Hyvässä hoidossa spesialistilla

Kävimme maanantaina Hipun kanssa sisätautien spesialistilla. Olinkin odotellut, että saataisiin aika erikoislääkärille. Kommunikaatiokatkon vuoksi tieto tästä lääkäristä ei saavuttanut minua mutta ryhdyin sitten selvittelemään asiaa viime viikolla. Ja vastaanottoaika järjestyikin nopeasti. 

Hipulla jatkuu lääkekuuri vielä viikon. Joulun pyhien jälkeen viemme pissinäytteen tutkittavaksi. Eläintohtori vaikutti hyvin pätevältä ja asiantuntevalta tyypiltä. Ja tätä olin jankannut ja tankannut, kun aikaa varasin. Onhan kyseessä varmasti ammattilainen, joka tietää näistä vaivoista. Mikäli tämä pitkän pitkä lääkekuuri ei pure ja virtsarakontulehdus uusiutuu taas, on jatkohoitosuunnitelma jo tehty. Eläinlääkäri sanoi, että hän haluaa lohduttaa minua kertomalla, että konsteja on vielä monia käytettävissä, jos lääkkeet eivät tepsi tai hänen maanantaina tekemänsä diagnoosi ei olisikaan oikea. 

Syksyn viimeinen lukukoirailu
naapurikirjastossa.

En tähän kirjoitelmaan avaa sen enempää tuota diagnoosia. Palaan siihen myöhemmin, vakavasta ongelmasta ei ole kyse. Kasvaimet virtsarakossa ja virtsateissä, virtsarakon rakennevika, kilpirauhasen vajaatoiminta, munuaisvika sekä muut sisäelinvaivat on poissuljettu. Ja tämähän on valtavan suuri helpotus ja aivan upea uutinen!

Hippunen on tällä hetkellä täysin terveen kirjoissa. Tästä on myös kuvia ja koetuloksia todisteena. Joten syksyn lukukoirailut on päästy hoitamaan viimeistä käyntiä vaille valmiiksi. Tänään suuntaamme kotikirjastoomme. Kun se keikka on heitetty, alkaa Hipalla joululoma. Paljon kivoja lukijoita sekä mukavia kohtaamisia tähän syksyyn on mahtunut. Kirjastohommat jatkuvat taas tammikuussa. 

Väsynyt juhlijabiigle.

Menneenä lauantaina meille saapui ystäviä juhlimaan ja nostamaan maljoja pikkujoululle. Ilta sujui iloisissa merkeissä ja olipa kiva nähdä taas näitä meille tärkeitä ihmisiä. Hippu ja Myttö saivat vierasväeltä tuliaisiksi mm. peuran luut. Kovasti likkoja rapsuteltiin ja hyysättiin. Oli useampikin syli, missä sai torkkua. Me kaksijalkaiset nautimme iltapalan äärellä glögiä sekä kuohujuomaa. Juhlailta aloitettiin pyöräyttämällä Elviksen joululevy soimaan. Ohjelmassa oli myös bingo. Viimeinen vieras poistui kotiinsa vasta aamuyön tunneilla. 

Maha täynnä herkkuja oli juhlailtana
hyvä käydä huilaamaan.

Joulu on tulossa kovaa vauhtia. Mitään valmisteluja sen suhteen emme ole vielä erityisemmin tehneet. Joulukonserttia kävimme kuuntelemassa ja se viritti suuntaamaan ajatukset hyvin ansaittuun lomaan ja rauhoittumiseen. Ruoka- ja kuusihankinnat ehtii hyvin tehdä ensi viikolla. Hilpalle ja Myttöselle ostetaan herkkulahjat. Itse odotan joululta kaikkein eniten yhteistä aikaa näiden kolmen karvaisen kuonon (naaman) kanssa. 

Ps. Pahoittelen meidän plogikamuille, että olen laiskasti ja harvakseltaan jättänyt teidän kirjoituksiin kommentteja. Lukenut olen kyllä teidän juttuja säännöllisesti ja on aina ilo kuulla teidän kaikkien kuulumisia. Lupaan petrata kommentoinnissa ensi vuonna. 

