torstai 23. tammikuuta 2020

Ikävä kirjastossa kävijää

Hippusella jatkui työt naapurikirjastossa, jonne tiistaina joulutauon jälkeen suuntasimme. Lukijoita oli mukavasti ja rapsuttelijoita sitäkin enemmän. Pari tuntia hujahti kuin siivillä.



Myttö oli ikionnellinen, kun palasimme kotiin. Isäntä kertoi, että se oli istua tököttänyt eteisessä Hippulia odotellen. Kaksikko oli käynyt ulkona ja koirapuistossakin. Siellä pikkuriiviö oli sentään hiukan innostunut leikkimään, kun isännän veli oli saapunut puistoon omien koiriensa Escon ja Risun kanssa. Mutta pääosin Myttönen oli ollut ikävissään meidän kirjastokeikan ajan ja odottanut isosiskoa kovasti kotiin. Hiukan tuota ikäväpuuskaa ihmettelin, koska onhan Myttö ollut kotona ilman Hippua ja ihan yksinkin, kun olemme käyneet kirjastossa. Mutta nyt taisi tiistai olla sellainen ikävöimisilta.


Tänään päivälenkillä huomattiin, että lähioja on jäässä. Sen verran täällä etelässäkin sää on pakkasen puolelle vetänyt. Isokorvat halusivat mennä rantaan käppäilemään ja kävivät testaamassa myös jään kestävyyttä. Meidän likat ovat kevyitä, joten jää kesti hyvin. En olisi rantaa pidemmälle niiden antanut mennäkään. Myttö oli hyvin kiinnostunut rantakasvillisuuden hajuista. Hippukin tonki kuonollaan ja tassullaan jäistä heinikkoa ja oksistoa. Mutta ei tämä voittoa vienyt talitiaisen raadosta, joka on jokaisen aamulenkin pakollinen haistelukohde. Pahoin pelkään, että Myttisestä tulee muiden biiglejen tavoin raadoissa kierijä. Niin kovasti sitä linnunraato ja myös löytämämme rusakon runko ovat kiinnostaneet. Taitaa mökillä ensi kesänä koirashampoota kulua...

6 kommenttia:

  1. Ehken kannattaa sitä samppoota ostoo semmonen siästökoon putelj :) Kyllä seon sittä mukavata semmonen makosissa hajuissa kierähtäminen. Työ immeeset että osssoo yhtää arvostee semmosta. Seku on meellä riistaverisillä selekäytimessä.
    Vae ikävä se jo kerkisj tulla pikkusiskolle ootellessa <3 No onneks siitä sittä yhessä piäsivät kylekkätä lenkille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että riistaveriset tykkäävät noista hajukylvyistä. Ja sen osaa ja oppii jo pikkuisena, kuten meidän Myttönen. Hippu näyttää tietysti oivaa esimerkkiä.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  2. Sattuipas Mytölle nyt ikävänpuuska. Hyvähän se on kuitenkin tottua välillä olemaan ilman toista koiraakin, että karttuu itseluottamusta, kun huomaa pärjäävänsä omillaankin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä yksikseenkin osattava olla. Se ollaan opetettu kaikille meidän koirille. Joskus on tilanteita, ettei kotona ole kaverina ketään. Ei kaksi- eikä nelijalkaisia. Hienosti kaikki ovat pärjänneet. Ja varmasti se tuo lisää itseluottamusta, kun osaa olla kotona yksinään.

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista
  3. Ehkä Myttökin haluaa mukaan lukukoirahommiin? Mutta hyvähän se on harjoitella yksinoloa, ja toisaalta Hippukin varmaan tykkää välillä olla ihan kahdestaan emäntänsä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi hyvinkin olla niin, että Myttönen mielii mukaan kirjastoreissuille. Mutta Myttö saa kasvaa rauhassa ja mietitään sitten joskus tulevaisuudessa, olisiko siitäkin lukukoiraksi.

      Hipulle nuo kirjastoreissut ovat varmasti laatuaikaa. Saa kaiken huomion emännältä vain itsellensä. Rapsuttelijoita, silittäjiä ja halaajia riittää. Mikäpä sen mukavampaa!

      Hipun ja Mytön emäntä

      Poista

Kiva, kun kommentoit!
Hippu, Myttö ja emäntä kiittävät.