Uusia hankintoja

Oheisissa kuvissa näkyvä valkoinen nietos on kohta muisto vain. Vettä on satanut eilen siihen malliin, että lumi sulaa hurjaa kyytiä. Ja näyttää tuolla ulkona nytkin riputtelevan. Typy ja Hippu ovat nauttineet suunnattomasti lumesta, jossa on ollut kiva kahlata. Hangesta on kaiveltu esiin mielenkiintoisia hajuja ja pehmeässä lumessa on ollut ilo kirmailla vauhdikkaasti. Hippu on ihmetellyt hiihtäjiä. Typsy on intoutunut tuon tuostakin riekkumaan Hipatsun kanssa ja kavereilla on riittänyt hauskaa. Harmi, että tuli nuo vesikelit ja sitä myötä myös vaarallisen liukkaat kadut.

Aloitamme Typyn kanssa tänään kevään työt ja suunnistamme kirjastolle kuuntelemaan pieniä lukijoita. Toivottavasti väkeä riittää. Lukukoiraporukassa on nyt mukana uutta verta, joten meillä ei kovin montaa lukukeikkaa kevään aikana ole. Mutta annamme ilolla myös toisille nelijalkaisille mahdollisuuden kokea hauskoja hetkiä lukijoiden parissa. 

Ennen kuin lähdemme kirjastoon, piipahdan hankkimassa itselleni uuden matkakortin. Se on tarpeellinen kapistus, kun reissaan silloin tällöin työ- ja huvimatkoja mm. linjuriautolla. Ja miksi uusi kortti; Hippu söi maanantai-iltana matkakorttini. Tämä oli jatkoa tuhotöiden sarjalle, joka oli käynnistynyt maanantaina päivällä. Hippa näet oli puuhaillut aukaisemalla meidän joulukoristelaatikon, joka odotti eteisessä kellariin menoa. Siivo oli kamala! Mutta nyt pääsen loppuvuodesta hankkimaan hyvästä syystä paljon uusia joulukoristeita. 

Hyvä vuosi

Palataan ajassa taaksepäin ja tehdään silmäys meidän poppoon vuoteen 2015. Yksi asia nousee ylitse muiden, iloisessa mielessä. Hippu. Ja isoja murheita ei meidän menneesseen vuoteen onneksi mahtunut, mikä on mukavaa.

Isännän kanssa pohdimme loppuvuodesta 2014, josko hommaisimme Typylle kaverin. Oliko vielä sen aika. Emäntä tuumi, petänkö Pimun. Typylle tulee kyllä ikää lisää ja kovin suurta ikäeroa koirille ei haluttaisi. Tykkäisikö Typsykkä kamusta. Olisiko se beagle vai joku muu; isännälle kun sopisi muutama toisenlainenkin rotu.

Tammikuussa 2015 ryhdyin kartoittamaan täällä etelässä päin sijaitsevia beaglekenneleitä. Samasta kennelistä kuin Pimu ja Typy ovat meille tulleet, ei nyt tätä uutta karvakuonoa otettaisi. Tammikuun lopulla olin varannut meille Milo-beaglen odottamasta pentueesta tyttöpennun. Jos kaikki sujuisi hyvin, pennut syntyisivät maaliskuussa.

Alkuvuoteemme mahtui Typyn korvaongelmien hoitoa ja siinä ei yksi eläinlääkärireissu riittänyt moista vaivaa korjaamaan. Kävimme Typsyn kanssa myös vesijuoksussa kuntouttamassa leikattuja takakinttuja. Typy oivalsi heti, miten vesijuostaan ja se suoriutui hienosti harjoitteista. Lisäksi jalkoja jumpattiin kotona. Jatkoimme hyväksi harrastukseksi koettua lukukoirailua ja vuoden aikana pääsimme edustamaan lukukoiria mm. Yleisradion Ylen aikainen-ohjelmaan sekä kotikaupunkimme nettikanavalle. Typy käyttäytyi mallikkaasti kaikissa näissä mediatapahtumissa ja olin ylpeä siitä. Itse jännitin kovasti esiintymisiä mutta kaiketi minäkin suoriuduin niistä kunnialla.

Mökkikausi avattiin vappuna ja tuon reissun jälkeen ryhdyimme jännittämään pennun saapumista. Helatorstaina kaarsimme Räntäsään kennelin pihaan ja paluumatkalla istuin takapenkillä pieni beagletyttövauva sylissä. Nimekseen se sai Hippu. Yhteiselo Typsykän kanssa alkoi hyvin ja Typy hyväksyi Hipsukan laumaan. Alkuun Typsy oli toki mustasukkainen (on sitä vieläkin) mutta hienosti homma lähti käyntiin. Se lämmitti meidän kaksijalkaisten sydäntä kovasti. Hyvä tästä tulee!

