lauantai 22. maaliskuuta 2014

Unikaveri

Isäntä suuntasi viikonlopun huviretkelle Keski-Suomeen, joten jäimme Typyn kanssa pitämään huushollia kaksin pystyssä. Tuttua hommaahan tämä jo on, sillä vielä viime keväänä vietimme kokonaiset viikot kolmeen tyttöön isännän majaillessa Mansessa. Niin, nyt se kolmas eli Pimu ei ole enää joukossamme mutta mukavasti olemme pärjänneet Typsyn kanssa. Ja lupasin Pimulle, että me pärjätään, aina.

Viime yöksi otin Typyn sänkyymme nukkumaan sillä eihän minulla ole sydäntä jättää sitä yksin olohuoneen puolelle. Mutta en arvannut, että Typy toisi sänkyyn hypätessään mukanaan "unilelun". Unikaverin, josta huomautin isokorvalle, että tuollaiset kamut eivät ole sängyssä sallittuja. Mutta Typy asetteli unilelunsa isännän peitolle ja kävi itse viereen makaamaan. Samalla se tuijotti vuoroin unikaveriaan, vuoroin minua. Minua epäilevä katse silmissään, peläten että pistän unilelun pois ja piiloon.

Siinä me siis pötkötimme, minä, Typy ja unilelu. Typyn puuhat pistivät hymyilyttämään enkä raaskinut ottaa unikaveria pois pitkäsäären valvovan katseen alta. Ja koska kyseinen unilelu oli hiljaista sorttia ja Typsylle selvästi tärkeä, toivotin Typylle hyvää yötä ja sammutin lampun toivoen, ettei Typy häiritsisi untani ryhtymällä syömään unileluaan. Isoa luuta, jonka se oli saanut lukukoirapalkinnoksi viimekertaisella lukuvuororeissullamme.

Otan Typykän varmasti myös ensi yönä viereeni nukkumaan. Saapa nähdä, tuoko Typy samaisen unikaverin tullessaan, kun hyppää sänkyymme. Ehkäpä se on jo iltaan mennessä syöty. Ja parempi tuo luu on unikaverina kuin lampaankorva tai kalkkunankaula...


6 kommenttia:

  1. Niinpä, karvakorvien päättäväisyys ja ilmeet saavat aina joskus aikaan sen, että ei raaskikaan pysyä periaatteissa. Hyvin varmasti nukuitte, unikaverin kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on, Mai. Typy ei saa tuoda leluja eikä luita sänkyymme, jos sille annetaan lupa nukkua siellä. Mutta eilen en vain halunnut olla jyrkkä ja tylsä emäntä ottamalla luun pois Typyltä. Joo, en ole kovin johdonmukainen koirankasvattaja mutta tarvitseeko aina ollakaan... Aurinkoista viikonloppua sinulle ja Artulle! Typyn emäntä

      Poista
  2. Tuo on oekeeta koeranhoetoo! Ja mejjän äet repäs hepulit yhestä vaevasesta sinkorvasta jonka olin laettanna talteen sen tyynyn alle!! Tasa ee kää onnenlahjat näköjään... Kyllä on Typyn kelevanna kellotella unikaverin kansa emännän vieressä. Terveesijä Typylle ja emännälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iivari terveisistä, välitin ne myös Typylle. Ymmärrän kyllä äetiäs, kun ei tykännyt siankorvasta tyynyn alla. Typyn unilelu oli onneksi ei haisevaa-sorttia ja kuiva koppura. Nuo korvat, kaulat yms. kun tahtoo olla joskus tahmeita. Typy sitten söi lelunsa lauantaina. joten toista yötä luu ei enää majaillut sängyssä. Typy kylläkin...

      Typyn emäntä

      Poista
  3. Kyä Typyn kelpaa. Me ei päästä sänkyyn ees ilman unikaveria, onneks sentään saahaan sohvalla pötköttää kainalossa päikkäriaikaan. Muiskelot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään isäntä anna Typsyn tulla sänkyyn. Mutta Pimun poismenon jälkeen hänkin on ollut JOSKUS hiukan hellämielisempi ja Typy on saanut nukkua meidän vieressä. Eikä se isännän unia haittaa, sillä Typy tunkee minun jalkoihin peittoni sisään koisimaan. Mutta pääsääntöisesti pidämme kiinni siitä, että Typy nukkuu omassa pedissään. Suukkosia sinne myös!

      Typyn emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.