Kääntyminen kaupungissa kunnes juhannus koittaa

Hippu ja Myttö ovat mökkeilleet Kangasniemellä yhdessä isännän kanssa. Olen kuullut, että likat ovat nauttineet täysin siemauksin mökkeilyn iloista; vapaudesta, apukokkina olosta ja nuuskimisretkistä. Myttö on ollut isännän saunakaverina ja on meidän isokorvat pulahtaneet myös Puulaan. Hyttysiä on jonkin verran ja viikonlopun aikana olivat kuulemma paarmatkin saapuneet. Niitä Hippu pakenee mökin ruokapöydän alle, sillä se ei voi sietää paarmoja. Myttö yrittää pyydystää niitä, huonoin tuloksin. Kuikka on käynyt laiturin päässä katselemassa mökkiläisten meininkejä. Myttönen on vastatervehtinyt kuikkaa laiturin päästä, melkoisen äänekkäästi. Kuikka ei ole nokkaansa lotkauttanut Myttösen moikkailuille 😄

"Aiotko ukko antaa meille jotain?"

Vietin itsekin möksällä pitkän viikonlopun reilu viikko sitten. Uusi huussi oli saanut perusteet ja runko nousi jo pystyyn. Iso homma tuossa on vaikka ei ehkä uskoisi. Mutta isäntä tekee kaiken hyvin huolella ja suorastaan pikkutarkasti. Sanoin hänelle, ettei pas...ahuussin tarvitse mökin veroinen olla 😁 Mutta tiedän, että hän ei kestä huonoa ja epäsiistiä työnjälkeä, kun on kyse nikkaroimisesta sekä rakentamisesta. Nautin kovasti mökillä olosta vaikka itkukohtauskin eräänä iltana iski. Möksällä tuppaa tunteet nousevan helpommin pintaan. On enemmän aikaa sekä rauhaa ajatella asioita.

Mökkeilyn autuutta.

Minä olen paiskinut töitä täällä helteisessä kaupungissa. Kotona oleminen yksin tuntuu toki hiukan oudolta. Mutta en voi kieltää sitä, että on rentouttavaa, kun ei tarvitse hetkeen huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään. Sitä paitsi se, että Hipa ja Myttöskä saavat olla mökillä, on valtavan hauskaa. Kyllä täällä betonilähiössä saa taas koko pitkän syksyn ja talven olla. Vaikka teemmekin parhaamme, että koirilla on ohjelmaa ja aktiviteetteja. 

Tänään saan kuitenkin mökkiläiset takaisin kotiin. Muutama päivä menee töiden lisäksi pyykäten sekä kasseja purkaen ja taas pakaten. Mutta juhannukseksi suuntaamme Puulalle. Meidät olisi ystävällisesti haluttu viettämään mökkijuhannusta myös Kotkan Suuri Mustaan mutta päätimme tänä kesänä olla omalla mökillä keskikesän juhlana. Miten meidän juhannus sujui ja mitä puuhailimme, siitä lisää ensi viikolla!

Kouluvierailulta Kangasniemelle

Olemme jo kesäkuun puolella. Niin se kevät vaan hujahti. Isäntä pääsi lomalaitumille ja maanantaina auton nokka kääntyi kohti nelostietä. Kyydissä istuivat Hippu ja Myttö. Tavaratila oli taas kerran täynnä tavaraa. Likat olivat olleet suorastaan hullaantuneita, kun pääsivät taas mökille. Ensimmäisenä yönä ei kuulemma juuri nukuttu, kun isokorvilla menojalat vipattivat 😁 Ulos piti päästä.

Mökkibiigelit.

Tämän kesän työprojekti on uusi huussi. Isäntä on aloittanut sen rakentamista tekemällä pohjatöitä sekä hakemalla ensimmäisen kuorman rakennustarpeita. Näen huomenna, missä mallissa huussin rakentaminen on. Työllä ei ole kiire, onhan meidän vanha huussi täysin käyttökelpoinen. Mutta olen haaveillut uudesta vuosia ja nyt on sen aika 😀 

Hippu kävi viime viikolla kouluvierailulla Itä-Helsingissä. Tämä oli isännän heiniä ja koululla vierähti koko päivä. Sää suosi, joten vierailu pääsi toteutumaan. Koiraa ei saanut viedä koulun sisätiloihin, joten oppilaita tavattiin ulkona. Ja niitähän riitti, nimittäin oppilaita! Kyseessä on iso koulu, jossa toimii samassa rakennuksessa ala- sekä yläkoulu. Voitte uskoa, mikä kuhina koulun pihalla etenkin välitunneilla kävi 😅 

Koulupäivän ohjelmassa oli yhteisiä lenkkejä, lukemista, rapsuttelua ja herkkujen syömistä (Hipulle sen omia nappuloita). Hippu pääsi aika ajoin nukkumaan nokkaunet ja keräilemään voimia kaiken touhuamisen lomassa. Hippunen oli otettu suurella ilolla ja riemulla vastaan. Kouluvierailu oli sujunut mainiosti, kuten etukäteen tiesinkin. Hipa on rautainen ammattilainen näissä pr-hommissa, jota tämäkin koulukäynti osaltaan oli. 

