemaan kotia kohti ja en halunnut, että isokorva lähtee uudelle jäniksenajoreissulle.

Meidän mökkivappu sujui hyvin rennoissa tunnelmissa. Osasyynä oli se, että isäntä makasi (ja makaa edelleen) sängynpohjalla flunssakuumeessa. Huussin korjaus ja isompi risusavotta jäivät seuraavaan kertaan. Grilliherkut nautimme Typsyn kanssa kaksistaan isännän nieleskellessä vaivalloisesti alas kuumaa teetä. Isäntää harmitti ihan vietävästi, että kevään ensimmäinen Puulan reissu meni sairastaessa. Mutta jos tauti iskee, ei sille mahda mitään. Eikä se huussi, risukasat, grilli eikä sauna sieltä Kangasniemeltä mihinkään karkaa...

Mökkivanhus oli säilynyt talven koitoksista moitteettomasti. Hiiret eivät olleet mellastaneet torpassa ja jänöjussit olivat jättäneet isännän istuttamat vaahterantaimet rauhaan. Lunta ei näkynyt enää missään ja järvi oli täysin sula. Kuikat ja sinisorsat tervehtivät meitä lahdella. Koskelo- ja laulujoutsenpariskunnat uivat hiljalleen rantaviivan läheisyydessä ruokaa etsien. Metsäjänis järsi mökin takaa kaadetun haavan oksia.

Ensitöikseni ennen kevätsiivousta ja pihahommia kävin laskemassa kukat Pimun ja Nupin haudalle. Kerroin Pimulle, että seuraavalla mökkireissulla meillä on mukana uusi karvakaveri. Toivottavasti Pimu hyväksyy tämän. Valtavan paljon meille on jäänyt hauskoja ja mukavia muistoja Pimusta Puulan rannalla, yksin ja yhdessä Typykän kanssa. Pimulle mökki oli erityisen rakas paikka ja toivon, että sitä se tulee olemaan myös pikkuveijarille.

Mökkivappu

Kevään viimeinen lukukoirailu sujui hienosti. Tätä harrastusta jatkamme Typsyn kanssa ehdottomasti myös syksyllä. Uskon, että olemme tuoneet iloa lukijoille ja hyvilläni olen seurannut, miten Typy käyttäytyy rauhallisesti ja ystävällisesti kirjastolla vierailevia kaksijalkaisia kohdatessaan. Tämä homma on ollut Typylle oikein mainiota sosiaalisten taitojen kehittämistä. Olen hyvin ylpeä sinusta, Typy!

Tuntuu vähän epätodelliselta, että talvi mennä hujahti ja olemme jo taas suuntaamassa auton nokan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. Meidän vapunviettoon pienessä punaisessa mökissä kuuluu mm. saunomista, risusavottaa, huussin korjaamista, grillausta ja lötköttelyä sängyssä hyvä kirja kädessä. Pimun ja Nupin yhteiselle haudalle lasken kimpun kukkasia ja sytytän lyhtyyn kynttilän.

Toivotan koko meidän perheen puolesta kaikille Pienen Suuren beaglen lukijoille sekä blogikavereillemme (kotiväet mukaan lukien)

Hilpeää ja kepeää kevään juhlaa Vappua!

Jääräpää

Pidettiin taas viikonloppuna Typyn kanssa huushollia kahteen naiseen pystyssä, kun isäntä reissasi Tampereella. Hyvin me pärjättiin ja lauantaina tehtiin useampikin pitkä lenkki, sillä ilma oli aurinkoisen keväisen kaunis. Koirahierojamme kävi eilen hieromassa Tyyperiä ja ensivaikeuksien jälkeen Typy asettui hienosti paikoilleen hieronnasta nauttien. Ne ensivaikeudet olivat tässä tapauksessa sitä, että Typy ei halunnut käydä hierontamatolle pitkäkseen vaan olisi mieluummin käynyt nukkumaan meidän sänkyyn. Ja kun sain Typyn hätisteltyä sieltä pois, se siirtyi omaan petiinsä. Ja sieltä sohvalle... Lopulta kannoin Typsyn hierontapaikalle. Hieroja totesi, että aikamoisen itsepäinen tuo meidän Typsykkä on... juu, näin on. Jääräpää, kuten beaglet tuppaa olemaan.

Hieroja totesi Typyn takajaloista, että niissä on lihasvoimaa ja hyvältä näyttää. Oikea jalka on edelleen hieman heikompi kuin vasen ja onkin syytä yhä jatkaa tasapainoharjoituksia sekä kotijumppaa. Oikean jalan reisi on myös tukkoinen ja siihen saadaan apua hieronnasta. Itse ajattelin, että Typyn selkä olisi juntturassa mutta eipä ollut! Se oli hieno uutinen se. Ajatuksissa on, että alkusyksystä käymme piipahtamassa taas fysioterapeutilla, joka saa katsoa miltä Typyn askellus uintikesän jälkeen näyttää.

Tällä viikolla lukukoiraillaan vuoronvaihdosta johtuen kevään viimeistä kertaa. Toivon, että meillä on taas runsaasti lukuporukkaa paikalla. Huomenna käymme visiitillä moikkaamassa Keravan poikia, jotka äitinsä mukaan odottavat jo biigelivauvaa saapuvaksi. Ja viikon ehdottomasti tärkein, hauskin, iloisin ja jännittävinkin asia on se, että vietämme vappua Puulan rannalla! Pitkä odotus on kohta takana ja edessä mökkikauden avaus Kangasniemellä. Seuraava mökkireissu tehdäänkin sitten jo neljään nokkaan...