Kesälomalla oleiltiin Kangasniemellä ja vierailtiin Savonrannassa sekä Haukivuorella. Isännän kanssa teimme reissun Haapsaluun ja koirimukset olivat tuon ajan anopin ja appiukon hyvässä hoidossa Haagassa. Heinäkuussa yskä vaivasi meidän molempia isokorvia ja jouduimme käyttämään kaverit tohtorin pakeilla. Kennelyskää vai mitä lie, diagnoosiin ei varmuutta saatu. Onneksi tauti heitti ja Hipulle ei jäänyt traumoja sen ensimmäisestä eläinlääkärikäynnistä, jolloin tehtiin muutakin kuin rokotettiin.

Typyn remmiräyhääminen ja suojeluräyhäämiseksi kutsumani haukkuminen yltyi. Päätimme kesälomalta kotiin palattuamme kokeilla sille haukunestopantaa (ns. sitruunapantaa). Kapistus osoittautui turhanpäiväiseksi laitteeksi ainakin Typsykän kohdalla. Panta ei säikäyttänyt Typyä ja rähiseminen jatkuu edelleen. Totesin kuitenkin, että tuosta asiasta ei pidä alkaa liikoja ressaamaan. Yritämme kouluttaa Typsyä (sekä Hippiä) herkkujen avulla tuolla ulkona mennessämme ja uskon, että aikaa myöten räksättäminen taantuu.

Vuoteemme mahtui myös paljon muuta yllä kerrotun lisäksi: Keravan pojanviikareiden kanssa peuhaamista. Perinteitä noudatellen juhannuksen viettoa Kotkassa ja uuden vuoden tervetulojuhlintaa meillä kotona. Reissuja Rajasaareen. Leppoisa kotijoulu oman perheen kesken jännittäen, pysyykö joulupuu pystyssä. Syysloman viettoa Puulalla ja haikeat heipat mökkivanhukselle; keväällä taas tavataan! Typyä onnittelimme lämpimästi kuuden ikävuoden johdosta ja vuoden viimeisillä hetkillä vierailimme Hipsukan kanssa sen velipojan Momon luona, mikä oli valtaisan mukava juttu.

Vuosi 2015 oli hyvä vuosi. Hipun tulo meidän elämään on tuottanut suurta onnea ja Typsy on saanut siitä parhaan kaverin. Pysyimme kaikki terveinä ja melkoisen työkiireisestä vuodesta huolimatta pystyimme myös keräämään voimia ja huilaamaan. Pimua muistelen yhä edelleen usein eikä mene viikkoakaan ettemme isännän kanssa juttelisi, miten Pimu olisi jonkin asian hoitanut tai siihen reagoinut. Mutta nyt meitä on taas neljä tässä porukassa ja uskon, että se passaa hyvin Pimullekin, kun taivallamme eteenpäin tätä alkanutta vuotta 2016.

Ilo irti!

 Talvella lauluja tehdä ei,

talvella tehdään työtä,

talvella tuvassa istutaan,

iltoja pitkiä iloitaan,

talvella paljon on yötä.

Talvella talossa kiirettä ei,

talvell’ on pitkät puhteet,

talvella hiljaa haastellaan,

lauluja vanhoja lauletaan,

kuulu ei isännän nuhteet.

Huurtehessa on honkapuut,

hyyteessä ikkunalaudat.

Ihmiset takkahan tuijottaa,

hiljaa hiiliä liikuttaa -

liikkuvi muistojen haudat.

Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdähän kesästä unta.

Varpuset jäätyvät oksillaan,

paksu on hanki maassa,

ihmiset kulkee ja askaroi -

mielessä lintujen laulut soi,

kellojen kilke haassa.

Ote Eino Leinon runosta Sydämeni talvi

Näissä viikonloppuna napatuissa kuvissa ei vielä näy hanget korkeat nietokset mutta nyt sitä riittää, lunta! Typy ja Hippu intoutuvat harvasa päivä mylläämään ja pelittämään koirapuistossa lumen keskellä. Ja luvatuista pakkaskeleistä päätellen tätä riemua riittää tulevillekin viikoille. Iloisia talvipäiviä kaikille PSB:n ystäville! 

