maanantai 22. lokakuuta 2012

Tuttuja touhuja ja ilmassa myös juhlan tuntua!

Takana on mainio ja rentouttava loma, joka aloiteltiin Savonrannan mökillä yhdessä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Olipa hauskaa nähdä hyviä kavereita pitkästä aikaa, tuumivat meidän tytöt ja säntäsivät kaksijalkaisten kimppuun heti autosta ulos astuttuamme. Muutaman päivän visiitti möksällä sujui mm. lintuja ihmetellen, nokosia ottaen ja Pimu teki myös luulöydön lauantaisella kävelyretkellämme. Luunpalanen oli todennäköisesti peräisin jonkin metsänelukan lonkasta tai reidestä. Miten mielenkiintoinen aarre! Ja Typyä taisi harmittaa, ettei sen nenä haistanut moista löytöä.

Mitäs me mökkeilijät!
Puulan rannalla touhusimme viikon aikana tuttuja mökkihommia, joista suurin osa liittyi siihen, että tupa ja sen ympäristö oli aika laittaa talviteloille. Isäntä putsasi linnunpöntöt ja emäntä haravoi lehtiä. Pihakalusteet verhottiin pressujen alle ja laiturin tikkaat nostettiin rannalle odottamaan ensi kesän uintireissuja. Toki lomailu ei ollut pelkkää raatamista, sillä kävimme myös sienessä (suppilovahveroita löytyi ihan hirmuisen paljon!), saunoimme jokaikinen ilta, luimme kirjoja ja otimme päivätorkkuja. Pimu nautiskeli olostaan takkatulen ääressä ja Typy heitti puolimaratonit sieniretkillämme. Yhdessä herkuteltiin grillimakkaralla ja suppilomuhennoksella. Pakkasimme siis mukavia muistoja mukaamme, kun kotiinlähdön aika koitti. Ja jokasyksyiseen tapaan emäntään iski taas valtava haikeus; edessä on pitkä talvi ja seuraava tapaaminen mökkivanhuksen kanssa on vasta ensi keväänä. En mahtanut mitään vaan kyynel vierähti poskelle, kun lukitsin mökin oven ja jäin vielä hetkeksi katselemaan tyyntä järveä.

Kun mökki nyt seistä nököttää odottaen meitä taas tuleviksi, mietin harmittaakohan Pimua ja Typyä, että edessä on monta kuukautta seuraavaan Kangasniemen reissuun... totesin kyllä isokorville, että tämä on nyt tältä erää viimeinen reissu ja nauttikaahan täysin siemauksin näistä hetkistä. Tuskinpa kaksikko kuitenkaan tajusi höpinöitäni, sillä koira elää tässä hetkessä eikä osaa miettiä tulevaa. Ainakin luulen näin ja hyvä niin. Minä kun taidan surkutella asiaa toistenkin puolesta.

Mutta tällä alkaneella viikolla emme surkuttele sillä edessä on juhlahetki! Rakas Typymme eli frendien kesken Typsy, Typsykkä, Tyyperi, Tyybersson, Typsykäinen, Typpy, Typpänäinen täyttää täydet kolme vuotta! Torstaina herkuttelemme siis synttärikakulla, josta saavat oman palasensa myös ihanat isokorvamme.

2 kommenttia:

  1. Voi Typsylle paljon onnea!! M-L ja Ossi!! Suppiloita oli varmaan mukava löytää. Sieni-ihminen tulee ihan hulluksi, kun löytää paljon suppiksia
    Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  2. Heippa M-L ja Ossi!

    Välitän onnittelunne meidän päivänsankarille.

    Suppiloita löytyi tosiaan reilusti ja pienimmät jätin metsään. Harmi, että mökkikausi on ohi enkä pääse niitä enää keräämään. Mutta jospa vaikka joku metsän nelijalkainen napostelee ne mahaansa. Sienestys on mukavaa, miten kiva onkaan samoilla metsässä yhdessä karvakuonojen kanssa.

    Kuulaan värikästä syksyn jatkoa teille!

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.