Uuden edessä vanhaa tippaakaan ikävöimättä

Olemme ottaneet vuoden 2019 ensiaskeleet. Vuosi vaihtui iloisissa tunnelmissa. Pystyin muistelemaan Typyä ilman kyyneltulvaa. Nostimme juhlamaljoja ja söimme hyvin. Anoppini oli leiponut herkullisen täytekakun jälkiruuaksi. Hippuli sai juhlan kunniaksi nakkeja ja kuivatun vasikannenän. Nyt olemme palanneet arkeen. Läksin eilen töihin ja isännällä on tänään viimeinen lomapäivä. Riisumme tänään kuusen ja pakkaan joulukoristeet odottamaan tulevaa joulua. Valoja saa jäädä. Valaiskoon ne meidän huushollia tämän pimeän ajan kevään tuloon asti.

Rapsutelkaa vaan, kiitos.
Joko kohta saa niitä tuliaisherkkuja?

Myrsky pyyhkäisi kaiketi koko Suomen yli ja jätti jälkensä myös tänne etelään. Lunta pyrytti ja tuuli meinasi tempaista meidän pienen Hippulin mukanaan. Tai siltä ainakin näytti. Kangasniemi oli kärsinyt pahoin mm. sähkökatkojen muodossa. Toivottavasti mökkivanhus on pitänyt pintansa myräkän keskellä. Elättelemme toiveita, että pääsisimme sinne vapun tienoilla. 

Minulla ei ole tippaakaan ikävä mennyttä vuotta. Vaikka meille tapahtui paljon mukavia juttuja, päällimmäiseksi jää kuitenkin mieleen Typyn kuolema. Se varjosti koko loppuvuotta ja varjostaa meidän elämää edelleen. Rehellisesti sanoen Typyn kuolema on tähänastisen elämäni kamalin paikka. Pimun lähtöön oltiin ryhdytty varautumaan. Surutyötä tehtiin jo etukäteen. Pimu eli vanhaksi ja syksyn mittaan siitä alkoi näkemään, että sen aika alkaa tulla vastaan. Typsykän kuolema tuli valtavana yllätyksenä, josta seurasi valtava järkytys.

Hippu totesi, että joulu on ohi ja
silppusi joulutyynynsä säpäleiksi.

Mutta lopetan tämän vuoden ensimmäisen kirjoitelman kuitenkin niihin iloisiin asioihin. Mieleen tulee hellekesä. Mökkeilyt Puulalla, Haukivuorella ja vuokramökillä Enonkoskella. Jälkijuhannus Kotkassa. Kangasniemelle saatiin vieraaksemme isännän vanhemmat ja Keravan poppoo. Kesälomani lopettelin viettämällä siellä ratkiriemuisan tyttöjen viikonlopun yhdessä isokorvien ja hyvien ystävieni kanssa. Isäntä nautti sillä välin laatuaikaa kavereidensa kanssa Saimaalla. Lukukoirailuja ja Hipun ensiaskeleet lukukoiran hommissa. Synttärijuhlia, metsälenkkejä, lumessa mylläämistä ja kuikkien katselua mökkilaiturilla. Kyläreissuja Keravalle ja Haagaan, myöhemmin Jokelaan. Syysloma Kangasniemellä. Rauhallisen ihana kotijoulu. 

Runsaasti siis muistoja vuodesta 2018. Toivon, että kuluva vuosi olisi yhtä antoisa ja syyskuun kaltaista menetystä emme joutuisi kokemaan. Toivon, että pysymme terveinä. Kaikille meidän ystäville sekä tärkeille sukulaisillemme toivomme parasta mahdollista vuotta. Toivon, että työasiani järjestyy ja jos siinä käy huonosti, löydän uuden suunnan. Miten nämä toiveet tulevat toteutumaan, siitä kerron vuoden mittaan. Pysyttehän matkassamme mukana!