Viheliäinen vaiva palasi, taas

Pieni hetki viivähti taas, että olemme täällä blogin äärellä. Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja tänään sain avata hienosta Harry Potter-joulukalenteristani ensimmäisen luukun. Aivan mahtavaa, että kohta on joulun aika 🎅 

Hipulla todettiin pari viikkoa sitten virtsatie-/virtsarakontulehdus. Taas. Hyvä, että veimme Hilpan eläintohtorille heti, kun havaitsimme oireet. Näin vaiva ei ehtinyt pääsemään vakavaksi. Kuumetta Hipulla ei ollut, tulehdusarvo jonkin verran koholla. Pissille se vaati niin usein, että siitä hoksasimme pirullisen vaivan taas palanneen. Voitte uskoa, että harmittaa Hipun puolesta aivan valtavasti. Tämä on kolmas tulehdus neljän kuukauden sisällä. Ei ole karpalojauheet auttaneet ja tällä erää antibioottikuuri kestää ensi viikolle. 

Talvi on tullut!

Nyt Hippu voi hyvin ja oireet hävisivät parin päivän sisällä, kun lääkekuuri aloitettiin. Eikä sillä muita oireita ollutkaan kuin se, että piti päästä usein ulos. Mutta meillä on nyt lähete ja haku päällä, jotta löydetään sisätautierikoislääkäri, joka on perehtynyt koirien virtsavaivoihin ja on taitava ultraäänikuvaaja. Sillä tämän vaivan juurisyy on ehdottomasti selvitettävä ja mielestäni myös löydettävä. Ei näin usein toistuvat virtsarakontulehdukset ole mitään normaalia. 

Konkarikuuntelija kuuntelee.

Onneksi Hippu on siis tervehtynyt ja pääsimme tällä viikolla lukukoirailemaankin. Lukijoita riitti taas mukava määrä. Kevään vuorot naapurikirjastoomme on jo sovittu. Ennen joulua Hilpunen käy vielä parina iltana kuuntelemassa lukijoita ja sen jälkeen koittaa joululoma. Minulle on jonkin verran tullut kyselyjä ja pyyntöjä saada Hippu kouluvierailulle sekä muutamaan muuhun kirjastoon. Mutta olen ne valitettavasti torpannut. Ymmärrän kyllä, että Hippua haluttaisiin tavata mutta itselläni on tuo päivätyö  rajoitteena tälle harrastukselle 😁 Se, että käymme kaksi kertaa kuukaudessa kirjastoissa, riittää mielestäni hyvin. 

Myttö nuuskuttelee hangen alta hajuja.

Myttönen voi kaikin puolin hyvin. Olen kovin ylpeä Mytöstä, kun se niin hienosti ja hyvin pärjää kotona, kun olemme Hipun kanssa noilla lukukoirareissuilla. Tiedän tämän varmaksi. Molemmat likkamme nauttivat kovasti, kun olemme saaneet lunta tänne kotimaisemiin. Erityisesti Hippu rakastaa hieroa selkäänsä hankeen ja kieriä siinä kuin väkkärä. Myttö kaivelee hangen alta hyviä hajuja sekä rusakon papanoita 😄

Olen tänään vapaapäivällä. Se on tähän mennessä sisältänyt pyykinpesua. Kohta taidan pistää nutun niskaan ja lähteä isokorvakaksikon kanssa ulkoilemaan. Huomenna menen Keravan poikien äidin kanssa teatteriin ja juhlistamaan tämän rakkaan ystäväni syntymäpäivää. Ensi viikolla menemme isännän kanssa joulukonserttiin ja vietämme pikkujoulua täällä kotona kavereidemme kanssa. Edessä on varmasti nauruntäyteinen ilta, laulua unohtamatta 🎵 Hippu ja Myttö tulevat saamaan paljon rapsutuksia ja tietysti juhlaherkkuja. Joten on meidän päivissä myös paljon hyvää ja uskon, että tuo Hilpusen pissivaivakin saa selityksen sekä siihen tarvittavan hoidon. 

Hoikistunut tyttönen

Olimme väärässä. Kun isäntä vei reilu pari viikkoa sitten Mytön rokotuksiin, vaaka näytti mukavan kevyempää painolukemaa Myttöselle. Hoitaja oli todennut samaa kirjatessaan Myttöä sisään. Ehkä emme itse huomaa, että Mytön laihdutuskuuri on tehonnut. Me kun näemme sitä joka päivä. Ja emme punnitse kotona. Mutta loistava homma, että Myttö ei ole enää emäntänsä tavoin punkero. Se tietää hyvää nivelille ja koko koiran hyvinvoinnille. Anaalirauhasissa oli ollut moskaa ja ne oli tyhjennetty. Rokotuspiikkiin Myttis oli suhtautunut tyynen rauhallisesti. Niin ihana ja reipas tuo meidän Myttö Tyttönen 💗 Tällä eläintohtorireissulla Myttö sai myös oman passin. Hipalla sellainen jo on.

