Verta, hikeä ja hirvenlihamakkaraa

Olemme isännän kanssa touhottaneet menneen viikon hiki otsalla. Työkiireitä ennen kesälomia mutta myös irtiottoja arjesta Tampereella ja Tallinnassa.

Pidin Typsykän ja Hippalaisen kanssa huushollia pystyssä, kun isäntä vietti viikonvaihdetta Mansessa. Lauantai-illaksi saimme biiglejen kanssa seuraa hyvästä ystävästäni, Keravan poikien äidistä, jonka kanssa paransimme maailmaa yöhön asti. Sitten oli emännän vuoro pakata reppu ja piipahtaa helteisessä Tallinnassa. Arvatkaapa mitä toin tytöille tuliaisiksi... Hirvenlihamakkaraa tietty! Ja Hipulle ankan, ei-elävän, jonka se todennäköisesti suolistaa viimeistään perjantaihin mennessä. Typy saa nauttia hirvimakkaran ohessa kuivattuihin kanafileisiin käärittyjä luita. Osa makupaloista säästetään vaikkapa mökkiherkuiksi.

Typsyllä alkoi juoksu sunnuntaina. Vastahan se Hipulla loppui vapun korvilla... Kyseinen pikkuriiviövauhtihirmutyttönen myös merkkaa lirautti pari mattoa sekä makuuhuoneen lattialla lojuneen sängynpeiton. En siis lepää laakereilla tulevanakaan viikonloppuna vaan taloyhtiömme pesutupa kutsuu taas...

Kevät on virallisesti päättynyt sillä elämme kesää. Päätän tämän kirjoitelmani otteeseen Eino Leinon runosta Hymyilevä apollo. Toivon saavani itsekin heittäytyä pikapuoliin nurmelle selälleni, hymyillen ja kyljessä kolme karvanaamaista kalleintani.

Tai ootteko koskaan te painaneet

pään kesäistä nurmea vastaan,

kun heinäsirkat on helisseet

ja raikunut laulu rastaan?

Sinikellot tokko ne keinuivat,

lepinkäiset tokko ne leijuivat,

ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? 

- Sitä tuoksua unhota et.