 

Ennen kuin mökkiporukka suuntasi Puulan rannoille, kävimme Hilpan ja Myttösen kanssa moikkaamassa lampaita useammankin kerran. Kovin pieniltä ne vielä näyttävät. Mutta kun ovat ahtaneet koko kesän heinää tuolla aitauksessaan, ovat ne syksyyn mennessä kasvaneet kovasti. Myttöä kiinnosti tehdä tuttavuutta lampaiden kanssa mutta pidimme vielä välimatkaa. Annetaan ajan kulua, että villakasat tottuvat koiriin sekä myös ihmisiin.

Yksi lampaista söi heinää rennosti
maassa maaten. 

Tällaisia kuulumisia siis meille. Hipun kanssa saimme kutsun vierailemaan Länsimäen kirjastoon myös syksyllä. Sovin sinne kaksi lukukoirakeikkaa. Myttö on saunonut isännän kanssa mökillä. Puulan vesi on kuulemma 14-asteista, joten en taida vielä tulevana viikonloppuna pulahtaa järveen. Isäntä oli tämän tehnyt mutta minä odotan lämpöisempiä vesiä. Ja vesistä puheen ollen, uusi huussi saattaa syntyä järvinäkymällä 😎

Kangasniemellä, Rajasaaressa ja Vantaa-päivässä

Tässä kirjoitelmassani kerron meidän viime viikkojen menoista ja touhuista. Hippu on ahertanut kevään viimeisiä lukukoirahommia ja vietimme kesäisen viikonlopun Kangasniemellä mökkikautta avaten. 

Kuten arvata saattaa, Hippu ja Myttö olivat haltioissaan päästessään pitkän talven jälkeen mökille. Kun soratie alkoi rahista auton renkaissa, kaksikko takapenkillä (turvavöissään) valpastui. Meille osui valtavan hieno, kesäinen sää koko viikonlopuksi. Yllä olevassa kuvassa likat paistattelevat päivää mökin rappusilla. Mökki oli säilynyt kunnossa ja tallessa talven jäljiltä. Tämä oli ilahduttava asia. Saunoimme, grillasimme ja isäntä mittaili paikkaa uudelle huussille. Laitoin äidin valokuvan hyllyn päälle. Kuvassa hymyilee mökin ensimmäinen omistaja, onnellisena ja terveenä. Äitienpäivänä katselin Puulalle ja lähetin suuret kiitokset äidilleni. Parempaa en olisi voinut koskaan saada 💗😢

Kun olimme kotiutuneet möksältä, suuntasimme maanantaina Vantaa-päivään Tikkurilan kirjastopuistoon. Kirjaston lasten- ja nuortenosasto oli järjestänyt sinne lukukoirien Meet&Greet-tapahtuman. Hilpu edusti hienosti kollegansa Oton kanssa. Moikkaajia ja rapsuttajia kävi paljon. Yhteiskuvia napsittiin siihen malliin, että koirien poseeraustaidot otetiin täydellä kapasiteetilla käyttöön. Sää oli liki helteisen aurinkoinen ja tapahtumassa oli iloisen hauska meininki. Hippu ja Otto herättivät ihastusta kovasti ja sain kertoa ahkerasti, mitä lukukoirailu oikein on ja miten Hipa päätyi kyseiseen työhön. 

Viime viikonloppuna piipahdimme pitkästä aikaa Rajasaaressa. Se on saari Helsingin Meilahdessa, joka toimii koirapuistona. Talvisin emme Rajasaaressa käy, sillä meidän isokorvakaksikko karkaisi jäätä pitkin ties minne. Kokemusta nimittäin on, Typyn kohdalla... Kesäisin tuo paikka on vallan mainio. Hippunen ja Myttönen kahlasivat meressä. Leikki- ja juoksukavereita riitti. Paljon meidän tyttöset kirmasivat ja painivat. Paluumatkalla autossa torkkui kaksi uupunutta biigletyttöstä.

Täytyy antaa Helsingin kaupungille suuret suosionosoitukset siitä, että saari on pyhitetty koirille eikä sinne ole ryhdytty rakentamaan. Ei tällaisia paikkoja taida juurikaan mistään löytyä. Jos meillä ei olisi mökkiä, missä koirat pääsevät vapaana temmeltämään, kävisimme Rajasaaressa varmasti harvasa viikko.

