Hippu hurjasteli Haukivuorella

Uusi viikko on aluillaan. Toukokuun viimeinen sellainen. Jääkiekossa Suomi voitti sunnuntaina maailmanmestaruuden. Isäntä seurasi silmä kovana sekä Ruotsi-pelin että loppuottelun. Hippu piti isännälle seuraa. Itse keskityin kirjaan ja sunnuntaina en jaksanut valvoa ensimmäistä erää pidemmälle. Mutta loistojuttu, tuo voitto!

Pideltiin sadetta Haukivuorella.

Mökkeilimme viikonlopun isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Sää ei suosinut, vettä satoi ja oli kylmää. Mutta eipä se meitä häirinnyt. Mökissä lämmitti takkatuli, saunassa kiuas ja meillä oli mukavan leppoisa viikonvaihde. Hippuli otti kierroksia isolla nurmipihalla. Se juosta vilisti niin, että ihan hirvitti sen kova vauhti. Hippu nauttii valtavasti, kun saa olla vapaudessa ja möksällä.

Perjantaina menen Hipun kanssa eläinlääkäriin. Edessä on ruoka-aineallergioihin liittyvä kontrollikäynti. Hipusta otetaan taas verikoe. Keskustelen tohtorin kanssa, miten Hipun kanssa jatkossa ruoka-asiat hoituvat. Allergianappulat pysyvät todennäköisesti sen ruokavaliossa jatkossakin. Aion myös käydä pitämäämme ruokapäiväkirjaa läpi ja kertoa tehdyistä ruokakokeiluista. Ne ovat osoittaneet, ettei Hipun vatsa siedä hyvin kuin kengurua ja peuraa nappuloiden lisäksi. Hirveä ja hevosta vaihtelevasti. Jänistä ja poroa ei ollenkaan. Mielenkiintoista kuulla, mitä lääkäri suosittelee ja mitä hän tuumailee meidän kokeiluista.

Pieni Suuri Beagle 10 vuotta!

Kuva: Pixabay 

Tasan kymmenen vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen kirjoitelman ja aloitin samalla Pienen Suuren Beaglen tarinan. Näihin blogivuosiin on mahtunut paljon ilon hetkiä, jotka olen jakanut lukijoidemme kanssa. Väliin on kiilannut myös surun päiviä. Olen kertonut meidän perheen arjesta ja juhlasta. Pääosassa ovat seikkailleet Pimu, Typy ja Hippu. Mukaan on mahtunut ripaus meidän kaksijalkaistenkin puuhia. Kirjoituksissani olen pyrkinyt rehellisesti kertomaan koiran omistamisesta ja koiraperheen elämästä.

Lämpimät kiitokset Teille, hyvät lukijamme. Jos Teitä ei olisi, ei tämän blogin reissu olisi kestänyt tätä kymmentä vuotta. Kiitos sukulaisillemme ja ystävillemme, jotka seuraavat Pientä Suurta Beaglea. Ja superkiitos meidän tärkeille plogikamuille emäntineen; Párek, Iivari, Tuulinen kolmikko Myrsky, Tuisku ja Wiima, Lucy ja Roni, Sylvi sekä Arttu. Olette tuoneet minulle enemmän iloa kirjoittaa kuin ehkä uskottekaan. Myös niinä kamalina aikoina tukenne on ollut arvokasta.

Kaikkea hyvää käsillä olevaan kesäänne. Pysyttehän matkassamme mukana tulevinakin vuosina!

Pääsimme Puulalle

Perjantaina pakkasimme kapsäkit ja pakaasit laina-autoon. Matka kohti Kangasniemeä kulki sujuvasti vaikka nelostiellä olikin alkumatkasta ruuhkaista. Kuten yleensä aina kesäviikonloppuisin. Hilpu hoksasi mökkitielle käännyttyämme, että missä ollaan. Liekö tutut tuoksut herättäneet sen unesta ja innokkaana se roikkui ikkunassa katsellen maisemia.

Pääsimme siis vihdoinkin avaamaan mökkikauden Puulalla. Möksävanhus oli selvinnyt talvesta hyvin. Aitta-varaston vesiränni roikkui mutta sekään ei ole iso korjattava. Typyn, Pimun ja Nupin haudalla olevat kanervat olivat kovin kärsineitä. Mutta laitoin tilalle kukkasia sekä kynttilöitä. Parempaa säätä emme olisi voineet toivoa. Hellelukemissa pistimme mökin taas käyttökuntoon.

Hippu kuivatteli rotsiaan lämpöisessä
auringossa. Mökkikauden avauksen kunniaksi
isäntä pesi Hippusen. 

