Ei vieläkään...

Meillä on nyt huonoa onnea matkassa liittyen mökkikauden avaukseen Puulalla. Ensin iski takatalvi ja sitten auto teki tenän. Pääsimme perjantaina nelostietä Järvenpään kohdalle, jossa auto antoi ensimmäiset merkit siitä, että jotakin on vialla. Korjaamon kautta matka jatkui mutta Lahdessa kaara ilmoitti, että tämä reissu oli tässä. Ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin kotiin. Köröttelimme hissukseen vanhaa Lahdentietä ja meitä harmitti aivan valtavasti. Ihan todella paljon. Onneksi pääsimme kotiparkkiin eikä auto jättänyt meitä tielle ja hinauksen varaan.

Hippu sai lohdutukseksi mönkään
menneestä mökkireissusta
hirvennahkaherkun.

Alkuviikosta teimme Hilpan kanssa kevään viimeisen lukukoirakeikan. Se suuntautui naapurikirjastoon, jossa oli taas mukava määrä lukijoita. Lukukoira Hippu lomailee elokuulle saakka, jolloin kuuntelut taas jatkuvat. Kotkirjastomme lastenosasto menee kesällä remonttiin. Joten siellä syksyn lukukoirailut alkavat vasta lokakuussa. 

Olen hyvin ylpeä siitä, miten hienosti Hippu tämän elämänsä ensimmäisen lukukoiralukuvuoden suoritti. Se ryhtyi melkoisen kylmiltään kuunteluhommiin. Ehdimme kerran käydä kotikirjastossa, kun elämä kiepsahti nurin ja Hippu astui Typyn tassunjäljille ottaen sen työvuorot hoitaakseen. Vaikka hiukan epäilin, miten Hippu jaksaisi keskittyä kuuntelutyöhön, luotin kuitenkin siihen, että kirjastoreissut sujuvat mallikkaasti. Hippu on valtavan kiltti ja ihmisrakas beagletyttö. Tiesin, että me selvitään kunnialla. 

Ja kyllähän tässä alkaa lähestymään meidän kaksijalkaistenkin lomat. Toivon aurinkoista, vähäsateista ja lämmintä kesää. Itse aloittelen lomani heinäkuussa, isäntä jo aikaisemmin. Lomasuunnitelmia on tehty mutta maltillisesti. Tärkeintä on, että saamme viettää leppoisan loman ilman paikasta toiseen säntäilyä. Mökillä ei pistetä työleiriä pystyyn. Vakaa aikomus nimittäin on, että me sinne mökille vielä pääsemme 😊.