Lapsenlikkoina yhdessä Patun kanssa

Meillä on takana varsin vauhdikas viikko. Viime maanantaina kävin tapaamassa Osku-beaglea, ikää 2,5 kuukautta 🐶. Lukukoirahommien kautta tutuksi tulleeseen kirjastonjohtajan perheeseen harkittiin jo muutama vuosi sitten koiranpennun hankkimista. Ja roduksi beaglea. Nyt tämä tapahtui ja pitihän  biigelinpoikasta päästä tapaamaan. Voitte uskoa, että sydämeni suli nähdessäni tämän pikkukaverin. Kuten koiranpennut tuppaavat olemaan, myös Osku on melkoinen riiviö. Mutta vallan ihastuttava sellainen: reipas, sosiaalinen, ujostelematon, leikkisä ja iloinen. Ehkä joskus tapaamme Oskua myös Hipun ja Mytön kanssa.

Kolmikko malttoi viikonloppuna
välillä huilata. Mutta lyhyiksi unet
kyllä jäivät...

Tiistaina piipahdin Keravan poikien luona ja silloin matkaan lähti mukaan myös Hilpa ja Myttönen. Meitä oli pyydetty torstaista eteenpäin lapsenlikoiksi ja kävimme etukäteen hieman haistelemassa, miten koirulit löytävät yhteisen sävelen. Siitä on nimittäin tovi aikaa, kun olemme Patu-herraa viimeksi tavanneet. Heti, kun ovesta sisään päästiin, alkoi mieletön hullunmylly. Vauhtia riitti. Kolmikko tuli mainiosti toimeen ja kun palasimme illalla kotiin, oli meidän likat rättiväsyneitä. 

Patu. Isäntä antoi sille lempinimen, 
Iso P. 

Torstai-iltana läksimme sitten koko sakki kohti Keravaa. Isäntä ja pojat suuntasivat perjantai-aamuna töihin ja kouluun. Minä jäin Hipun, Mytön ja Patun kanssa pitämään taloa pystyssä. Kolmikko leikki ja mylläsi koko päivän. Laskin, että ne nukkuivat päivän aikana iltakymmeneen mennessä yhteensä noin tunnin! Lelut saivat kyytiä ja painikisoja riitti. Myttö osoitti mustasukkaisuuden merkkejä. Minulla ei sen mielestä ollut lupa rapsutella Patua tai ottaa sitä syliin. Patun lelutkin olivat Mytön mielestä sen omia. Tähän piti välillä puuttua, koska Myttöskällä nousi kierrokset liian koviksi. Patu kyllä hienosti ymmärsi, että se on lauman nuorin ja että tytöille pitänee antaa hieman periksi. 

Viikonloppu sujui hienosti kaikilta osin. Öisin kolmikko erotettiin nukkumaan eri huoneisiin ja tämä aiheutti Patulle hieman murhetta. Se olisi kovasti halunnut nukkua meidän likkojen kanssa samassa huoneessa. Mutta valitettavasti silloin koko huushollissa ei olisi kukaan nukkunut yhtenäkään yönä 😂. Aamulenkit tein minä ja kieltämättä kolmen koiran yhtäaikainen ulkoiluttaminen tällaiselle amatöörille oli mielenkiintoinen kokemus. Mutta hyvin mielestäni homma pysyi minulla hanskassa. Iltalenkit hoiti isäntä ja päivälenkeille saimme pojista ulkoiluttajakavereita. Menemme mieluusti taas toistekin Keravan poikia, kaikkia neljää, hoitamaan 😊. 

Viime viikolla minulla tapahtui myös työrintamalla. Se, millainen lopputulos siinä syntyy, selvinnee tulevaan perjantaihin mennessä. Mutta hakemuksia aion tänäänkin taas rustata. Joka tapauksessa työpaikkojen suhteen on tilanne, että töitä kyllä on, mitä hakea. Työmarkkinat ovat selkeästi vilkkaammat kuin alkusyksyllä. 

Huomenna saa avata ekan luukun joulukalenterista 🎅. Rakastan joulua. Se on minulle ehdottomasti tärkein vuoden juhla-ajoista. Tänä vuonna ostamme lahjoja hyvin maltillisesti. Mutta kuusi toki hankitaan, kuten aina. Myös ruokaan panostetaan. Vietämme joulua oman pienen perheemme kesken. Meille on tapahtunut kohta päättyvän vuoden aikana paljon ikäviä ja kurjia asioita. Niistä kaikista en ole tänne blogiin edes viitsinyt kirjoitella. Joten jouluna nautimme yhdessäolosta sekä rauhallisesta ja seesteisestä tunnelmasta. Itsekkäästi panostamme tänä jouluna vain meihin; isäntään, minuun, Hilpuseen ja Myttöskään.