tiistai 2. lokakuuta 2012

Tarpeeksi iso viltti

Ihan kohtalainen kanttarellisato kertyi mukaan viikonlopun mökkireissulta. Suppilovahverot jäivät vielä kasvamaan ja niitä kerätään sitten tulevalla syyslomalla. Ja se on loma lähestyy mukavaa vauhtia! Typy jätti uimareissut jo väliin järviveden ollessa 13-asteista. Eikä sinne emäntäkään mennyt enää lillumaan isännästä ja Pimusta puhumattakaan. Näistä kahdesta ensimmäiseksi mainittu uskaltautuu vasta yli 20-asteiseen veteen ja Pimunhan te tiedättekin, vanhus ei järveen ihan helpolla mene. Typy ei tällä kerralla lähtenyt pitkille maratooneille mikä oli mukavaa. Säästyin valtavalta huolelta ja sydämentykytyksiltä vaikka isäntä sanookin, että Typy kyllä pärjää ja tulee aina takaisin. Niinpä, mutta se lampi siellä metsän keskellä ja se suo...

Olemme nyt viettäneet tyttöjen kanssa kolmeen pekkaan muutamia viikkoja isännän ollessa vain viikonloppuisin täällä etelässä. Hyvin ollaan pärjätty mutta huomaan, että kaverukset ovat entistä enemmän peesissäni, kun palaan töistä kotiin. Suihkussa ja wc:ssä käynnit sujuvat Pimun raapiessa vessanovea. Keittiöön mennessä ohitseni sujahtaa kaksi karvakuonoa, jotka parkkeeraavat itsensä jääkaapin viereen odottamaan, mitä mahtaa kaapista löytyä. Harvassa on olleet ne yöt, kun raaskin häätää koirimukset nukkumaan omiin peteihinsä niiden pötköttäessä sängyllämme, kun itse vetäydyn yöpuulle. Annan siis Pimun ja Typyn maata rötköttää kyljessäni. Niin itsekäs olen kyllä ollut, että en syö sohvalla mitään. En nimittäin halua vaihtaa joka päivä kotiverkkareitani sen vuoksi, että ne ovat likomärät beaglein kuolasta.

Lokakuun käynnistyessä mieleen hiipii jo loppuvuoden mukavia tapahtumia. Typy täyttää muutaman viikon päästä kolme vuotta ja Pimu joulukuussa huikeat 14 vuotta! Tiedossa on siis synttärijuhlia ja se syysloma, joulu ja talven riemut. Kesä meni mielestäni ihan liian nopeasti ja jotkut sanovat, että oliko sellaista tänä vuonna ollenkaan. Mutta onhan syksyssäkin puolensa, luonnon väriloisto on kohta parhaimmillaan ja koleita ilmoja voi paeta sohvan nurkkaan viltin alle, jonne meillä mahtuu myös kaksi rakasta luppakorvaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.