Kuikat ja laulujoutsenet lipuivat lahdella. Parissa pöntössä näytti olevan asukkaita. Toivottavasti loppuihinkin löytyy majoittujia. Hippu tutki uteliaana mökin ja piharakennusten nurkat. Välillä se kävi laiturilla vastaamassa vastarannalla olevan talon koiralle. Ja näimme isännän kanssa senkin ihmeen, että Hippu meni järveen kahlailemaan. Jotakin Typyn opetuksista on sen mieleen painunut. Lämpimällä kelillä kannattaa käydä järvessä viilentymässä. Isäntäkin kävi kastelemassa itsensä Puulassa. Minä en, vesi oli 12-asteista. 

Aika tekee tehtävänsä. Paljon mukavia muistoja Typsystä ja sen mökkiseikkailuista nousi mieleeni. Aina haudalle mennessäni tuli kyyneleet silmiini mutta muuten "pysyin hyvin kasassa" koko viikonlopun. Suru seuraa edelleen ja ikävöin Typyä valtavan paljon. Mutta mökkireissu ei ollut niin surumielinen kuin olin etukäteen pelännyt. Suurta lohtua tuo Hippu, jonka touhuja oli ilo seurata. Mökkeilyt jatkuvat hyvinkin pian ja pitkälle syksyyn. Lisää muistoja kertyy varmasti roppakaupalla, kun ollaan lokakuussa. 

Ei vieläkään...

Meillä on nyt huonoa onnea matkassa liittyen mökkikauden avaukseen Puulalla. Ensin iski takatalvi ja sitten auto teki tenän. Pääsimme perjantaina nelostietä Järvenpään kohdalle, jossa auto antoi ensimmäiset merkit siitä, että jotakin on vialla. Korjaamon kautta matka jatkui mutta Lahdessa kaara ilmoitti, että tämä reissu oli tässä. Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin kotiin. Köröttelimme hissukseen vanhaa Lahdentietä ja meitä harmitti aivan valtavasti. Ihan todella paljon. Onneksi pääsimme kotiparkkiin eikä auto jättänyt meitä tielle ja hinauksen varaan.

Hippu sai lohdutukseksi mönkään
menneestä mökkireissusta
hirvennahkaherkun.

Alkuviikosta teimme Hilpan kanssa kevään viimeisen lukukoirakeikan. Se suuntautui naapurikirjastoon, jossa oli taas mukava määrä lukijoita. Lukukoira Hippu lomailee elokuulle saakka, jolloin kuuntelut taas jatkuvat. Kotkirjastomme lastenosasto menee kesällä remonttiin. Joten siellä syksyn lukukoirailut alkavat vasta lokakuussa. 

Olen hyvin ylpeä siitä, miten hienosti Hippu tämän elämänsä ensimmäisen lukukoiralukuvuoden suoritti. Se ryhtyi melkoisen kylmiltään kuunteluhommiin. Ehdimme kerran käydä kotikirjastossa, kun elämä kiepsahti nurin ja Hippu astui Typyn tassunjäljille ottaen sen työvuorot hoitaakseen. Vaikka hiukan epäilin, miten Hippu jaksaisi keskittyä kuuntelutyöhön, luotin kuitenkin siihen, että kirjastoreissut sujuvat mallikkaasti. Hippu on valtavan kiltti ja ihmisrakas beagletyttö. Tiesin, että me selvitään kunnialla. 

Ja kyllähän tässä alkaa lähestymään meidän kaksijalkaistenkin lomat. Toivon aurinkoista, vähäsateista ja lämmintä kesää. Itse aloittelen lomani heinäkuussa, isäntä jo aikaisemmin. Lomasuunnitelmia on tehty mutta maltillisesti. Tärkeintä on, että saamme viettää leppoisan loman ilman paikasta toiseen säntäilyä. Mökillä ei pistetä työleiriä pystyyn. Vakaa aikomus nimittäin on, että me sinne mökille vielä pääsemme 😊.

Vatsa pisti taas hanttiin mutta kelit ei enää ja Puula kutsuu!

Hipulla alkoi vapun jälkeen vatsa taas reistailemaan. Onneksi Hippunen on jo parempaan päin. Mutta monta päivää meni, että sen maha möyrysi kuin pesukone. Ja aika ajoin Hilpuri pulautteli ulos keltaiset limaoksennukset. Taloyhtiömme pesutuvan mattokone on siis saanut taas pyöriä... Emme tiedä, mistä maha ärtyi. Mitään ruoka- tai herkkukokeiluja ei ole tehty vaan ollaan pysytty hyviksi havaituissa pöperöissä. Pieni epäilys on, että Hippu olisi herkistynyt nyt myös eräälle hirviruualle, jota se on saanut. Se on poistettu ruokalistalta. Tai sitten se on mättänyt suuhunsa ulkoa jotakin herkulliseksi katsomaansa "makupalaa"... Annoin Hipulle tankoparsaa, jota mm. netissä laajasti suositellaan mahavaivaisen koiran ensiavuksi. Hippu söi parsaa innolla, sitten kun sille ylipäätään alkoi ruoka taas maistumaan. En osaa sanoa, oliko parsasta apua mutta ei siitä haittaakaan ollut. Kokeiltu on nyt sitäkin ja pidämme vastaisen varalle parsan mielessä.

