tiistai 14. tammikuuta 2014

Hyvin kuunneltu!

Pientä jännitystä oli ilmassa, kun astuimme kirjaston ovesta sisään ja marssimme kohti lastenosastoa. Edessä olisi Typyn ensimmäinen lukukoirakeikka ja mietin, mitenhän se mahtaa sujua. Pimun kanssa asiasta ei olisi ollut epäilystäkään; Pimu oli maailman sosiaalisin ja ihmisrakkain koira, ainakin meidän omistajien mielestä. Typy taas on hiukan eri sorttia ja on usein vähän epäluuloinen uusia tuttavuuksia kohtaan, olivatpa ne sitten kaksi- tai nelijalkaisia.
Lukukoira työssään.

Lukukoiralle varattu tunti ja vartti hujahtivat kuin siviillä. Lukijoita tällä ensimmäisellä kerralla oli kolme lasta + yksi äiti, joka luki Typyn lisäksi omille tyttärilleen. Kirjaston satuhuoneessa vieraili myös asiakkaita, jotka halusivat vain tulla moikkaamaan ja rapsuttamaan lukukoiraa. Niin, pakkohan ei ole lukea vaan Typyä sai tulla ihmettelemään ilman kirjaakin. Valitettavasti joillekin tervehtijöille Typsy luimisteli alta kulmien ja pari kertaa piti haukahtaakin. Herkuilla sain kuitenkin pidettyä enemmät mölyt Typyn mahassa ja kun lukijat ryhtyivät lukemaan, rauhoittui Typy lattialle makaamaan ja kuuntelemaan tarinoita. Kaiken kaikkiaan annan meille Typyn kanssa ekasta kuuntelukäynnistä arvosanan erinomainen miinus (miinus tulee niistä muutamista räksytyksistä). Kirjastosta saamamme erittäin ystävällinen vastaanotto sekä henkilökunnan että satuhuoneessa vierailleiden suunnalta kannustavat meitä jatkamaan tätä uutta harrastusta!

"Tämä on varmasti hyvä kirja."
Olemme pitkästä aikaa käyneet useampana viikonloppuna Rajasaaressa, jotta Typy pääsee juoksemaan sekä tervehtimään muita karvakuonoja. Lisäksi heti joulun jälkeen halusin, että välttelemme tuttua lähikoirapuistoa, sillä en jaksanut vastaanottaa surunvalitteluja tutuksi tulleilta puistossa kävijöiltä. Itku kun tulee vieläkin, jos joudun vastaamaan kysymykseen "Missäs Pimu on?". Mutta kaikki koirapuistossa käynnit ovat tammikuun osalta nyt ohi, sillä Typyllä alkoi sunnuntaina juoksu. Nyt riennämme siis vain remmin päässä ja nautimme talvesta, joka vihdoinkin saatiin myös tänne etelään. Reippaita ulkoilureissuja myös teille, hyvät lukijat!









9 kommenttia:

  1. Jose ei kyllä malttaisi kuunnella yhtään. ⌒.⌒

    VastaaPoista
  2. Kyllä Typylläkin on vielä harjoiteltavaa tuossa paikallaan olossa. Mutta kävelemme reippaasti kirjastoon, joten ennen lukukoirakeikkaa Typy saa purettua pahimmat energiansa pois. Lisäksi ekalla kerralla opin, että satuhuoneen ovi on pidettävä kiinni. Jos se on auki, kiinnostaa Typyä enemmän, mitä kirjaston puolella tapahtuu kuin se, että keskittyisi kuuntelemaan lukijaa. Terkkuja ihanalle Josélle!

    Typyn emäntä

    VastaaPoista
  3. Muuten perustin Joselle ihan oman blogin:
    beaglemenoa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, pitääkin käydä katsomassa.

      Typyn emäntä

      Poista
  4. Olipa hienoa, että saitte mukavan vastaanoton, ja lukutunti meni hyvin :) Koiran kanssa "työskennellessä" pitääkin voida sanoa, mikä helpottaa tilannetta, kuten juuri toi oven sulkeminen. Luulen, että aika moni utelias koira haluaisi nähdä yhtäaikaa joka puolelle, mistä ääniä kuuluu.
    Jatkakaa ihmeessä ja tule kertomaan taas miten lukeminen sujuu =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta Mai! Mietin eilen, että minun pitää seuraavaa lukukoirareissua varten vähän harjoitella Typyn kanssa mm. sitä paikallaan oloa ja sitä, että huomio kiinnittyisi oikeisiin ihmisiin eikä koko kirjaston asiakaskuntaan... Luulen, että herkkujen avulla saan tuloksia aikaan ja varaan herkkuja myös kirjastoonkin, kun seuraava kuuntelukerta helmikuussa koittaa.

      Typyn emäntä

      Poista
    2. Toi on hyvä idea. Herkuilla voit jo kotona harjoitella. Luet pienen pätkän ja palkitset. Luet vähän pidemmän pätkän ja palkitset. Kohta Typsykkä istuu herkeämättä odottamassa herkkua ;))

      Poista
  5. Lukukoira, kuulostaapas mielenkiintoiselta ☺

    Minun oli tarkoitus meidän beagletyttösen kanssa lähteä kaverikoiratoimintaan useampi vuosi sitten, mutta se sittemmin jäi. Nyt se voisi aiheuttaa etenkin vanhuksissa ylimääräistä sympatiaa kun sillä on kuono ja nassu jo harmaantuneet ☺ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Marika, lukukoirahomma on ihan mielenkiintoista ja sopiva vapaaehtoistyön muoto ainakin meille näin yhden kerran kokemuksella. Ja tästähän on hyvä jatkaa!

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.