Ikävä kirjastossa kävijää

Hippusella jatkui työt naapurikirjastossa, jonne tiistaina joulutauon jälkeen suuntasimme. Lukijoita oli mukavasti ja rapsuttelijoita sitäkin enemmän. Pari tuntia hujahti kuin siivillä.

Myttö oli ikionnellinen, kun palasimme kotiin. Isäntä kertoi, että se oli istua tököttänyt eteisessä Hippulia odotellen. Kaksikko oli käynyt ulkona ja koirapuistossakin. Siellä pikkuriiviö oli sentään hiukan innostunut leikkimään, kun isännän veli oli saapunut puistoon omien koiriensa Escon ja Risun kanssa. Mutta pääosin Myttönen oli ollut ikävissään meidän kirjastokeikan ajan ja odottanut isosiskoa kovasti kotiin. Hiukan tuota ikäväpuuskaa ihmettelin, koska onhan Myttö ollut kotona ilman Hippua ja ihan yksinkin, kun olemme käyneet kirjastossa. Mutta nyt taisi tiistai olla sellainen ikävöimisilta.

Tänään päivälenkillä huomattiin, että lähioja on jäässä. Sen verran täällä etelässäkin sää on pakkasen puolelle vetänyt. Isokorvat halusivat mennä rantaan käppäilemään ja kävivät testaamassa myös jään kestävyyttä. Meidän likat ovat kevyitä, joten jää kesti hyvin. En olisi rantaa pidemmälle niiden antanut mennäkään. Myttö oli hyvin kiinnostunut rantakasvillisuuden hajuista. Hippukin tonki kuonollaan ja tassullaan jäistä heinikkoa ja oksistoa. Mutta ei tämä voittoa vienyt talitiaisen raadosta, joka on jokaisen aamulenkin pakollinen haistelukohde. Pahoin pelkään, että Myttisestä tulee muiden biiglejen tavoin raadoissa kierijä. Niin kovasti sitä linnunraato ja myös löytämämme rusakon runko ovat kiinnostaneet. Taitaa mökillä ensi kesänä koirashampoota kulua...