Vielä alkuviikosta lampaat laidunsivat pellolla omassa aitauksessaan. Mutta eilen niitä ei enää näkynyt, kun teimme isokorvien kanssa päivälenkin aitauksen ohi. Se, että lampaat ovat nyt lähteneet, on minulle merkki siitä, että kesä on todella ohi.
|
Myttö järsi risua ja Hippu katseli haaveellisen näköisenä peltomaisemaa, kun kävimme moikkaamassa lampaita. |
Koronapandemia jatkaa eloaan. Näillä näkymin pysyn etätöissä koko loppuvuoden. Enkä konttoriin yhtään kaipaakaan, etenkin kun se on avomallia. Olisi mahdotonta pitää kunnollisia turvavälejä ja miten sujuisi tauot, kokoukset.. työmatkat voisin kävellä tai pyöräillä, joten julkista liikennettä ei tarvitsisi käyttää. Mutta tässä tilanteessa on ehdottomasti parempi, että pysymme kotosalla. Ja kuten olen aiemminkin kirjoitellut, täällähän minulla ne parhaista parhaimmat työkaverit on, Hippu ja Myttö. Työtehtävissäni ne eivät oikein pysty jeesaamaan mutta etenkin lounasseura on taattu 😀.
|
Syksyinen metsä on pullollaan mielenkiintoisia tuoksuja ja tutkittavaa. |
Varasin Mytölle ajan rokotuksiin. Menemme sinne loppukuusta. Samalla juttelen eläintohtorin kanssa Mytön steriloinnin sopivasta ajankohdasta. Hipun hypoallerginen dieettiruoka, jota se aamuisin syö, vaihdettiin ei-dieettiversioon. Hilpunen on hyvässä ja hoikassa kunnossa, joten totesimme isännän kanssa ettei sen laihdutusruokaa tarvitse enää syödä. Ja koska eläinlääkärin määräämää allergiaruokaa löytyy myös tavallisena versiona, olemme ryhtyneet antamaan Hipulle sitä. Hienosti se Hippuselle maistuu ja vatsa ei ole sen vuoksi oireillut.
Saimme iloisia uutisia jokin aika sitten Sepilokista, Malesiasta. Meidän adoptio-orankimme Beryl pääsi orankien
kuntoutuskeskuksesta takaisin luontoon. Beryl pelastettiin kuntoutuskeskukseen vuonna 2012 sen ollessa yksivuotias. Nyt se on palannut takaisin paikkaan, jonne se kuuluu. Toivomme Berylille onnellista ja turvallista jatkoa elämään 💕. Olen mukana orankien suojelutyössä jatkossakin omalla, vaatimattomalla panoksellani. Tästä eteenpäin seuraamme
Canyonin elämää ja kuntoutumista Sepilokissa.
Olette tosi kauniita tyttöjä molemmat, Myttö ja Hippu. Onpa hienoa, että Hipun vatsa on rauhoittunut. Ja Berylkin on päässyt takaisin luontoon. Pelkkiä hyviä uutisia!
VastaaPoistaKiitos kovasti Párek ja Palvelijatar! Meillä on tosiaan iloisia uutisia nyt riittänyt ja syyslomakin sujui mallikkaasti. Tästä on kiva jatkaa kohti talvea.
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Teil on siäl elämä niin mallillaan ettei paremmasta väliä, Tytöt. Onnelista elämää myäs Berylille!
VastaaPoistaToivomme Berylille sekä meidän muille entisille adoptio-orankeille turvallista elämän jatkoa. Niin kovin huonosti tuolla lajilla luonnossa menee ja se on hyvin uhanalainen.
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Koirat ainakin kiittävät, kun etätyöt jatkuvat! :)
VastaaPoistaHilpu ja Myttöskä taitavat tosiaan tykätä, kun kotona on joku myös päivisin. Erityisesti Myttö, joka on vielä vauva (ainakin minun mielestäni, hih!).
PoistaHipun ja Mytön emäntä
Syksyhän se. Ja lampaat on piässy talavikottiin uutta kessee oottelemmaan.
VastaaPoistaEtätöessä on puolesa ja puolesa. Sannoo meejjän nuor emäntä.Sillä ee tosin oo yhtä hyvijä assistenttija ku teejjän huushollissa. Paetsi meekäläenen joskus vähä yrittää jelepata jos jonnii etäpäevän tiälä tekköö :)
Hyvällä mallilla tuntuu teejjän syksy jatkuvan. Ja mukava että piäsj se Beryllii omallaesille tienoelle temmeltämmään.
Olen samaa mieltä, että etätöissä on puolensa ja puolensa. On kiva olla kotona, koska voi rytmittää itse päivänsä paremmin (ainakin minun hommissani on tämä mahdollisuus). Toisaalta joskus on hiukan hankalaa, kun istun kokouksissa tunnista toiseen ja erityisesti Myttö alkaa vaatimaan huomiota osakseen. Mutta yritän löytää sopivan tasapainon meidän päiviin ulkoilun, taukojen ja työhommien limittyessä toisiinsa.
PoistaToivottavasti Beryl selviää luonnossa ja saa elää pitkän elämän. Muita vihollisiahan sillä ei ole kuin ihminen.
Hipun ja Mytön emäntä