Marraskuun hajuja. Täällä etelässä
maa ei ole vielä valkoinen.

Hippu kävi alkuviikosta lukukoirailemassa sekä meidän koti- että naapurikirjastossa. Molemmat kirjastokeikat sujuivat hienosti ja lukijoita oli taas runsaasti. Ja miten kovasti lapset haluavat rapsuttaa ja silitellä Hilpaa. Halauksiakin tulee ja kaikki nämä huomionosoitukset Hippu ottaa ilomielin vastaan. Ensi viikolla vien Hipun kuuntelemaan Länsimäen kirjastoon. Tälle vauhdissa olevalle marraskuulle onkin jokaiselle viikolle kirjastohommia.

Lukukoiralle maksetaan palkka työn
ohessa. Rapsutuksia ja silityksiä. Ne 
ovat parhautta!

 

Minä saan kovasti iloa ja mielenvirkeyttä joulunajasta, kun muuten on niin kovin harmaata ja pimeää. Meillä soi jouluradio, kun teen etäpäiviä kotona. Olen hankkinut muutamia koristeita ja menneenä lauantaina ostimme muutamat kausi-/jouluvalot lisää. Olen ryhtynyt miettimään, mitä pöperöitä tarjoamme ystävillemme, kun he tulevat meille pikkujoulukemuihin. Isokorvien joululahjat olen jo päättänyt. Tänä vuonna likat saavat herkkupaketteja ja lelut jätetään kauppaan. Meillä on iso kasa koiranleluja ja ne ovat nykyään melko pienellä käytöllä. Joten noudatan isännän toivetta, etten haali enää enempää noita leluja nurkkiin pyörimään 😁 

Takana erilainen mökkikausi

Jestas, että viikot ovat taas vierineet. Huomenna kalenterin lehden voi kääntää marraskuun kohdalle. Blogikirjoittelu on ollut harvasa päivä mielessäni ja nyt tässä meidän tuoreimpia kuulumisia.

Ensi alkuun kerron, että täällä on kaikki reilassa ja hyvin. Hippu on kunnossa ja terve. Myttö voi paksusti 😁 Ostimme Hippuselle karpalovalmistetta, sain lisäravinteista vinkin Team Vallattomien emännältä. Päädyimme tuohon karpalojauhoon, joka on täysin luonnonmukainen tuote ja sopii myös suolistovaivaisille. Ei siitä ainakaan haittaa ole ollut ja toivottavasti jeesaa Hippua  virtsatieongelmissa. Tai etenkin siinä, ettei niitä enää tulisi.

Kaunis päivä Puulalla.

Lauantaina 14. lokakuuta automme nokka kääntyi kohti nelostietä. Vietimme syyslomaviikon Kangasniemellä ja laitoimme mökin talviteloille. Viikon aikana keräsimme julmetun määrän suppilovahveroita ja isäntä teki risusavottaa upouudella raivaussahallaan. Teimme kävelylenkkejä isokorvien kanssa ja saunoimme. Askartelin pikkujoulukutsut ja selailin takkatulen lämmössä brittiläisiä joululehtiä. Lämmitimme glögiä ja isäntä pisti pari uutta linnunpönttöä pihakuusiin. Hilpu ja Myttönen söivät puolukoita aitan edestä. Kaksikko pisti välillä leikiksi sekä käpertyi sängyllemme ottamaan nokkaunia. 

Hilpu tähyilee aitan kuistilta.

Meillä oli rentottava ja hieno loma. Mutta toki tämä mennyt mökkikausi oli erilainen kuin aiemmat. Vaikka olemme käyneet mökillä jo vuosikausia (minä melkein koko ikäni) ja se on ollut meille hyvin tärkeä paikka, olemme aina kuitenkin muistaneet, että se on äitini mökki. Olemme kunnioittaneet mökin omistajan toiveita. Nyt voimme olla ja mennä mökillä miten haluamme. Paljon tulee muistoja mieleen menneiltä vuosilta. Toivon, että äitini vielä omistaisi mökin. Kaikenlaiset ajatukset seikkailevat päässäni. Olin toisinaan mökillä hyvin surullinen. Luulen, että ensi keväänä sydän on hiukan kevyempi, kun palaamme taas Puulan rannoille. Tauko mökkeilystä tulee todennäköisesti tekemään nyt pelkästään hyvää.

Myttö katselee Puulalle, näkyykö
siellä vielä kuikkia. Ei näkynyt enää.

