Lennokkaana lokakuuna päätettiin mökkikausi ja ryhdyttiin odottamaan jo joulua

Ihan hävettävän kauan on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne Pieneen Suureen Beagleen. Syksy on kiitänyt hurjaa vauhtia kohti loppuvuotta. Meille kuuluu oikein hyvää ja nyt kerron tiivistetysti viimeisimmän reilun kuukauden kuulumisemme.

Mökillä laitettiin usein
lokakuussa (ja muulloinkin) leikiksi.

Lokakuussa vietimme Puulan rannoilla sekä hauskan viikonlopun naisporukassa että syyslomaviikon omalla laumalla. Möksä on nyt talviteloilla odottaen ensi kevättä. Itkuhan siinä minulta taas pääsi, kun laitoin mökkitien porttia lukkoon. Meillä oli hieno mökkikausi Kangasniemellä, josta osasin itse nauttia viime vuotta paremmin. Silloin painoi vielä suru mieltäni ja haikeat (joskin ihanat) muistot mökkeilystä silloin, kun äitini omisti mökin ja oli vielä terve. 

Jotta mökki on valmis tulevaan talveen, pihakalusteet kerättiin kattojen alle suojaan. Huussi tyhjennettiin. Isäntä kaatoi muutamia koivuja ja teki niistä polttopuita. Linnunpönttöjä korjattiin ja komposti möyhennettiin. Rannan nuotiohäkkyrässä poltettiin risuja. Kelloista otettiin patterit pois, kaikki jäätyvä (esim. pesuaineet) pakattiin kasseihin ja tuotiin kotiin. Grilli nostettiin suojaan mökin terassille. Kaikenlaista muistettavaa on mutta möksän talvivalmistelut kulkevat jo rutiinilla. 

Hipulle maistui syyslomalla puolukat.

Hippu ja Myttö viihtyivät mökkireissuilla vallan mainiosti. Nehän rakastavat paikkaa yhtä paljon kuin me kaksijalkaisetkin. Kovasti isokorvakaksikko leikki ja riehui pihalla. Hippua kyllä varoittelimme, ettei saisi kovasti riekkua mutta minkäs teet... Kävimme sienimetsässä ja likat söivät innolla puolukoita, joita mökin pihapiirissä oli runsaasti. Iltaisin oli kiva löhöillä sängyssä lämpimien vilttien alla. 

Myttö tutki mökkirantaa ja sen
mielenkiintoisia hajuja.

Alasajoimme Hipun lääkityksen alas pari viikkoa sitten. Nyt se on ollut viikon verran ilman lääkettä. Näin teimme, koska eläintohtori elokuussa suositteli, että voimme ainakin kokeilla josko Hipa pärjäisi ilman pillereitä. Toistaiseksi Hippu on kunnossa ja vointi hyvä. Kipu ei ole palannut. Koska kyseessä oli kova myrkky, sillä oli viime viikon alkupuolella lieviä vieroitusoireita; vapinaa ja väsymystä. Nyt niistäkin on päästy. Katsotaan, miten tässä käy. Mikäli kipu palaa, palaa myös lääke. Siihen ei maailma kaadu. Sitten Hippu tulee syömään lääkettä lopun ikäänsä. Ja se on paljon parempi vaihtoehto kuin leikkaushoito...

Lokakuussa lukukoirailtiin.

Hippu on jatkanut lukukoirailuja entiseen tapaan ja tällä viikolla suuntaamme kotikirjastoomme kuuntelemaan. Sinne menemme myös ensi viikolla, kuten myös naapurikirjastoomme. Meillä alkaa kotona keittiöremontti viikon päästä. Sen kesto on reilu viikko ja sen ajan teen mahdollisimman paljon etätöitä kotikonttorilta käsin. Homma saadaan hyvin pelaamaan, kun olen muissa huoneissa päivisin Hipun ja Mytön kanssa "evakossa". Ja kun tyttöset on jätettävä muutamaksi tunniksi kahdestaan parina päivänä, ne saavat nauttia makuuhuoneessamme sängyssä lokoilusta portin ja oven takana. Meillä on jo kokemusta muutaman vuoden takaisesta kylpyhuoneremontista, joten emme kanna tästäkään rempasta huolta. 

