Kohti kirjastokeikkoja!

Kesä on kai ohi, sillä syyskuu luetaan kaiketi jo virallisesti syksyksi. Mukavasti aurinko on jaksanut yhä paistaa vaikka sää on viilentynyt. Toivottavasti tästä syksystä tulee vähäsateinen. On jo tarpeeksi tylsää, että päivä lyhenee ja illat ova yhä aikaisemmin pimeitä.

Viime viikonloppu meillä oli mökkiviikonloppu Kangasniemellä. Saimme nauttia upeasta säästä. Vielä tarkeni hyvin istuskella möksän kuistilla kuohujuomaa nauttien. Keravan poikien äiti oli oikein mieluisa mökkiseuralainen sekä minulle että isokorville. Voi, miten likat olivat riemuissaan, kun hoksasivat, kuka meitä perjantaina tuli noukkimaan kyytiin parkkipaikaltamme. Kävimme lauantaina sienestämässä, koko sakki. Sauna lämpeni sekä grilli myös. Myttönen ja Hippunen ahmivat puolukoita, joita riitti runsaasti. Juoksu- ja painileikit kuuluivat myös viikonlopun ohjelmaan. Isäntä oli pärjännyt kaupungissa oikein hyvin vaikka olikin hiukan ihmetellyt huushollin rauhallista tunnelmaa, kun naisväki oli poissa 😁.

Hipulle ja Mytölle maistui puolukat.

Tiistaina kävimme Hipun kanssa verikokeessa ja tulehdusarvo oli jälleen hieman noussut. Lukema ei ole edelleenkään vakava, onneksi. Mutta valtaisa pettymys se on, että arvo pikkuhiljaa hilaa itseään taas ylös. Parin viikon päästä käymme hoitajakäynnillä ottamassa vielä kerran verinäytteen. Sen jälkeen mietitään jatkotutkimukset. Kuumetta mittaamme säännöllisesti, kolme-neljä kertaa viikossa. Toki Hilpuri viedään eläintohtorille jo aikaisemmin, jos sen kunnossa alkaa näkymään huonoja merkkejä. Tällä hetkellä Hipusta ei päälle päin näy, että sitä vaivaisi yhtään mikään. 

Meillä isännän kanssa on epäilyjä, mistä tässä Hipun oudossa vaivassa saattaisi olla kyse. Eläinlääkärillä myös. Mutta ne ovat toki vain arvailuja. Olemme kuitenkin itse miettineet seuraavat askeleet millä mennään mikäli tulehdusarvo jatkaa nousuaan. Kyse ei taida olla IBD-suolistosairauteen liittyvästä, sen totesimme tässä viikon aikana vaikka sitäkin epäiltiin. Mutta lääkäri kehotti silti jatkamaan "ankeaa" ruokavaliota eli toistaiseksi Hippu syö vain ja pelkästään allergiapapanoita, ei mitään muuta. 

Hippua hoitava eläinlääkäri on hyvin empaattinen ja sanoo, että ymmärtää hyvin, miten tämä epätietoisuus meitä raastaa. Syytä kun ei löydy, ei sitten millään. Kovin paneutunut hän on Hippusen hoitoon ja kehuu, miten Hipusta on tullut eräs hänen lempipotilaistaan. Meillä on hyvä keskusteluyhteys tohtorin kanssa. Ja tiistaina minusta tuntui, että kyllä hänkin on sen hoksannut, ettei ikuisuuksia voida ultrata ja ottaa verikokeita. Mutta mikä se seuraava vaihe Hipun hoidossa on,  mietitään siis parin viikon päästä. Lääkärin vaihtaminenkin on yksi vaihtoehto.

Lukukoirailut pääsevät näillä näkymin starttaamaan loppukuusta. Silloin suuntaamme Hilpusen kanssa naapurikirjastoon. Myös kotikirjastoomme on työvuorot nyt sovittu. Siellä lukukoirailut aloitetaan lokakuussa. On aivan upea uutinen, että nyt näkyy tältä osin valoa koronatunnelin päässä 😊.