Hippu on ahkeroinut kovasti koko kuluvan kevään. Tiistaina kävimme vielä yhdellä lukukoirakäynnillä. Tällä kertaa Länsimäen kirjastossa, jonne Hippu sai kutsun loppuvuodesta. Alla olevassa kuvassa Hippu odottelee lukijaa. Ensimmäisellä kerralla helmikuussa lukijat eivät vielä täysin olleet löytäneet Hilpusta. Mutta nyt varauslista oli täynnä. Käynti sisälsi mukavia kohtaamisia, kivoja tarinoita ja paljon rapsutuksia. Eräs lukija piirsi Hipulle muistoksi kuvan siitä. Ja hyvin taiteilijan alku oli osannut Hippusen piirteet teokseensa ikuistaa. 

Syksyn lukukoiravuorot naapurikirjastoomme on jo sovittu. Ja kotikirjastossamme Tikkurilassa Hippu jatkaa myös. Ensi viikolla Hippu tekee elämänsä ensimmäisen kouluvierailun! Sen hoitaa isäntä yhdessä Hilpan kanssa. Odotan mielenkiinnolla, millainen reissu siitä syntyi. Uskon, että oikein kiva ja rapsutusrunsas. 

Kesälomat alkavat häämöttää horisontissa. Isännällä lomalaitumet kutsuvat jo melko pian. Minä pakerran työn äärellä heinäkuun alkupuolelle saakka. Huomenna tulevat lampaat tuohon kotimme läheiselle laitumelle. Niitä käymme välittömästi tervehtimässä. Hippu ja Myttö suorastaan rakastavat lampaita. Ensin niitä katsellaan kauempaa, jotta villanutut tottuvat ihmisiin sekä koiriin. Juhannukseen mennessä ollaan yleensä jo päästy pusutteluvaiheeseen 😍

Mökin omistajat

Hippu ahkeroi tällä viikolla tehden lukukoiran hommia sekä koti- että naapurikirjastossa. Lukijoita oli paljon ja Tikkurilassa varauslista oli täynnä. Hakunilassa Hippuli sai muutaman lepotauon mutta kyllä sielläkin vilskettä riitti. 

Kirjaa voi kuunnella myös sen
sivujen alla. 

Moni lukija jäi apeana huokailemaan sille, että Hippu jäi nyt kesälomalle ja kuunteluhommiin tulee tauko. Mutta onhan lukukoirallekin kesäloma suotava ja Hippu palaa syksyllä töihin molempiin kirjastoihin. Ennen lomalaitumille lähtöä osallistumme Hipun kanssa vielä Vantaa-päivän vilinään 15. toukokuuta Tikkurilassa, yhdessä lukukoira Oton kanssa. Lisäksi Hippu käy Länsimäen kirjastossa lukukoirailemassa tämän kuun loppupuolella. Kävimme Länsimäessä alkuvuodesta ja lupauduin pyynnöstä tekemään Hippusen kanssa toisen lukukoirakeikan näin toukokuussa.  

Hippu ja Otto ovat Vantaa-päivänä tavattavissa
Tikkurilassa. Tässä tapahtumassa ei lueta vaan koiria
saa tulla moikkamaan, tutustumaan niihin ja
halutessaan pääsee myös yhteiskuvaan. 

On ollut eri kivaa, että vihdoinkin sää lämpeni ja kevät rientää kohti kesää. Isäntä kulkee jo shortseissa töihin ja kai tässä voi villapaidat laittaa kaappiin odottamaan ensi talvea. Voikukat ja rentukat kukkivat pellolla ja ojien varsilla. Iltalenkillä olemme useampaan kertaan törmänneet siiliin, joita on viime vuosina nähty harvakseltaan. Parasta keväässä on mielestäni ehdottomasti tämä valo, etenevä vihreys sekä lintujen laulu. 

Ojissa läträäminen kuuluu kevääseen.

Mökkikauden avaus Puulan rannalla lähestyy. On jännittävää nähdä, onko möksävanhus pysynyt pystyssä talven jäljiltä. Toivottavasti on eikä mitään vahinkoja ole syntynyt myöskään laiturille sekä piharakennuksille. Olen aivan varma, että Hippu ja Myttö ovat haltioissaan, kun pääsevät pitkän tauon jälkeen viilettämään mökin ympäristössä ja tutkimaan kaikki nurkat sekä paikat. Onhan se varmasti huima tunne, kun talven jälkeen voi vapaana kulkea, ilman remmejä, valjaita ja pantoja. Ulkona saa olla niin paljon kuin haluaa. Ja onhan tuo meille kaksijalkaisillekin vaihteeksi kivaa, ettei aamulla tarvitse lähteä lenkille vaan riittää, kun avaa mökin oven, jotta likat pääsevät ulos. 

