torstai 28. helmikuuta 2013

Auvoisia aamuja

Työpäivien paras lenkki on aamulenkki. Vaikka joudunkin heräämään (saan herätä) tuntia aikaisemmin verrattuna siihen, että en veisi isokorvia aamulla ulos, se ei haittaa. Aamulenkit ovat leppoisan rauhallisia. Alkumatka sujuu meiltä kaikilta kolmelta pienessä unitokkurassa mutta kun raitis ilma virkistää meidät, alkaa reissu edetä reippaammin. Törmäämme vakiokavereihin ja niiden omistajiin, ulkona on hiljaista, keväällä ja alkukesästä linnut laulavat... Saatamme havaita ketun, rusakon, oravan, sorsapariskunnan tai fasaanin. Niinä aamuina, kun isäntä vie tytöt ulos, tuntuu että oma heräämiseni kestää paljon kauemmin vaikka kävelen töihin tai sujautan toimistolle pyörällä. Työmatkalla saamani happihyppely ei vaan tunnu riittävän, että moottorini lähtisi vauhtiin heti työmaalle päästyäni.

Viikonloppujen ja vapaapäivien aamulenkit ovat yleensä lyhyempiä kuin arkisin, sillä päivälenkkejä tehdään useampi kappale. Kuten myös iltareissuja. Tavallisesti vapaapäivien aamulenkit päättyvätkin pieniin lisänokosiin sekä koirimusten että omistajien osalta. Kaikki neljä samassa pedissä maaten, pedin ollessa meidän kaksijalkaisten sänky. Ja mikäs sen parempaa kuin aloittaa viikonloppuaamu ilman turhaa hosumista ja kiirettä.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille PSB:n lukijoille!


2 kommenttia:

  1. Kuullostaa tosi auvoiselta kyllä :) Mietin, onko tyttökoirien kanssa keskimäärin rauhallisempaa lenkkeillä kuin näiden pojanviikareiden? Nyt on ollut pari ihanan rauhallista lenkkeilypäivää (mikä on heti koitunut koiruuksille hyödyksi, kun on lenkkeilty enemmän ja pidemmälle kuin oli aikomus, kun on niiiiiin kiva, kun kukaan ei kisko koko ajan), mutta yli puolet lenkeistä on melkoista meininkiä. Tänään tosiaan Arttukin otti lenkillä kontaktia (se on harvinaisempaa), kysyi katseellaan, mennäänkö tästä tien yli ja odotanko nyt tässä nätisti ;))

    Toivon vaan, etteivät vatsavaivat ole syynä rauhallisempaan käytökseen... joskus on nimittäin niinkin käynyt.

    Mukavaa, että olet saanut järjestettyä etätöitä koiruuksien kanssa. Minä olen vuoroin itsenäinen yr., vuoroin naksuttelen kellokorttia muiden firmassa, eli melkoinen säveltäjä ja vapaa taiteilija työaikojeni suhteen, kun eräs tuttava asian ilmaisi :) Mutta etätyöt vasta luonnetta kysyvätkin, ei ole helppoa olla itse itsensä kellottaja. Mutta se onnistuu kyllä, kun kannustimena on seuraavan tauon paikka ja karvakuonot tietävät kyllä, mitä silloin kuuluu tehdä :) Jos ei leikitä, mennään ulos virkistymään ja jatketaan taas hommia.

    Mukavaa työpäivää sulle!

    Mai + AB

    VastaaPoista
  2. Moikka Mai!

    Kyllä Typy on lenkeillämme varsinainen riehupetteri. Se vetää ja haukkuu 90%:lle vastaantulevista koirista, kokoon ja rotuun katsomatta. Ehkäpä tytöt ovat aamuisin jonkinlaisessa horroksessa, sillä silloin ulkoilu on seesteisempää. Pimu toki on jo vuosien varrella rauhoittunut vaikka sekin osaa vetää ja räyhätä, jos tarvetta on (hänen omasta mielestään siis).

    Etätyömahdollisuus ja joustava työaika ovat niitä isoja syitä, joiden vuoksi olen tässä nykyisessä työpaikassa. Ja niin kauan kuin isäntä joutuu omien touhujensa takia majailemaan Mansessa, luultavammin pysyttelen näissä hommissa. Ehkä vuoden päästä alan miettimään uusia kuvioita mutta toki uudenkin työpaikan vaatimuksena on vähintään liukuva työaika.

    Reippaita ja vilkkaita lenkkejä teille!

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.