Mökki ja me odotamme taas kevättä

Mökkivanhus on laitettu nyt odottamaan talven tuiskuja ja tuiverruksia. Tältä vuodelta Kangasniemen reissut ovat tehty. Jäämme odottamaan kevättä. Itkuhan se taas tuli, kun katselin sunnuntaina viimeisen kerran Puulaa ja hyvästelin Pimun ja Typyn haudan, rakennukset ja rannat. Tämä mökkikausi oli kaikin puolin hieman erilainen ja muuta kuin mitä olin odottanut, suunnitellut ja toivonut. Ehkä itkussa purkautui myös muitakin mieltä painaneita ja painavia asioita. Mutta ihan valtavan paljon meille jäi niitä hienoja ja rakkaitakin muistoja tästä möksävuodesta.

Isäntä oli ennen mökille lähtöä luvannut Hipulle yllätyksen. Ja se oli turkinhoitoreissu läheiseen "kauneushoitolaan". Hippu on kasvattanut itselleen valtavan karvaloimen. Emme ole tuollaista karvaa beaglella koskaan nähneet. Isäntä päätti, että hän vie Hipun tuollaiseen hoitoon. Jospa se auttaisi hillitsemään runsasta karvanlähtöä. Hippu oli pesty ja föönattu. Kynnet oli leikattu ja viilattu. Karvaa oli irronnut isoja kasoja. Trimmaaja oli kehunut isännälle hoidon jälkeen, miten kiltti Hippu oli ollut ja käyttäytynyt hoidon ajan hienosti. Näinhän se  on. Hippu on kovin kiltti ja sopeutuvainen tyttönen.

"Meinaatte kääntää tämän veneen ympäri?
Eikös me lähdetä enää saareen?"

Syysloma mökillä sujui leppoisasti. Teimme mökin talviteloille liittyviä hommia mutta otimme myös rennosti kirjojen, radion, ristikoiden, saunan ja hyvän ruuan äärellä. Muikut paistuivat, samoin letut. Kävin Hilpusen ja Mytttösen kanssa keräämässä suppilovahveroita. Niitä olikin todella runsaasti tarjolla. Polttopuita löytyy taas reilu pino. Kesäkukat makaavat nyt metsässä maatumassa ja liiterissä laiturin portaat odottavat kesää. Laitoin Pimun ja Typyn (+Nupin) haudan kuntoon kanervilla, kynttilöillä sekä kuusenoksilla. Toki kynttilät eivät siellä enää pala mutta haluan niitä aina talveksi sinne jättää. 

Vielä löytyi puolukoita, joita napostella
vatsat täyteen.

Syysmökillä on aina oma tunnelmansa. Parina aamuna sää oli pakkasella ja satoi vesiräntää. Oli myös upean aurinkoisia, tyyniä ja raikkaita syksypäiviä. Vuoden ensimmäiset hehkuviinit sekä glögit on juotu. Kävin kirkonkylällä sijaitsevassa askartelu-lahjatavarapuodissa ostamassa muutaman joulukoristeen ja tarpeita jouluaskarteluihin. Nämä ovat myös näitä syyslomaan kuuluvia juttuja. Hippu ja Myttö riehuivat sydämensä kyllyydestä. Ne ottivat juoksukisoja mökin ympäri. Myttö rakastaa sitä, etä Hilpanen ajaa sitä takaa. Hippu osaa olla hyvin fiksu ja ovela. Sen sijaan, että se juoksisi Mytön perässä loputtomiin, se kääntää välillä suuntaa ja onkin Myttöskää jollain mökin nurkista vastassa. Kaksikon touhuja on aina suuri ilo seurata. 

Mökillä on syksyllä pimeää.
Onneksi on jonkinlainen valaistus
sekä kynttilät.

Marraskuu on jo odottamassa ovella. Syksy on mennyt hurjan nopeasti tähän pisteeseen, jolloin jouluun ei ole enää kahta kuukauttakaan. Jalkani on kunnossa, joten pääsen tekemään taas normaaleja lenkkejä Hipun ja Mytön kanssa. Muuten kulunut viikko on mennyt mökkikasseja purkaessa ja tiistaina meitä kävi moikkaamassa ystäväni poikansa kanssa. Kaveri oli innoissaan, kun sai ulkona taluttaa Hippua. Hän on suuri meidän tyttösten fani. Näemme harvemmin, koska meillä on välimatkaa. Mutta tapaamiset ovat aina yhtä iloisia ja riemukkaita molemmin puolin. Ja kun visiitti lopussa palkittiin vielä herkuilla, oli päivä varsin onnistunut!