perjantai 7. helmikuuta 2020

Kirjastokeikka ja kolttosia

Näin helmikuun alkumetreillä ilmassa on ollut vihdoinkin pientä talven tuntua. Pakkasta on muutamia asteita ja aurinkokin on vilahdellut. Lunta ei juuri ole. Tällä hetkellä seitinohut kerros maassa. Mutta olen suuresti iloinnut näistä kuivista keleistä viikkoja jatkuneen vesisateen jälkeen. Ja meidän isokorvatkin varmasti tykkäävät, kun ei joka lenkin jälkeen päädytä suihkuun.

Viikolla Hippu oli taas lukukoirahommissa kotikirjastossa. Työkeikka sujui mukavasti ja Hilpuri oli tapansa mukaan rauhallinen kuuntelija. Näin taas kerran, miten paljon Hippu toi iloa lapsille. Tuli hyvä mieli. Rapsutuksia ja halauksia palkaksi saatuaan Hippu sai kotona vielä kuivattua kamelinnahkaa. Eksoottiset ovat herkut meidän Hippusella...


Meillä alkuvuoteen kuuluu synttärikahvitteluja ja juhlia. Lähisuvussa on syntymäpäiviä tammi-helmikuussa useampi kappale ja tänä vuonna muutama tasavuosiakin täyttävä. Kakkuja on jo maisteltu ja parit kyläilyt ovat vielä edessä. Ja kivahan tällaisia vierailuja on tehdä. Maaliskuussa Hippu täyttää viisi vuotta. Silloin on meidän vuoro pistää pöytä koreaksi ja kutsua juhlaväkeä sen ääreen. Lahjaideakin minulla on jo mielessä. Aika on kulunut hurjaa vauhtia. Onko siitä tosiaan kohta viisi vuotta, kun Hippuli syntyi ja saapui keväällä meille kotiin.

Myttö ja aarre. Joku kulkija jätti paitansa
tienposkeen. Ja siitä on riittänyt Myttöselle
iloa ja riemua. 

Myttö on pariin otteeseen puuhastellut Hipun fleksitaluttimen kimpussa. Lisäksi se työsti Hipun valjaita. Isäntä osti uuden fleksin, jonka senkin Myttöskä puri poikki. Sen jälkeen fleksit ja remmit sun muut ovat olleet vessassa turvassa, kun emme isännän kanssa ole kotosalla. Sisäsiisteydessä on vielä harjoiteltavaa mutta kovasti siinä ollaan menty syksystä eteenpäin. Siitä olen yllättynyt, että pehmolelut ovat toistaiseksi säilyneet melko ehjinä. Pimu, Typy ja Hippu teurastivat niitä solkenaan. Ehkä tuokin aika vielä tulee.

Mytöstä on kasvanut jo iso tyttö. Vauvahan se vielä on vaikkei kooltaan enää mikään mini. Kovasti se turvautuu Hilpuun ja rakastaa olla sen lähellä, leikkiä, painia ja ottaa nokkaunia kylki kyljessä. Ja Myttö on kovin tärkeä Hipulle. On ollut hienoa nähdä, miten upea side noiden kahden välille on syntynyt. Odotan jo innolla kaksikon ensimmäistä yhteistä kesää. Mitä kaikkea ne mahtavatkaan yhdessä nähdä ja kokea.

4 kommenttia:

  1. Myttö voisi hihnojen sijaan keskittää pureskelutarpeitaan enemmän niihin pehmoleluihin! :) Mukava kuulla, että tytöt ovat laumautuneet hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Pehmoja voisi huoletta käsitellä, niitä riittää ja niitä saa halvemmallakin kuin uusia fleksejä ja remmejä. Tyttöset ovat jo tiivis parivaljakko ja se ilahduttaa kovasti meitä kaksijalkaisia.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Pienet kolttoset kuuluu koeriin elämään ja pittää immeeset virkeenä :)
    Myöhhii ootetaan innolla mittee suahaan kuulla tyttöen ensmäsestä yhteesestä kesästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että pienet jekkuilut ja kolttostelut ovat osa pennun (ja miksei vanhemmankin koiran) elämää. Myttönen on onneksi jättänyt vielä huonekalut ja muut isommat asiat käsittelemättä. Toivottavasti näin jatkossakin.

      Kesää odotellaan jo kovasti!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.