Koirapuistossa oli hajuja, jotka piti
saada hierottua selkäänsä.

En ole vielä ostanut apteekista suun kautta annettavaa punkkikarkotetta. Reseptihän siihen kyllä saatiin. Mietin vielä, ryhdymmekö torjumaan punkerot tuolla tavoin vai pysymmekö edelleen niskaan laitettavissa linimenteissä. Epäilyttää, miten Hilpun vatsa reagoi tuohon aineeseen. Nyt kun näyttää siltä, että vaihdetusta ruokavaliosta huolimatta Hipan maha on niin herkkä, että sen saattaa pistää kipeäksi pienikin rippu ei sopivaa-syötävää. Mietimme siis vielä. 

Isäntä tekee pitkää työpäivää. Onneksi viikonloppu häämöttää ja eiköhän silloin ehdi hetken huilatakin. Olen varmasti kyllästymiseen asti kirjoitellut meidän mökkikauden avaamisesta. Mutta pitkästytän Teitä lukijoita vielä kerran: vihdoinkin lähdemme Kangasniemelle, kohti Puulan rantoja! Typyn, Pimun ja Nupin haudalle on jo kukat hankittu. Kynttilät ovat ostoslistalla. Miten mökki on selvinnyt talvesta, onko linnunpöntöissä jo asukkaita, miten matalalla Puulan vesi on. Nämä nähdään ihan pian.

Ei niin helppo hierottava

Viikonloppuna osallistuimme Hipsun kanssa koirahierontakurssille. Sen järjesti paikallinen aikuisopisto. Kurssi oli kestoltaan 2,5 tuntia per päivä. Tämä oli oikein passeli kesto, sillä koirien keskittymiskyky alkoi viimeisellä puolituntisella herpaantumaan. Tai ei kaikkien niiden kahdeksan koiran, jotka omistajineen kurssille osallistuivat.

Outoa touhua tämä hieronta...
minkäs herkkupötkylän tuo naapuri sai...

Nimittäin Hipun keskittyminen oli melko heikkoa jo heti ensihetkistä alkaen. Sitä kiinnosti paljon enemmän toiset nelijalkaiset osallistujat, niiden herkkupussit sekä sen oma herkkupussukka. Hilpu ei  ymmärtänyt, mikä tämä hierontahomma oikein on. Mitä tuo emäntä lääppii selkää ja komentaa kyljelleen makaamaan. Ei käy, totesi Hippu ja pääosin istui kuin seipään nielleenä. En voinut kuin nauraa ja mietin, että ehkä nämä harjoitukset sujuvat paremmin kotona. 

Mutta ei kurssi hukkareissu ollut. Opin helppoja venytysharjoituksia, joita Hilpuri teki mielellään. Kurssin ohjaaja antoi henkilökohtaisia vinkkejä ja opetus oli kaiken kaikkiaan hyvää. Ohjaaja kävi koiria yksitellen läpi ja neuvoi kädestä pitäen hierontaotteita yms. Tunnelma kurssilla oli leppoisan rento ja kaikki koirat, jotka sinne osallistuivat, käyttäytyivät hienosti. Kurssin tarkoituksena ei ollut tehdä meistä omistajista täysammattilaisia koirahierojia. Mutta alkustartin hierontahommaan sai ja erityisesti oppimistani venytystaktiikoista olen innostunut. 

Vappuaattona Hippu teki elämänsä
ensimmäisen junamatkan.
Hienosti sujui!

Vappua vietimme kyläilemällä anoppini ja appiukkoni luona. Matkat taitettiin bussilla ja junalla. Hippu matkusti oikein mallikkaasti. Hauska ilta sisälsi hyvää ruokaa ja juomaa. Sääkin suosi, sillä olimme varautuneet vesisateeseen ainakin paluumatkalla. Vappupäivä otettiin rennosti kotona lötkötellen. 

Isännän vanhemmat olivat hankkineet
Hipulle vappukaverin. Melkoisen
rauhallinen ja hiljainen tuo kamu oli.

Takatalvi iski keskiseen Suomeen. Meidän piti suunnata tänään Puulalle mutta reissu siirtyy reilulla viikolla. Autossa on alla kesärenkaat, joten emme henkemme kaupalla lähde Kangasniemelle ajelemaan. Kyllähän meitä harmittaa mutta pystymme viikon verran odottelemaan. Turvallisuus ennen kaikkea. Vietämme siis kotiviikonlopun. Isäntä tekee työhommia. Annamme hänelle työrauhan, joten haen kirjastosta uutta luettavaa ja syvennyn Bertie Woosterin ja Jeevesin seikkailuihin. Sohvalla maaten, rakas Hippunen kainalossani.