Seuraava uimamaisterimme?

Maaliskuu käynnistettiin lukukoirailemalla kotikirjastossa. Reissu sujui hienosti ja Hilpu sai kuunnella mm. sadun tiikeristä, koiranpennuista sekä Palomies Samin seikkailuja. Meillä on tapana kävellä kotikirjastoon mutta tällä kertaa hyppäsimme bussiin. Ilma oli nimittäin aivan karsea. Räntää satoi vaakasuorassa ja tuuli puhalsi niin kovaa, että onneksi Hippu ei lähtenyt lentoon. Emännällä sitä vaaraa nyt ei ole 😄.

Tuon räntäsateen ansiosta Myttö pääsi hetkeksi tekemään lähempää tuttavuutta lumen kanssa. Emme isännän kanssa huomanneet, että lumi olisi aiheuttanut Mytössä erityisiä hepuleita. Myttöskä on nimittäin ulkona aina riehakas ja iloinen. Hippulin kanssa ne kulkevat peräkanaa ja nuuskuttelevat nenät kiinni maassa. Jos vastaan kävelee iso koira, Myttö haukahtelee. Sitä jännittää isokokoiset nelijalkaiset. Mutta samaan aikaan kun se haukkuu, vispaa häntä vimmatusti.

Viikonloppuna piipahdimme Rajasaaressa. Meri oli hiukan jäässä mutta onneksi rannat olivat sulat. Eikä meidän isokorvia näyttänyt jäällemeno houkuttavan. Hippu kun ei tunnetusti uimisesta piittaa ja jäälle kapuaminen olisi sen vaatinut. Myttökään ei mereen ole mennyt. Mutta kesällä nähdään, onko se meidän perheen seuraava uimamaisteri. Pimu ei ollut, Typy taas rakasti uimista. Hilpu ei vedestä välitä, joten olisiko Myttösen vuoro ottaa maisterinviitta kantaakseen...