Isäntä vie Myttösen huomenna rokotuksiin. Eläintohtori saa samalla vilkaista sen anaalirauhaset. Mytöllä on samaa ongelmaa kuin Typyllä oli. Anaalirauhaset välillä falskaavat. Myttö on ollut laihdutuskuurilla mutta suurta tulosta se ei ole vielä saavuttanut. Toki kyseessä pitää olla lopullinen muutos sen ruokavalioon eli ruokaa vähemmän. Ehkä annoksia on vieläkin hiukan pienennettävä... 

Möksällä laitettiin välillä leikiksi.

Hipulla on seuraavat lukukoirailut marraskuun puolivälissä. Siellä onkin näköpiirissä taas työputki, kun Hipa kuuntelee sekä koti- että naapurikirjastossa. Viime viikolla se haikaillen katseli useampana päivänä lammasaitaukseen, kun lenkkeilimme aitauksen ohi. Lampaat ovat siirtyneet talven viettoon. On odoteltava kesää ja uusia villakavereita, joihin taas tutustua. Ja jos talvi menee yhtä vauhdilla kuin tämä kuluva syksy, niin olemme hujauksessa kesäkuussa!

Terveen paperit; tulehdus selätetty

Kävin maanantaina Hippusen kanssa eläinlääkärissä kontrollissa. Tulehdusarvo oli edelleen hieman koholla. Sen vuoksi tohtori määräsi, että Hipulle syötetään loppuun antibioottipaketti, jonka viime viikon päivystysreissulla sain mukaani. Uutta kontrollia ei kuitenkaan tarvita. Voitiin todeta, että Hippu oli taas kunnossa. Munuaisaltaan tulehduksesta ei tämä eläinlääkäri puhunut mitään mutta virtsarakossa tulehdusta joka tapauksessa oli ollut. Toinen sanoo toista, toinen toista... Lääkäri sanoi, että Hippu on ylipainoinen. Meinasin tokaista siihen, että itse olet... Hippu ei meidän mielestä ole lihava. Myttö kaipaa kyllä laihdutuskuuria. 

Voiko onnellisempi beagle olla, kun 
huilaa isännän jaloissa sohvalla.

Eläinlääkäri totesi, että mikäli virtsarakontulehdus uusiutuu, kannattaisi mennä sisätautien erikoislääkärille. Hän pystyisi tutkimaan asiaa tarkasti ultralla. No, minähän kävin Hippusen kanssa elokuussa sisätautien erikoislääkärillä. Toki silloin tulehdusarvo oli ok ja koira kaikin puolin kunnossa elämänsä ekan virtsarakontulehduksen jälkeen. Ultrassa ei silloin näkynyt mitään erikoista. Joten jos käy niin surkeasti, että Hippuun taas iskee tämä vaiva, menemme samalle sisätautilääkärille, jonka luona kesäloman jälkeen kävimme. 

Kirjastokeikalla.

Hippu oli jo viikonloppuna täysissä voimissaan. Mytön kanssa ne riehuivat kuin vähäpäiset ja ruoka maistui. Ulkona oli reipasta menoa. Sen vuoksi pystyimme tiistaina suuntaamaan Hilpan kanssa naapurikirjastolle lukukoirailuihin. Lukijoita oli tällä kertaa niukalti mutta rapsuttajia riitti. Kotikirjastossa meillä ei lokakuussa vuoroa olekaan syysloman vuoksi. Mutta loppuvuodesta käymme siellä sitten useammin. 

Myttö tykkää kovasti keväällä
ostetusta avaruuspatjapedistä.

Mytölle varaan rokotusajan lokakuun lopulle. Hipulla piti olla menneenä maanantaina hammaskiven poisto mutta sattuneesta syystä jouduin sen perumaan. Palataan asiaan loppuvuodesta... Jonkin verran on julkisuudessa puhuttu eläinlääkäreiden hurjasta laskutuksesta. Rahaa voi mennä aivan valtavia summia, että eläinkaverin saa kuntoon. Ei meidänkään tarvitse etelänmatkoista haaveilla kesän ja tämän kuluvan syksyn eläinlääkärikäyntien vuoksi. Mutta koska olemme Hipun ja Mytön halunneet ottaa, ne ilman muuta hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tehtiin myös Pimun ja Typyn kanssa. Mutta ymmärrän erinomaisen hyvin niitä, joilla on taloudellisesti tiukka tilanne. Onhan nuo lääkärikäynnit törkeän kalliita. Ja kuten sanoin, ei meilläkään raha kasva pihapuussa. Nyt olemme tietysti äärimmäisen helpottuneita, että Hippu on taas kunnossa. Murehditaan niitä laskuja myöhemmin...