Lystikäs loppuviikko

Viikonloppuna nähtiin tämän talven harvinainen vieras; aurinko. Luin lehdestä, että helmikuu oli ennätyssateinen. Pitää paikkaansa, ainakin täällä etelässä. Mutta nyt kelpaa ulkoilla ja luntakin on sen verran, että pääsee halutessaan hiihtämään sekä pulkkamäkeen. Toivon, että kevät etenee näissä valoisissa ilmanaloissa.

Majakka ja perävaunu.

Isäntä palasi reissultansa kotiin ja isokorvien ilo oli ylimmillään. Hippu oli äitynyt ulvomaan riemusta nähdessään isännän. Niin kova ikävä sillä oli ollut. Typyn häntä oli vispannut kovasti ja isäntä oli saanut rapsutella sitä sohvalla aika tovin ennen kuin Typsykkä oli tyytyväinen saamaansa huomioon. Hyvin me pärjättiin kolmistaankin mutta oli eri kiva juttu, että viikonloppuna koko jengi oli taas kasassa.

Lauantaina kyläilimme isännän vanhemmilla ja karvakuonoille tarjoiltiin maksalaatikkoa ja nakkeja. Taas olivat meidän tytöt innoissaan ja onnellisina, kun tapasivat tuttuja kasvoja ja tiedossa oli, että tässä kyläpaikassa niitä hemmotellaan. Ruokailun lisäksi kaksikko yltyi painimaan ja loppuillasta ne heittivät itsensä sohvalle pitkäkseen. Meillä oli mukava ilta!

Kärsivällisesti Typy ja Hippu odottivat, kun anoppini
annosteli niille herkkuillallista.

Karkauspäivä on kuulemma nurinkurisuuksien päivä ja maailma on mullin mallin. Maailmasta en tiedä mutta illalla on kaksi biigleä kyljellään, kenossa, selällään ja kallellaan. Eli mukkelis makkelis. Lähdemme Hippulin kanssa morjestamaan Momoa, joten tiedossa on leikin ja riekkumisen iloa!