Arkiaskareita ja juhlasuunnitelmia

Täällä ollaan vaikka pieni hetki onkin taas mennyt edellisestä kirjoitelmastani. Meille kuuluu hyvää. Päivät soljuvat tutuissa rutiineissa eteenpäin. Minulla menee jo hieman sekaisin onko arki vai pyhä. Isäntä kulkee töissä normaaliin tapaan. Ja tuppaa hänellä joskus jatkumaan hommat vielä iltaisin kotonakin. Mutta viikonloppuisin saamme viettää yhdessä aikaa koko lauma 😍.

Marraskuu on alkanut sateisena ja harmaana. Eilen saimme poikkeuksellisesti nauttia pikkupakkasesta, joka vauhdittikin meidät biiglelikkojen kanssa tekemään reilun mittaisen päivälenkin. Olen sytyttänyt kausi-/jouluvalot parvekkeelle. Kaivoin kynttelikön esiin ja laitoin vakiopaikalleen keittiön ikkunalaudalle. Kysyin isännältä, milloin laittaisimme lisää valoja huusholliin. Jos kuulemma vaikka parin viikon päästä...

Hilpunen ja Myttönen iloitsevat ulkona kaikenmoisista syksyn hajuista. Niissä riittää nuuskuteltavaa joka lenkille. Hipun korvia ryhdyimme taas aktiivisesti hoitamaan, kun alkoi näyttämään siltä, että ne keräävät jälleen moskaa ja likaa. Toivottavasti kotihuuhtelut tepsivät ettei tarvitsisi lähteä eläintohtorin pakeille. Myttösellä on jonkinlainen pimeän pelko, täällä kaupungissa. Mökillä se viis veisaa vaikka ulkona on pilkkopimeää. Mutta kotimaisemissa pitää aamu- ja iltalenkeillä murista ja haukkua mm. liikennemerkeille, vastaan tuleville ihmisille (ja koirille, tottakai) sekä kaikelle muulle Mytön mielestä epäilyttävälle. Hiipien Myttöskä lähestyy tien laidalla olevaa muovikassia tai puusta tippunutta suurta oksaa. Kun epäilystä herättänyt kohde on tutkittu, alkaa häntä vispaamaan vimmatusti. Huh, ei se ollutkaan mörkö 😉.

Pikkujoulujuhlien kutsut on postitettu ja tarjoilujen laatua sekä määrää mietitty. Rohkenemme järjestää juhlat ja kutsu onkin vastaanotettu ilolla. Ihanaa nähdä ystäviä ja osaa heistä pitkästä aikaa. Olen ryhtynyt miettimään tyttösille joululahjoja. Sekä herkkuja, joita Hilpukin voisi joulun aikaan syödä. Hankimme ainakin marjoja makupaloiksi. Ne käyvät Hipun ruokavalioon ja Myttö tykkää myös. Tuntuu tylsältä ja ankealta, kun Hippunen joutuu tyytymään melko vaatimattomiin makupaloihin sekä ruokiin. Mutta kun näemme, miten hyvin se voi ja vatsavaivoista ei ole tietoakaan, tiedämme että tämä askeettinen ruokavalio on parasta. Ja mitä meidän kaksijalkaisten jouluherkkuihin tulee, ensimmäiset joulutortut on syöty ja glögit joimme jo syyslomalla. Niistä nautitaankin vuoden loppuun saakka 😀.