Viime vuoden mieleenpainuvin juttu meidän perheessä oli Mytön saapuminen osaksi laumaamme. Pennun hankkimista mietittiin ja kypsyteltiin alkuvuosi. Välillä kauhistuttikin ajatus ottaa toinen koira, kun Typyn kuolemasta oli kuitenkin vasta vain vähän aikaa. Mutta päätös siitä, että Hippu saa kaverin, oli viime vuoden ehdottomasti paras päätös. Myttö on tuonut suurta iloa ja onnea meille kaikille. Iso hymy levisi kasvoilleni, kun sain Räntäsään kennelistä 1. heinäkuuta viestin, että Muru on synnyttänyt seitsemän tyttöpentua. Meille tulisi siis toinen koira, olimmehan varanneet tyttöpennun (tietysti sillä varauksella, että tyttöjä syntyy).
Alkuvuosi oli mukavan luminen ja talvinen. Hipusta tehtiin tammikuussa iso juttu paikallislehteen. Se oli oivaa mainosta lukukoiratoiminnalle. Teimme kirjastokeikkoja koko vuoden. Kotikirjastomme lastenosasto oli syksyn ajan remontissa, joten kesäloman jälkeen suuntasimme Hippulin kanssa vain naapurikirjastoon. Kirjastoreissuista on jäänyt kivoja muistoja; paljon lukijoita, rapsuttelijoita ja onnellisia kasvoja. Alkukeväästä osallistuimme Hipsun kanssa koirahierontakurssille. Sekin oli hauska kokemus vaikka Hippua kiinnostikin hierontaa enemmän muiden osallistujien herkkupussit.
Helmikuussa veimme Hipun eläinlääkäriin. Päätimme isännän kanssa, että Hippua pitkään aika ajoin vaivanneet vatsaongelmat piti selvittää perusteellisesti. Tutkimusten lopputulos oli se, että Hipulla todettiin ruoka-aineallergiaa ja hyvin todennäköisesti myös suolistosairautta. Alkoi ruoka-ainekokeilut ja niiden seurauksena Hippulin ruokavalio muuttui täysin. Hippu sopeutui uuteen ruokasysteemiin hienosti ja vatsavaivat ovat vähentyneet miltei minimiin. Olen hyvin iloinen, että Hipalle löytyi sopiva ruokavalio ja sen vointi on hyvä.
Maaliskuussa Hippu vietti 4-vuotissynttäreitään. Keväämmällä edessä oli mökkikauden avaus, joka tällä kertaa hiukan takkuili. Kun suuntasimme ensimmäistä kertaa kohti Kangasniemeä, teki automme tenän Lahdessa ja jouduimme kääntymään takaisin kotiin. Harmitti ja paljon! Kaara saatiin kuitenkin korjattua ja möksäkausi avatuksi. Auto vaihtui kesäkuussa uuteen. Mutta uskomatonta oli, että myös mökkikauden päätöskään lokakuussa ei sujunut ilman auto-ongelmia. Pääsimme onneksi kotiin, kiitos isännän nokkeluuden. Ja upouusi auto vietiin korjaamolle...
Toukokuussa juhlimme vappua isännän vanhempien luona. Piipahdimme Haukivuoressa mökkeilemässä ja Pieni Suuri Beagle täytti 10 vuotta! Enpä olisi blogia aloittaessani uskonut, että kirjoittelen tätä edelleen. Kesäkuussa isäntä mökkeili Hippusen kanssa Puulalla minun paiskiessa töitä. Oli ihanaa päästä viikonloppuisin kaksikon luokse mökille. Mikkelin junan tuodessa minut sunnuntai-iltaisin takaisin etelään, oli haikea ja tylsä fiilis. Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan mökkeilemällä saaressa Kotkassa eikä silloin synkistelty. Saarijuhannukset ovat parhautta!
Yhteinen kesäloma meidän poppoolle koitti heinäkuussa. Matkustimme isännän kanssa lyhyelle lomareissulle Berliiniin. Tuon matkan huippuhetki oli Berliinin eläintarha ja siellä asustavat orangit. Kyynel silmässä seurasin näiden ihastuttavien apinoiden touhuja. Reissun jälkeen suuntasimme kohti Kangasniemeä. Kesälomalla piipahdimme mökkeilemässä myös Savonrannassa sekä Haukivuorella. Puulalla tehtiin polttopuita, luettiin, kuunneltiin radiota, saunottiin, uitiin, ihasteltiin luonnon ihmeitä, käveltiin metsässä, otettiin päiväunia, nikkaroitiin ja grillattiin. Hilpuri nautti kovasti mökkielämästä. Typyn ja Pimun haudalla paloi kynttilät koko lomamme ajan. Halusin näin muistaa meille niin rakkaita poismenneitä. Mökkivieraitakin saatiin Keravalta ja upeita ystäviäni saapui elokuun alkupuolella viettämään perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua isännän reissatessa Naantaliin.