Velipoika

On tämä blogimaailma ihmeellinen! Siitä saimme tuta, kun vastaanotimme viime vuoden puolella viestin Hipun veljen emännältä. Hän oli tyttärensä kanssa löytänyt tämän Pienen Suuren Beaglen ja sitä kautta Momon siskon. Olin yllättynyt ja ilahtunut tästä yhteydenotosta. Meillä oli tieto, että yksi Hipsukan sisaruksista oli päätynyt tänne pääkaupunkiseudulle ja blogin kautta pikkubeaglejen polut siis kohtasivat. Eri hauska juttu!

Momon emäntä ehdotti tapaamista ja ystävällisesti kutsui meidät Hipun kanssa kylään. Momoa kun ei voi pitää missään irti ja nuori herra asustelee omakotitalossa, jossa on aidattu piha. Kiitin kutsusta ja otin sen mieluusti vastaan. Miten kiva olisi tavata Hipun veli! Kirjeenvaihtomme perusteella sain kuulla Momon emännältä, että sisaruksilla on paljon samanlaisia piirteitä. Tämä vain vahvistui kyläreissumme aikana ja nauroimme Momon emännän kanssa yhdessä, minkälaisia hurjapäitä nämä kaksi isokorvaa oikein ovat. Kaikenlaisia koiruuksia ja kommervenkkejä molemmat tuppaavat kehittelemään.

Kaksikko juosta viipotti pitkin Momon kotitalon pihaa reilut 1,5 tuntia. Välillä juoksukilvan vetovastuu vaihtui, välillä myös maisteltiin keppejä ja risuja. Sisarukset tulivat heti alun alkaen mainiosti juttuun keskenään ja löysivät yhteisen sävelen. Ulkoilujen jälkeen siirryttiin sisälle syömään luita. Hippu kävi myös keittiön pöydällä työntämässä päänsä soppakattilaan. Meidän pikkuriiviö kun ei ole vieraskorea... minua vähän nolotti.

Kotimatkalla Hippu nukkui autossa täyttä häkää. Se oli melkoisen uupunut riehakkaasta reissusta. Sovimme Momon emännän kanssa, että pidämme yhteyttä jatkossakin. Momo on aivan hurmaava beaglepoika; reipas, sosiaalinen ja iloinen. Oli enemmän kuin ilo tutustua sinuun Momo sekä kotiväkeesi. Nähdään taas!

Kylmä alku

Hyvää alkaneen uuden vuoden jatkoa, arvon lukijat! Se on vanha vuosi hyvästelty ja uutta käynnistellään paukkupakkasissa. Isokorvien kanssa tehdään näillä keleillä lyhyitä lenkkejä useamman kerran päivässä. Meidän tyttösillä kun kintut tuppaavat jäätymään vaikka olisi palttoo päällä. Ja Hipulle emme ole edes hankkineet takkia, kun ei sitä ole tähän mennessä vielä tarvittu.

Meidän huushollissa vallitsi hilpeän nauravainen tunnelma, kun vuosi 2016 löi ensisekuntinsa. Illan aikana valettiin tinat, syötiin riistapullia perunoiden kera ja herkuteltiin kakuilla. Hippu ei hätkähtänyt rakettien paukkeesta vaan keskittyi vaatimaan vieraita leikkimään kanssaan joululahjaleluilla. Typsy laittoi kerjäystaitonsa peliin ja tietysti kaveruksille uudenvuodenherkut annettiinkin; Typsyselle häränkorva, Hipsukalle porsaansaparo. Haluan vielä näin blogin välityksellä kiittää juhlajoukkoa hauskasta illasta ja tuomistanne tuliaisista sekä meille kaksijalkaisille että Typylle ja Hipulle; kiitos P&H, L&A ja T&R!

Huomenna puramme joulukuusesta koristeet ja kannamme puun ulos. Se pysyi pystyssä ja vahingoittumattomana kaikki nämä pyhät! Yhtään koristettakaan siitä ei syöty, joten olen äärimmäisen ylpeä Hipusta. Siirrymme pikkuhiljaa taas arkisiin askareisiin ja aikatauluihin vaikka loppuviikon pistin työkalenteriini lomapäiviksi. Toivottavasti pakkaset hellittäisivät, jotta pääsisin reippaasti ulkoilemaan karvakuonojen kanssa.

Menneen vuoden toiseksi viimeisenä päivänä kävimme kyläilemässä Hipun veljen, Momon, luona. Miten valloittava ja ihastuttava nuori herra Momo onkaan ja sisarukset olivat välittömästi hyvää pataa keskenään. Palaan tähän reissuun seuraavissa kirjoitelmissani. Leppoisaa Loppiaista!