Lomalta palannut lukukoira

Tammikuu on talvea mutta ei se täällä etelässä juuri näy. Vettä viskoo harvasa päivä ja lämpötila on reilusti plussan puolella. Ottaisin mieluusti pienen määrän pakkasta ja lunta, pian. Sillä maaliskuussa en enää niitä kaipaile vaan annan keväälle luvan tehdä tuloaan.

Tällä viikolla Hippulin joululoma päättyi ja suuntasimme kohti kotikirjastoa. Reilun puolen vuoden jälkeen, sillä kirjaston lasten- ja nuortenosasto oli remontissa eikä siellä syksyllä lukukoirailtu. Remontin jälki oli hienoa ja osasto näytti hyvin viihtyisältä. Remontissa oli toteutettu meriaiheista teemaa mm. kalusteiden ja tilojen väreissä sekä tilojen nimeämisessä. Lukukoiralle varattu tila oli saanut nimekseen Lukutila Laguuni.

Hipulla riitti asiakkaita. Joukossa oli vanhoja tuttuja lukijoita mutta myös uusia kasvoja. Oli kiva palata tauon jälkeen kotikirjastoon ja Hippukin tiesi heti, missä ollaan vaikka remontti olikin laittanut paikkoja uuteen uskoon. Tästä on hienoa aloittaa lukukoirailujen kevätlukukausi, joka jatkuu jo ensi viikolla naapurikirjastossa.

Ja mitäpä meidän Myttöskäinen... pikkuriiviöllä riittää vauhtia ja energiaa. Kotikoirapuistossa se juosta viipottaa kamujen sekä Hipun kanssa. Kotona se taitaa välillä tylsistyä leluista, leikistä ja luiden järsimisestä huolimatta. Olohuoneen pöydälle jääneet lehdet "luetaan" ja onpa se yhden kaukosäätimenkin ehtinyt joululoman jälkeen käsittelemään. Isännän eteiseen rakentama portti on tällä hetkellä turha kapistus. Myttö nimittäin loikkaa portin yli. Kunhan isäntä tällä viikolla alkaneilta kiivastahtisilta työpäiviltään ehtii, hän tekee porttiin korotuksen. Eipä porttia rakentaessa tullut mieleenkään, että se olisi liian matala. Mutta Myttönen on kasvanut huimaa vauhtia ja on jo varsin pitkäkoipinen likka. Vielä kun se saa lihaksia ja hiukan aikuisuutta kroppaansa, se taitaa mennä koossa Hilpusen ohi.