Ja mitäpä kesäloman jälkeen? Läksin elokuussa vielä minilomalle Varsovaan ystävieni kanssa. Reissu oli todellinen piristysruiske ja toi valtavan hyvän olon pitkälle syksyyn. Meillä oli todella onnistunut matka. Kävimme isännän kanssa ennen matkaani katsomassa Myttöä. Miten pieni ja suloinen pikkubiigeli se olikaan! Tämä tyyppi tulisi meille kotiin muutaman viikon päästä. Se tuntui aika uskomattomalta.
Niinhän se Myttö sitten haettiin elokuun lopulla kotiin. Hippu otti pikkusiskon erinomaisen hienosti vastaan. Myttö kotiutui loistavasti eikä näyttänyt ikävöivän entiseen. Syyskuussa Myttönen pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa mökille ja lokakuussa vietimme Puulan rannalla viikon syyslomaillen. Sillä reissulla oli myös aika laittaa möksä talviteloille odottamaan taas seuraavaa kevättä ja kesää.
Loppuvuosi sujui pentuarkea eläen Hipsun toimiessa loistavana roolimallina pikkusiskolle. Pikkujoulua juhlittiin ystäviemme kanssa. Vietimme rauhallisen kotijoulun, kuten jo useana vuotena aiemminkin. Nautimme leppoisasta ja kiireettömästä yhdessäolosta. Tämä alkanut vuosi otettiin vastaan perinteisellä kaavalla kotonamme juhlien, hilpeän vierasjoukon saapuessa seuraamme.
Niin, meidän vuosi 2019 sisälsi sekä arkista ahertamista että juhlamaljoja. Paljon lenkkejä isokorvien kanssa. Mieleenpainuvia hetkiä Kangasniemellä, kivoja mökki-iltoja Haukivuorella. Joskus myös stressipuuskia, väsymystä, itkua sekä harmitusta. Typyn kuolema varjosti erityisesti vielä alkuvuotta. Se on ollut asia, josta minulla on kestänyt toipua. Siihen on varmasti vaikuttanut myös raskas tilanne työpaikallani. Ei se ainakaan helpommaksi surutyötäni tehnyt. Mutta vuoden aikana oli myös paljon naurua ja hauskoja hetkiä. Niistä kuuluu kiitos niin meidän ystävillemme kuin muille tärkeille ihmisille elämässämme. Sekä tietysti Hippuselle ja meidän elämäämme elokuussa tassutelleelle, jo kovin rakkaaksi tulleelle Mytölle.
Maaliskuussa Hippu vietti 4-vuotissynttäreitään. Keväämmällä edessä oli mökkikauden avaus, joka tällä kertaa hiukan takkuili. Kun suuntasimme ensimmäistä kertaa kohti Kangasniemeä, teki automme tenän Lahdessa ja jouduimme kääntymään takaisin kotiin. Harmitti ja paljon! Kaara saatiin kuitenkin korjattua ja möksäkausi avatuksi. Auto vaihtui kesäkuussa uuteen. Mutta uskomatonta oli, että myös mökkikauden päätöskään lokakuussa ei sujunut ilman auto-ongelmia. Pääsimme onneksi kotiin, kiitos isännän nokkeluuden. Ja upouusi auto vietiin korjaamolle...
 |
| Mökkilaiturilla meille tärkeimmässä paikassa, Puulan rannalla. |
Toukokuussa juhlimme vappua isännän vanhempien luona. Piipahdimme Haukivuoressa mökkeilemässä ja Pieni Suuri Beagle täytti 10 vuotta! Enpä olisi blogia aloittaessani uskonut, että kirjoittelen tätä edelleen. Kesäkuussa isäntä mökkeili Hippusen kanssa Puulalla minun paiskiessa töitä. Oli ihanaa päästä viikonloppuisin kaksikon luokse mökille. Mikkelin junan tuodessa minut sunnuntai-iltaisin takaisin etelään, oli haikea ja tylsä fiilis. Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan mökkeilemällä saaressa Kotkassa eikä silloin synkistelty. Saarijuhannukset ovat parhautta!