Myttöskä tutkiskelee.

Minulle mökille meno tuo hiukan ristiriitaisiakin ajatuksia. Mökki oli äidin ja hän rakasti sitä paikkaa. Tuttuja seutuja ja kulmia, olihan hän kotoisin Kangasniemeltä. Vietimme kaikki lapsuuteni kesälomat siellä. Paljon on jäänyt niistä mökkireissuista muistoja. Muistoja on myös yhteisistä mökkeilyistä äitini ja hänen miehensä kanssa, kun meillä oli jo Pimu ja myöhemmin myös Typy. Nyt ei ole enää äitiä. Ja äidin mies nukkui pois joulukuussa. 

Äitini halusi, että mökki jäisi meille. Niin on tapahtunut. Olemme nyt mökin virallisia omistajia. En osaa tästä vielä riemusta kiljuen iloita. Tämä omistajanvaihdos tapahtui aivan liian varhain. Mutta lupasin äidille, että pidämme mökkivanhuksesta huolta parhaamme mukaan. Ja olen äärimmäisen kiitollinen äidille, että hän halusi jättää tämän niin kovin rakkaan paikan minulle ja isännälle. Sekä tietysti Hipulle ja Mytölle. Sillä äiti tiesi, miten kovasti meidän kaikki isokorvat ovat mökkeilystä nauttineet. 

Naurua, surua, punkkeja ja vatsatautia

Aika on hujahtanut nopeasti ja huhtikuu kääntynyt toukokuulle. Tässä on juhlittu allekirjoittaneen synttäreitä ja kaivettu toppatakit takaisin esiin kaapeista. Kävin työreissulla Turussa ja isäntä piti huushollia sen aikaa pystyssä yhdessä Hilpusen ja Myttösen kanssa. Syntymäpäiväkemut yhdessä hyvien ystävieni kanssa olivat todellinen mielenpiristys ja naurupommi. Tuosta illanvietosta sain valtavasti voimia seuraavan viikon suureen koettelemukseen. 

Likat kerjäävät isännältään
 pähkinöitä (eivät saaneet).

Laskimme äitini tuhkat lopulliseen paikkaan yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Tämä oli viimeinen vaihe tässä hyvin raskaalta tuntuneessa matkassa, joka alkoi 5. helmikuuta. Eikä tämä reissu vieläkään ole täysin maalissa 😢 Kaikenlaiset paperiasiat on kuitenkin saatu nyt hoidettua. Mutta oman äidin menettäminen ja vielä yllättäen, aivan liian aikaisin, on jotain, mitä en osaa kuvata. 

Jos joku on pohtinut, ettei tänne blogiin ilmestynyt meiltä vapputervehdystä, johtuu siitä, että minuun iski vapun alla valtavan ärhäkkä vatsatauti. Joten meidän vappu meni kotona rauhallisesti leväten. Vappuherkkuja emme syöneet, ei edes isäntä (ehkä myötätunnosta minua kohtaan 😄). En pystynyt muutamaan ensimmäiseen sairaspäivään liikkumaan minnekään. Isäntä huolehti Hipusta ja Mytöstä. Sekä välillä myös minusta, niin huonoon jamaan tuo tauti minut vei. Eilen pystyin vihdoinkin toteamaan, että taitaa tämä tauti olla nyt selätetty.  

Myöhästynyt vapputervehdys
meidän vappulikoilta!

Hipusta ja Mytöstä on löydetty tämän kevään ja kesän ensimmäiset punkit. Nuo viheliäiset näyttävät tulevan esiin hyvissä ajoin keväällä. Isäntä käytti Hippua viikko sitten rokotuksissa. Eläinlääkärikäynti oli sujunut hienosti, kuten Hippuselta saattaakin odottaa. Myttösellä rokotusreissu on edessä syksyllä. Mytön laihdutuskuuri on tuottanut toivotun tuloksen ja sen paino on saatu hallintaan. Enää tuskin voidaankaan puhua laihduttamisesta. Mytön ruokavalioon tehtiin pysyvä muutos, joka on osoittautunut hyväksi. Hipun kohdalla paino-ongelmia ei ole sen jälkeen ollut, kun sillä tavattiin suolistosairaus ja ruokavalio meni täysin uusiksi. 

Hipalla on edessä työntäyteinen loppukuu. Tulevina viikkoina Hippu lukukoirailee ahkerasti ja käymme myös pr-keikalla Vantaa-päivässä. Myttö ja isäntä lupasivat tulla moikkaamaan meidän perheen julkkista ja katsomaan, millainen hulina kirjastolla silloin on. Ja ehkä ennen sitä olemme päässeet Puulan rannalle 🌞