Kuten varmaan arvaattekin, täällä odotetaan joulua jo kovasti. Harry Potter-kalenteri on hankittu, myös iso kasa joululehtiä. Viikonloppuna ostimme muutamia uusia kausi-/jouluvaloja ja pikkujoulua juhlitaan ihanien ystäviemme kanssa joulukuun alkupuolella. Uudessa keittiössä! Toivon, että teillä, meidän lukijoillamme ja blogin ystävillä, on kaikki hyvin ja syksy on sujunut mallikkaissa merkeissä. Mukavaa marraskuun jatkoa toivotan koko laumamme puolesta ja pysyttehän matkassamme mukana!

Raatoja ja eläviä elukoita

Meidän syksy on jatkunut kivoissa merkeissä. Menneenä viikonloppuna kilistelimme juhlamaljoja ja nautimme kakkua Mytön sekä likkojen isännän kesällä olleiden merkkipäivien johdosta 🎂 Hippu ja Myttö saivat myös herkkuja, mm. kuivattua peuranlihaa. Hauska tunnelma kannatteli yön pikkutunneille saakka ja sunnuntaina meillä olikin melkoisen väsynyttä juhlakansaa, eritoten meidän isokorvat. 

Hippu jaksaisi tutkia supikoiran
raatoa loputtomiin. 

Hippusen ja Myttösen kanssa olemme ulkoilureissuillamme käyneet ihmettelemässä supikoiran raatoa. Samaisilla lenkeillä käydään moikkaamassa myös lampaita. Supikoiran raato kiinnostaa kovasti eritoten Hilpaa. Se haistelee sitä innolla ja kyllä, myös maistelisi, jos saisi luvan. Hippu on hyvin kiinnostunut kuolleista eläimistä ja niiden raadoista. Niitä pitää merkkailla nuuskuttelun lisäksi. Myttö ei niinkään ole kuolleista elukoista innostunut vaikka toki aina kerran ruumista pitää nuuhkaista. 

Tänä vuonna kotimme lähellä olevalla niityllä asustelevat lampaat eivät ole kiinnostuneita koirista. Eivät ne koiria pelkää mutta eivät myöskään tule pusuttelemaan, kuten aiempien kesien villakasat. Kohta lampaat siirtynevät taas talviasumukseensa. Ehkä vielä ensi viikolla tapaamme ja voimme toivottaa kamuille hyvää tulevaa talvea.

Myttö tutkii koirapuistossa.

Hippu voi tällä hetkellä hyvin. Lääke puree, kuten edellisessä kirjoitelmassani kerroinkin. Reseptillä sitä on vuodeksi eteenpäin. Jos kipuja ei tule ja vointi on hyvä, ei ortopedin käynnille ole tarvetta ennen ensi syksyä. Silloin Hipulta on otettava verikoe ja uusittava lääkeresepti. Olen kovin onnellinen, että Hippu on hyvinvoiva ja iloinen. Valtava helpotus, että tilanne on nyt tämä! Hiukan on alkanut jo jännittämään tämän kuun lopulla tehtävä lääkkeen "lopetusprojekti" mutta toimimme ortopedin ohjeen mukaisesti; kokeillaan pärjääkö Hipa ilman lääkettä. Ja jos ei, palaamme pilleripurkin äärelle.

Lukukoiran palkanmaksuhetki.

Viime viikolla lukukoirailimme syksyn ekaa kertaa kotikirjastossamme. Lukijoita oli runsaasti, kaikki vuorot olivat varattu. Hippu hoiti hommansa taas mallikkaasti, onhan se täysverinen ammattilainen työssään. Ensi viikolla suuntaamme naapurikirjastoon. Kotikirjastoon palaamme marraskuussa, sillä jouduin pahoitellen perumaan lokakuun vuoromme työasian vuoksi. Harmi, että nyt osui samalle illalle työhomma, jota lukukoirailu ei voi ohittaa 😞 

Kohta on edessä syysloma. Silloin lähdemme huristelemaan nelostietä pitkin kohti Kangasniemeä. Mutta jo ennen sitä lähden naisporukalla, yhdessä Hipun ja Mytön kanssa, viettämään syksyistä viikonloppua Puulan rannoille. Siitä tulee varmasti rentouttava ja leppoisa retki. Kovin nopeasti mökkikausi aina kulkee ja tulee taas aika kiittää mökkivanhusta menneestä. Samassa lauseessa toivotamme sille hyvää talvea ja pyydämme pysymään sitä pystyssä. Mutta kun vuosi vaihtuu, voikin jo alkaa odottamaan kevättä ja uusia mökkiseikkailuja!