Yhteinen kesäloma meidän poppoolle koitti heinäkuussa. Matkustimme isännän kanssa lyhyelle lomareissulle Berliiniin. Tuon matkan huippuhetki oli Berliinin eläintarha ja siellä asustavat orangit. Kyynel silmässä seurasin näiden ihastuttavien apinoiden touhuja. Reissun jälkeen suuntasimme kohti Kangasniemeä. Kesälomalla piipahdimme mökkeilemässä myös Savonrannassa sekä Haukivuorella. Puulalla tehtiin polttopuita, luettiin, kuunneltiin radiota, saunottiin, uitiin, ihasteltiin luonnon ihmeitä, käveltiin metsässä, otettiin päiväunia, nikkaroitiin ja grillattiin. Hilpuri nautti kovasti mökkielämästä. Typyn ja Pimun haudalla paloi kynttilät koko lomamme ajan. Halusin näin muistaa meille niin rakkaita poismenneitä. Mökkivieraitakin saatiin Keravalta ja upeita ystäviäni saapui elokuun alkupuolella viettämään perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua isännän reissatessa Naantaliin.
Ja mitäpä kesäloman jälkeen? Läksin elokuussa vielä minilomalle Varsovaan ystävieni kanssa. Reissu oli todellinen piristysruiske ja toi valtavan hyvän olon pitkälle syksyyn. Meillä oli todella onnistunut matka. Kävimme isännän kanssa ennen matkaani katsomassa Myttöä. Miten pieni ja suloinen pikkubiigeli se olikaan! Tämä tyyppi tulisi meille kotiin muutaman viikon päästä. Se tuntui aika uskomattomalta.
Niinhän se Myttö sitten haettiin elokuun lopulla kotiin. Hippu otti pikkusiskon erinomaisen hienosti vastaan. Myttö kotiutui loistavasti eikä näyttänyt ikävöivän entiseen. Syyskuussa Myttönen pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa mökille ja lokakuussa vietimme Puulan rannalla viikon syyslomaillen. Sillä reissulla oli myös aika laittaa möksä talviteloille odottamaan taas seuraavaa kevättä ja kesää.
Loppuvuosi sujui pentuarkea eläen Hipsun toimiessa loistavana roolimallina pikkusiskolle. Pikkujoulua juhlittiin ystäviemme kanssa. Vietimme rauhallisen kotijoulun, kuten jo useana vuotena aiemminkin. Nautimme leppoisasta ja kiireettömästä yhdessäolosta. Tämä alkanut vuosi otettiin vastaan perinteisellä kaavalla kotonamme juhlien, hilpeän vierasjoukon saapuessa seuraamme.
Niin, meidän vuosi 2019 sisälsi sekä arkista ahertamista että juhlamaljoja. Paljon lenkkejä isokorvien kanssa. Mieleenpainuvia hetkiä Kangasniemellä, kivoja mökki-iltoja Haukivuorella. Joskus myös stressipuuskia, väsymystä, itkua sekä harmitusta. Typyn kuolema varjosti erityisesti vielä alkuvuotta. Se on ollut asia, josta minulla on kestänyt toipua. Siihen on varmasti vaikuttanut myös raskas tilanne työpaikallani. Ei se ainakaan helpommaksi surutyötäni tehnyt. Mutta vuoden aikana oli myös paljon naurua ja hauskoja hetkiä. Niistä kuuluu kiitos niin meidän ystävillemme kuin muille tärkeille ihmisille elämässämme. Sekä tietysti Hippuselle ja meidän elämäämme elokuussa tassutelleelle, jo kovin rakkaaksi tulleelle Mytölle.
Monenlaista on mahtunut vuoteenne. :)
VastaaPoistaMonenlaista tosiaan mahtui ja iloisia hetkiä oli onneksi enemmän kuin ikäviä. Myttö oli upeaa saada meidän perheeseen.
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Elämänmakuinen vuosi teillä takana. Tuota kaikkea kuuluu elämään, joskus surua, mutta voittopuolisesti onneksi iloa ja onnea. Toivotaan, että tämä vuosi tulee olemaan teille kaikin osin hyvä ja onnellinen.
VastaaPoistaKiitos, toivotaan että tämä vuosi on ainakin yhtä onnellinen kuin mennyt. Aina jotakin vastoinkäymistä ja surua tulee mutta iloa oli kuitenkin viime vuonna enemmän.
PoistaHipun ja Mytön emäntä