Kolmen kärki

Taas yksi marraskuinen viikko vierähti ja uutta kohta aloitellaan. On kovin hämärää ja sateista. Isäntä viritteli parvekkeelle valoja ja minä nostin kynttelikön keittiön ikkunalle. Muutama muukin jouluvalo tai kutsutaanko niitä kausivaloiksi, on myös esillä. Aikaista tai ei mutta mukavasti ne tuovat iloa ja hyvää mieltä tämän harmauden keskelle. Jouluradionkin viritin taajuuksille.

Hippusella reistaili maha viikolla useamman päivän ajan. Se oli pistellyt ulkoa suuhunsa taas jotain epäsopivaa. Niin tarkkana ei pysty olemaan, etteikö sen kuono haistaisi jotain syötäväksi kelpaavaa ja sitten se onkin jo hotkaistu kuonoon. Tankoparsalla maha alkoi vihdoin rauhoittumaan. Myös muutamasta kokeilussa olleesta koiranherkusta (riistaa) totesimme, ettei niiden tarjoiluun seuraa jatkoa. Kovin pieneksi tuo sopivien ruokien ja makupalojen lista on lyhentynyt. Mutta pääasia, että Hippu on kunnossa ja vatsa ei ole kipeä. Ja Hippuhan on onnellinen, kun saa ison palan kurkkua tai kuivattua peuran keuhkoa. Nämä ovat sen lempiherkkuja  ja sopivat mahalle.

Itselläni on takana melko raskas viikko töissä. Todella pitkään, liki kaksi vuotta, kestäneen soutamisen ja huopaamisen, löysässä hirressä roikkumisen aika on vihdoin ohi. Työsopimusneuvottelut ovat käynnistyneet. Useammassa istunnossa olen jo ollut ja lukenut liki 10 sivuista työsopimusehdotelmaa. Enpä vielä tuollaiseen ole eläissäni törmännyt.

Onneksi meitä "muualle myytyjä" yhdistää ajatus siitä, että ketään ei jätetä yksin. Yhdessä linjamassa otetaan asioista selvää, jaetaan tietoa toisillemme ja kyseenalaistetaan tulevan työnantajan osittain erikoisetkin vaatimukset. Tärkeimpänä se, että tuemme toinen toisiamme, kuuntelemme, mitä meidän kenenkin mielen päällä on ja yritämme tsempata. Minulle tärkeintä on se, että myös tuleva työnantaja ymmärtää sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja työpaikka. Minun luettelossani nuo eivät yllä edes kolmen kärkeen vaan sitä hallitsee isäntä, Hippu ja Myttö sekä terveys. Ja en aio uuden(kaan) työnantajan palveluksessa pistää työtä kaiken edelle ja vaarantaa siten omaani sekä noiden minulle elämässäni kaikkein tärkeimpien hyvinvointia. Jos tämä työnantaja ei anna tälle ymmärrystä, uskon, että sellainenkin työpaikka kyllä löytyy. Katsotaan, miten tässä käy.