Pakkaspäiviä ja auringonpaistetta

Laskiaistiistaina Hipulla oli työvuoro naapurikirjastossa. Lukijoita oli reippaasti. Hilpu sai todella paiskia töitä. Reissu oli oikein onnistunut, sillä meillä oli suuren lukijamäärän lisäksi myös hyvin lämpimiä kohtaamisia kirjastossa kävijöiden kanssa. Näin taas kerran, miten paljon Hippu tuo hyvää ja iloista mieltä meille kaksijalkaisille. Nuorille sekä vanhoille. Onnellisin fiiliksin läksin kotiin meidän upean lukukoiramme kanssa.

"Se on niin ihana" totesi eräskin lukija Hipsusta.

Tänne etelään povattiin täksi viikoksi lumisadetta mutta se ei sitten saapunutkaan. Pakkasta sen sijaan tuli ja se on mahtavaa. Vihdoinkin on kuivia kelejä ja kun vielä aurinkokin on jaksanut paistella, ei parane valittaa. Sunnuntaina kävimme Rajasaaressa ja siellä oli runsaasti koirakamuja. Myttö mennä viuhotti tapansa mukaan. Hilpurikin juoksenteli ja leikki sekä Myttösen että muutaman muun karvakuonon kanssa. Lisäksi se sai sinnikkään ihailijan pienestä terrierimiekkosesta. Herra kävi välillä liiankin tuttavalliseksi, jolloin Hilpu hääti sen hieman kauemmaksi.

Kotimaisemissa riittää jäätyneitä ojia, joita
pitää mielenkiinnolla tutkia. Emäntää ei jää
kantaisi mutta biiglejä kyllä.

Päättelemme helmikuuta. Näin se mennä vilahti ja maaliskuu on jo ovella. Koska talvi on ollut mitä on ainakin Keski-Suomessa saakka, haaveilemme siitä, josko jo pääsiäisenä pääsisimme Puulan rannoille. Riippuu siitä, iskeekö takatalvi ja onko järvessä heikkoja jäitä. Toivon kovasti, että kevät ottaa heti kohta vallan ja voisimme aloittaa mökkikauden harvinaisen ajoissa. Vaikka vuosi on alkanut pääosin kivoissa merkeissä, on valitettavasti ollut myös asioita, joissa on riittänyt miettimistä ja jotka ovat aiheuttaneet suruakin sekä harmitusta. Istuessani saunan jälkeen mökin kuistilla katsellen isännän kanssa tyyntä Puulaa, isokorvien tuhistessa tyytyväisinä unten mailla sängyssämme, en voisi olla levollisempi ja vailla huolen häivää.