Paljon hyvää

Turhaan otin niin suurta murhetta kantaakseni Typyn jalkojen suhteen. Viikon mittaan kävely on palautunut normaaliksi ja vauhti on entisenlaista. Ehkäpä yhtenä iltana annettu särkylääke sekä se, että pistin petini lattialle ja nukuin Typyn vieressä, auttoi asiassa. Lattialla nukutun yön jälkeen on oma selkäni kyllä ollut juntturassa mutta mitäpä sitä ei koiraystävänsä eteen tekisi. Sunnuntaina meille tulee pitkän tauon jälkeen taas tuttu koirahieroja hieromaan Typsykkää ja aion vielä hänen kanssaan jutella noista Typyn jaloista. Juoksukin on Typsyltä tältä erää ohi, joten sekin riesa on onneksi takanapäin.

Heti, kun aurinko näyttäytyy ja ilma lämpenee, mielii Typsy uimaan. Vesikävely on toki hyvää liikuntaa sen kintuille mutta vähemmän liejuisia ojia se voisi kyllä kahlata. Koivet ovat usein niin kuraiset ojakävelyjen jälkeen, että puoli koiraa pitää pistää suihkuun, kun pääsemme kotiin. Jännittävää on nähdä, suunnistaako Typy suoraan järveen, kun saavumme talven jäljiltä ensimmäistä kertaa mökille. Tuohon reissuun ei olekaan enää pitkä aika!

Kura lentää, kun ojakävelyn jälkeen Typy ravistelee
turkkiaan.

Tänään vietetään valtakunnallista Koiran päivää. Tänä erityisenä karvakorvien juhlapäivänä mieltäni lämmittää suuresti se, että Helsingin yliopistossa olleet kahdeksan koe-eläimenä toiminutta beaglea pääsivät vihdoinkin eläkkeelle ja jokaiselle löytyi uusi koti. En valitettavasti ymmärrä ollenkaan sitä, että Suomessa käytetään beagleja koe-eläiminä. Todella kamalaa. Eikä myötätuntoni riitä koe-eläinten käyttöön ylipäätään, oli mikä tahansa eläin. Mutta onneksi nämä eläkeläiset saavat vanhuusvuotensa elää mukavissa ja rakastavissa kodeissa.

Toivotamme Typyn kanssa kaikille meidän karvakavereille sekä blogikamuille mukavaa ja herkkupalarikasta haukkujen omaa päivää! Typsykkä saa juhlapäivän kunniaksi hirvimakkaraa. Nam!

Pessimisti

Näsiä kukassaan.

Pidin tänään lomapäivän ja lenkkeilimme päivällä Typyn kanssa aurinkoisessa, joskin tuulisessa säässä. Leskenlehdet ja valkovuokot kukkivat kilpaa ja läheisen puiston näsiät ovat myös kukassa. Lammasaitaus ammottaa vielä tyhjyyttään mutta eiköhän määkijät saavu sinne kesäkuun alkuun mennessä. Mitähän pikkubiigeli tuumaa lampaista...

Lauantaina jatkui syntymäpäiväni juhlinta, tällä kertaa mukavan naisporukan seurassa. On ilo kerätä vanha kaveripoppoo ainakin kerran vuodessa yhteen, koko sakki. Eräs vieraista nauroi, että edelleenkin hän kalenteriinsa merkitsee nämä kokoontumiset tyttöjen illan nimellä vaikka porukka ei ikänsä puolesta enää tyttöjä taida olla... Tuumasimme kuitenkin kaikki yhdestä suusta, että nämä illanvietot pysyvät ikuisesti tyttöjen iltoina.

Tässä kuvassa pitäisi näkyä Typyn
lisäksi valkovuokkoja...

Koska Typyllä on yhä juoksu eikä sitä sen vuoksi viitsinyt laittaa kylille, sai uimamaisterikin osallistua hauskanpitoon. Isännän pistin kyllä illaksi evakkoon naisväen tieltä. Typsykkä sai tuliaisia lelujen ja herkkujen muodossa. Saipa meidän tulevakin perheenjäsen ihan oman lelun, jonka pistin talteen odottamaan omistajansa saapumista. Typsy käyttäytyi hienosti juhlien ajan paitsi että ehti syödä voileipäkakun päätyä ennen kuin äkkäsin tilanteen. Tilaisuus tekee varkaan, etenkin Typystä.

Viime päivinä Typy on hieman aristellut takajalkojaan ja olen näkevinäni sen kävelyssäkin outoja piirteitä. Pelottaa, onko jalkojen suhteen tullut nyt takapakkia. Seuraamme tilannetta ja mikäli huoli ei väisty, varaamme ajan eläinlääkäriin. Isäntä ei ajattele, että vielä tarvitsisi yöuniaan menettää mutta minä tuppaan reagoimaan näihin asioihin ehkä liiankin pessimistisesti. Toki leikatut jalat voivat joskus temppuilla ilman, että se olisi jotakin vakavaa... Toivotaan siis parasta ja minä yritän olla pelkäämättä taas pahinta.