Vapaus koitti taas

Palasimme eilen kaupunkiin, koko sakki. Taakse jäi helteisen kuuma Kangasniemi. Ja Puulan vesi keikkui lämpötilaltaan 25-26 plusasteessa. Me kaksijalkaiset uimme ja paljon. Isokorvien voimia valtava paahde alkoi verottamaan. Hippu ja Myttö eivät juuri päiväaikaan jaksaneet kuin maata varjossa. Välillä ne käppäilivät järveen ja isäntä myös kantoi niitä syvemmälle rantaveteen, jotta saimme koiruleiden koko kropat kasteltua. Hyttysiä oli turhan paljon ja ilmestyipä paarmatkin kuvioihin. Mutta kokonaisuudessaan möksällä oli mukavaa ja rentoa.

Junamatka Hipun kanssa Mikkeliin sujui oikein mallikkaasti. Olin ostanut lemmikkivaunusta paikat meille molemmille. Hippunen katseli alkumatkasta maisemia mutta Lahden jälkeen kävi torkkumaan penkilleen. Vaunussa oli meidän lisäksi kolme koiramatkustajaa ihmisineen sekä pari kissaa kantokopissaan. Hippu ei kanssareissaajista välittänyt. Tiesin, että Hippu on hyvä matkakaveri. Joten voimme matkustaa jatkossakin pidempiä matkoja junalla, jos tarve vaatii. Ja eiköhän tuo reissu suju myös Myttösenkin kanssa. 

Isäntä ja Myttö olivat meitä Mikkelin asemalla vastassa. Ja miten iloinen ja riemukas jälleentapaaminen se olikaan! Myttö ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota, niin onnellinen se oli Hipun näkemisestä. Hippu oli myös riemuissaan ja hyppi sekä pomppi Mytön ympärillä kuin ekaa kertaa pellolle päässyt vasikka 😀. Kaksikko oli selvästi ikävöinyt toisiaan. Ja olihan minullakin ollut kova ikävä meidän pikkuriiviötä sekä isäntää. 

Mökille noussut aita toi Hipulle ja Mytölle takaisin vapauden. Aita on oikein toimiva ja melko ison alueen se nyt kattaa. Aitaan meni aitaverkkoa noin 170 metriä ja aitatolppia noin 80 kappaletta. Se palvelee meitä ja tyttösiä hienosti. Ja minulle se toi tullessaan helpottuneen ja huolettoman olon. Näytti, että isokorvat eivät aitaa sen erikoisemmin ihmetelleet. Eivätkä roikkuneet siinä tai yrittäneet kaivaa maata pois alta. Etukäteen arvelimmekin, että Hippuli ja Myttöskä sopeutuvat aitaan mutkattomasti 😊. 

Mutta vaikka meillä on nyt aita koirien kulkualuetta rajaamassa, pääsee sen läpi silti kulkemaan 😠.  Mökin pihalle ilmestyi nimittäin eräänä iltapäivänä kyy! En ole itse nähnyt mökin pihalla minkäänlaista käärmettä noin 40 vuoteen. En myöskään lähimaastossa tai sienimetsässä. Liekö helle ajanut nyt käärmeet liikkeelle mutta noin 30 cm pitkä kyy luikerteli mökin seinän vierustalla. Huusin isäntää apuun ja hän hoiti käärmeen pois pihalta. Olin todella iloinen siitä, että Hippu ja Myttö olivat sillä hetkellä mökissä nukkumassa. Ei mahda mitään mutta inhoan käärmeitä. Voin suorastaan pahoin hetken aikaa, kun käärme oli saatu pois näköpiiristä.

Aita alkaa ja päättyy järveen. Siten, ettei
likat pääse rantakiviä pitkin kiertämään sitä.
Kuvassa pikkuportti, joka on naapuriin päin
(välissä pitkälti tiheää metsää). 
Toinen, "autoportti", syntyy heinäkuussa.

Helle verotti meidän kaksijalkaistenkin voimia. Mutta istutin kesäkukat ruukkuhin ja ostin myös valmiita amppeleita. Nyt meitä ilahduttaa mökkikauden ajan lobeliat, pelargoniat, marketat, miljoonakellot, petuniat sekä lumihiutaleet. Isäntä oli kasannut meille uuden grillin käyttöömme ja teki vielä pieniä fiksailuja aitaan. Iltaisin uppouduin kirjaan ja isäntä jalkapalloon läppärin välityksellä. Puulalle palaamme heinäkuun alkupuolella. Sitä ennen meillä on edessä saarijuhannus sekä ihanan Myttösen synttärit ensi viikolla 🎂.