keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Hikiset hetket

Pimu suhtautui tuttuun tyyliinsä hiukan epäilevästi, kun eilen koitti toisen osteopatiahoitokerran. Isännän mukaan hikihän siinä oli tullut, kun ikäneidosta oli pitänyt pitää napakalla otteella hoidon aikana kiinni, jotta vanha pysyi hoitopöydällä. Sillä Pimu osaa olla yllättävän vikkelä, kun karkuun pitää päästä. Tästä kertoo myös maanantainen iltapäivälenkki, jonka aikana Pimuli päätti karata kotimme vieressä olevasta koirapuistosta.

Olimme päässeet puiston portista ulos ja isäntä avusti onnettoman heikkokätistä emäntää portin kiinnilaittamisessa, kun Pimu päätti lähteä jo kotiinpäin. Niinpä se fleksiä perässään vetäen juoksi puistosta talomme takana olevaan metsään (matkaa onneksi vain noin 200 metriä ylittäen kävelytien ja hiihtoladun) ja päättäväisesti suunnisti kohti kotia. Koska vanhus ei kuullut kieltoja ja pysähtymiskäskyjä, päätimme odottaa sitä metsän reunalla niin kauan, että se hoksaa tulla luoksemme. Pimu kun valitsi kotimatkan reitiksi umpihangen ja risuryteikön, me taas isännän ja Typyn kanssa halusimme mennä polkua pitkin. Aikansa meitä tarkkailtuaan Pimu käänsi sitten suuntansa ja tuli luoksemme. Isäntä sai napattua vanhuksen kiinni ja toruimme sitä moisesta hölmöilystä. Syynä älynväläykseen taisi olla nälkä; Pimu tietää hyvin tarkkaan, mihin aikaan päivän toinen ruoka-annos annetaan ja se tapahtuu iltapäivälenkin jälkeen. Pimun mielestä kippo on oltava kuonon edessä ehdottomasti klo 17 mennessä ja maanantaina pällistelimme vielä koirapuistossa vaikka kello läheni viittä.

Vanhuskin siis taitaa vielä erinäiset temput! Onneksi tuo karkumatka ei aiheuttanut kovin suurta sydämentykytystä, sillä puisto sijaitsee kotitalostamme noin 400 metrin päässä keskellä metsää. Ja Pimu on karkaillut puistosta ennenkin. Pentuna. Silloin se livahti aidan alta ja juoksi kotiovelle saakka odottamaan meitä huolestuneita omistajia. Siinä se istui portaalla ja katseli, kun emäntä juoksee metsän keskeltä ja huokaisee suuresti helpotuksesta nähdessään tutun karvanaaman portaalla istuksimassa. Hiki tuli silloinkin.



2 kommenttia:

  1. Pimu, kyä sä oot välkky. Todellakin pidetään ruoka-ajoista tarkkaa huolta. Aina.

    VastaaPoista
  2. Pimu on hyvin tarkka ruoka-ajoista, aamukeksin antamisajasta sekä nukkumaanmenoherkun saamisesta. Nämä kyseiset tapahtumat pitäisi sen mielestä hoitua joka päivä samaan aikaan, mieluiten hiukan etuajassa. Aamukeksin ja nukkumaanmenonamin saisi mieluusti antaa myös aamupäivällä, päivällä, alkuillasta, illalla...

    Tuiskulle pikaista toipumista "vetoketjuoperaatiosta"!

    Pimun ja Typyn emäntä

    VastaaPoista

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.