keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Nenässä kevättä ja kinkkupiirakkaa

Pimulla oli (taas) vuorokauden kestävä ripuli, joka tokeni keitetyllä riisillä sekä vatsalääkkeellä. Sain pestä taas mattoja ja ulkoiluttaa vatsavaivaista ikiliikkujaa unesta pöperöisenä, sillä ripuli alkoi tuttuun tapaan yöllä. Matonpesun hoidin kyllä päiväsaikaan vaikka häiriköinkin naapureita pistämällä pyykkikoneen pyörimään jo aamuvarhain. Mutta puolustelen itseäni sen verran, että meillä on loistava äänieristys talossamme ja mahtavan kärsivälliset naapurit!

En malta olla kehumatta yhä uudelleen, miten hienoa on, että päivä on hurjasti pidentynyt. Aamulenkit alkavat vielä hämärässä mutta kun kotiin päästään, on valoisaa. Päivälenkitkin ehdimme tehdä valoisaan aikaan, kun vielä tammikuussa kello viiden tienoilla oli jo pimeää. Ehkä kaikkein parasta keväässä onkin valon lisääntyminen. Lintujen laulu ja leskenlehtien ilmestyminen ojanpenkoille nostattavat myös kevätfiilistä mutta niitä saadaan toistaiseksi vielä odottaa... Linnut kyllä laulelevat jo mutta toukokuussa konsertti soi täysillä.

Typyllä taitaa olla jollain tavoin kevättä rinnassa (tai nokassa), sillä sen nenä vie ihan mahdotonta vauhtia kohti kaikensorttisia hajuja. Melkeinpä joka lenkillä Typsykkä intoutuu ajohaukkuun eikä kuonoon ole tuolloin tarvinnut osua toisen koiran hajua kummempaa. Ja se vetäminen... siinä todella kysytään käsivoimia, jotta saan pidettyä pitkäkoiven aisoissa. Tiedän, että vedonestopanta auttaisi asiassa mutta jostain syystä en raaski laittaa sitä Typylle joka lenkin ajaksi. Kärsin siis käsissäni Typyn keväthuumasta, onneksi Pimu huumautuu enemmän esimerkiksi leipomastani kinkkupiirakasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!
Typy, Hippu ja emäntä kiittävät.