tiistai 28. elokuuta 2012

Aika arjen ja housujen

On taas se aika. Nimittäin Typyn juoksu alkoi viikonloppuna ja seuraavat kolmisen viikkoa on koirapuistot pannassa. Teemme siis pitkiä lenkkejä narun päässä ja toivon, että nyt ei iskisi takahelteet. Mihin nimittäin Tyyperi pääsisi silloin uida läträämään, kun Rajasaareenkaan ei voi mennä. Seuraava mökkireissukin on näillä näkymin edessä vasta syyskuun loppupuolella. Maistarisbeagle ei kestä helteitä ilman lotraamista, joten tulkoot alkusyksyn helleaalto vasta hetken päästä. Sillä kyllähän se vielä tulee...

Yritämme kovasti laittaa pitkäkoivelle housuja jalkaan sitä mukaa kun se pyöräyttää ne pois kintuistaan. Ja se tapahtuu joka kerta, noin puoli minuuttia siitä, kun pöksyt on saatu pujoteltua Typsylle. Haikeana muistelen Pimun juoksuaikoja, jolloin housujen pitämisessä ei ollut minkäänsorttista ongelmaa. Toki Pimukin veivasi housuja pois mutta pääosin se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja kulki ne jalassa. Sanoinkin Pimulle, että nyt sen täytyy tehdä kamulle selväksi, että pökät kuuluu pitää päällä ja sillä selvä. Ei ole Pimunkaan sana vielä tehonnut.

Lomaltapaluu on tainnut tuottaa pientä tuskaa koko poppoolle. Lukuunottamatta isäntää, jonka urakka alkaa vasta tällä viikolla. Emäntä ei tunnu pääsevän arkirytmiin millään ja aamukahvin keittäminen tuntuu kummalliselta, kun keittimen saa päälle ilman, että pitää käynnistää jokin muukin laite (mökillä se on aggregaatti). Pimulla on jälleen vanha tuttu aamukeksirutiininsa mutta ihmettelee, kun ruuaksi ei tulekaan edellisillan pihvinrippeitä. Typy istuu sängyllämme ja katselee ulos haaveillen piiitkästä metsälenkistä. Ja missä on ne pitkäkaulaiset linnut, joita mökkirannassa pitää haukkua. Ei näy kaupungissa niitä.

Vaikka vietimme osan kesälomasta kotimaisemissa, on mökkiloma se paras loma. Se on oma maailmansa ja siksi kai siitä palautuminen vaatii oman aikansa. Mutta kun kaupunkivaihteen saa kunnolla silmään, huomaa taas, että onhan kotonakin kivaa. Sitä paitsi tuskin mökkeilyä osaisi arvostaa niin kovasti, jos voisimme aina olla siellä. Se saattaisi alkaa jopa tympimään. Nautimme siis kaupunkielämisen antimista ja odotamme innolla seuraavaa reissua Puulalle.

2 kommenttia:

  1. Moi! Saako kysyä miksi päätitte olla steriloimatta tyttöjä?

    /Maissi

    VastaaPoista
  2. Heippa Maissi!

    Pimun kohdalla ei tullut oikeastaan mieleen leikkauttaa sitä. Se kun piti melko suostuvaisesti housuja jalassa eikä venkoillut niiden kanssa. Huusholli siis säilyi kohtuullisen siistinä. Mutta kun muutama vuosi sitten ikäneidolta löytyi nisäkasvain, päätimme että kun se leikataan pois, otetaan myös kohtu ja munasarjat samalla. Säästymme mahdollisilta kohtuvaivoilta ja leikkaus ehkäisee nisäkasvaimia. Vaikkei se Pimulle enää tuossa vaiheessa tainnut olla kovinkaan realistista, sillä leikkaus olisi pitänyt tuon asian suhteen tehdä jo kymmenen vuotta sitten. Kerron leikkauksesta mm. bloggauksessani http://pienisuuribeagle.blogspot.fi/2009/11/taas-leikkauspoydalla.html

    Typyn kohdalla olemme päätyneet siihen, että nyt meneillään olevat juoksut ovat sen viimeiset. Typy steriloidaan. Sillä ei aiota teettää pentuja, leikkaus ehkäisee niitä kamalia nisäkasvaimia, ei tule märkäkohtua tms. kohtuvaivaa ja juoksu jää pois. Ymmärrän toki, että koirista on ilon lisäksi myös vaivaa ja huolehdittavaa mutta kyllä tämä verishow meidän osalta riittää. Typy kun ei pidä housuja, ei sitten millään. Leikkaus tulee siis ajankohtaiseksi, kun sen aika on (pitää selvittää mikä olisi paras ajankohta tuolle operaatiolle).

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.