Arkikepposia

Pari päivää tuprutteli lunta siihen malliin, että nyt pääsee jo hiihtämään. Isäntä jutteli kaivavansa sukset esiin. Minä en hiihdä mutta niiden, jotka siitä lajista tykkäävät, kannattaa suunnata laduille. Nämä kelit ovat niin keikkuvaiset, että yks´kaks saattaa tulla vettä ja olla plussa-asteita. Hippuli riemuitsee puhtaasta hangesta. Joka lenkillä se heittää itsensä selälleen useita kymmeniä kertoja ja myllää lumessa.

Aina pidempien lomien jälkeen on mietityttänyt, miten isokorvat sopeutuvat taas normaalirytmiin. Hienosti se on yleensä sujunut. Kyllähän sitä jotakin kolttosia on keksitty, aikoinaan Pimun ja Typyn suunnalta. Ja tietysti myös Hipun, joka on vielä nuori ja pikkuisen kuriton.

Eilen Hippu oli keksinyt kaivella eteisen lipastosta useamman parin hanskojani sekä muutaman pipon ja kaulaliinan. Onneksi ne olivat säilyneet ehjinä. Kun Hippu tuli meille, käänsimme lipaston laatikot kohti seinää. Joulun alla lipasto käännettiin taas oikein päin, kolmen vuoden jälkeen. Vaikkei mitään isoa vahinkoa syntynytkään, käännämme lipaston takaisin väärinpäin. Hilpua kun edelleen kiinnostaa kovasti laatikoiden sisältö. Keittiön alakaappien vetolaatikoissa meillä on lapsilukot. Ne laitettiin, kun Hippu tyhjensi pakastepussit, lautasliinat ja leivinpaperit pitkin huushollia. Isäntä aprikoi loppaisena, jokohan lapsilukot voisi poistaa. Ei taida voida.

Ensi viikolla aloitamme tämän vuoden lukukoirailut. Hilpunkin loma alkaa olla siis ohi. Toukokuulle saakka kuljemme kirjastoissa ja toivottavasti kohtaamme paljon lukijoita. Itsekin olen pienen tauon jälkeen innostunut lukemaan. Lukeminen on rakas harrastukseni mutta joskus siihen saattaa tulla parinkin kuukauden laiskempi tauko. Nyt tartun taas innolla kirjaan. Kuka tietää vaikka itsekin alkaisin täällä kotosalla lukemaan Hipulle.