Kivoja syyskuulumisia

Luvattoman kauan vierähti taas aikaa, kun olen kirjoitellut tänne Pieneen Suureen Beagleen. Mutta syksyä eletään ja hyvin meillä on mennyt 😊 Olemme taas normaalissa arkielämässä, sillä palasin pitkältä kesäloma-sapattivapaaltani töihin. Vapaa oli loistava veto ja nautin siitä aivan suunnattoman paljon. Mielestäni olin sen myös ansainnut 😉

Hippu voi mainiosti. Kuten arvelinkin, jo aikoinaan Typyä hoitanut ortopedi on loistava 😍 On "ammattilaisia" ja sitten niitä ammattilaisia, aivan kuten ihmislääkäreissäkin... Kävimme Hilpan kanssa elokuun lopulla tämän erinomaisen tohtorin pakeilla. Sain selkeän selostuksen Hipun vaivoista ja tilanteesta. Hoitosuunnitelma laitettiin kuntoon, kuten myös lääkitys. Siinä kun oli nimittäin vikaa edellisen ortopedin jäljiltä. Hipulla on nyt yksi lääke, jota sille annetaan lokakuun loppuun saakka. Sen jälkeen pidetään taukoa ja katsotaan, pärjääkö Hipa ilman lääkettä. Jos kivut palaavat, palaa myös lääke. Kenties sen loppuelämäksi mutta se ei haittaa. Pääasia, että Hippu voi hyvin.

Syyskuisia nuuskutteluja
kotikonnuilla.

Ortopedin (sen loistavan 😁) mukaan esim. leikkaus ei ole vielä ollenkaan Hipun kohdalla ajankohtainen. Magneettikuvauskin on turha, otetaan kuva jos leikataan. Hippu voi näiden vaivojensa kanssa elää hyvää elämää jatkossakin ja tilanne ei ole ollenkaan toivoton. Ortopedi suositteli "tukitoimia", joista meillä ne onkin olleet käytössä jo Hipun pentuajoista alkaen; ruoka- ja vesikippo telineessä ja valjaat lenkeillä. Kaulapantoja meidän koirat eivät koskaan käytä, paitsi kirjastossa. Ostimme myös varmuuden varalle ison häkin ja koiraportaat auttavat mökillä. 

Syksyn lukukoirailut aloitettiin
naapurikirjastossa. 

Aloitimme Hilpan kanssa viime viikolla syksyn lukukoirailut. Ensin oli vuorossa naapurikirjasto ja ensi viikolla suuntaamme kotikirjastoomme. Koska Hipun vointi on hyvä, voimme ilolla käydä kirjastokeikoilla. Kangasniemellekin päästiin pitkästä aikaa ja vietimme siellä leppoisan viikonlopun. Isokorvat olivat aivan riemuissaan, kun pääsivät taas Puulan rantoja nuuskuttelemaan. Mökkikautta on onneksi  vielä jäljellä. Lokakuussa möksä vetäytyy sitten talvilepoon.

Myttö tutki mökillä, löytyisikö
vielä mustikoita. Ei löytynyt.

Myttö on reipas ja hyväntuulinen oma itsensä. Ilolla Myttöskä on ottanut vastaan sen, että Hippu on päässyt sen kanssa taas pitkille lenkeille. Muutamia viikkoja Hippu teki vain minilenkkejä ja portaissakin kannettiin, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Myttösen mielestä Hipan kanssa on aina hauskaa ja kaikkialla. Joten kovin onnellinen Myttökin varmasti on, kun Hippu on taas kunnossa. Myttö huomioi loistavasti sen, että Hippu oli tovin aikaa huonovointisempi. Silloin Myttö ei Hippua leikkeihin haastanut ja meni isosiskon viereen lepäämään, kylki kylkeen 💕

Nyt kun meidän elämä on asettunut taas tuttuihin vanhoihin uomiinsa ja elo rullaa hienosti, aiomme parin viikon päästä juhlia jälkikäteen likkojen isännän sekä Mytön synttäreitä. Minulla on edelleen mahdollisuus tehdä aika paljonkin töistäni etänä, joka helpottaa mieltäni kummasti. Pikkujoulukutsut on hommattu ja odottavat postitusta. Lokakuussa palaamme Puulalle. Meidän syksy näyttää kivalta ja se on parhautta se 🍁🍄

Terveyshuolia

Elokuu on kiitänyt huimaa vauhtia kohti syyskuuta. Tein alkukuusta viikonloppureissun möksälle yhdessä ystävieni kanssa. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa nauttia taas Puulan maisemista parhaan seuran, hyvän ruuan sekä kuplivien juomien äärellä. Muuten olemme olleet nämä viime viikot täällä kotimaisemissa, lukuunottamatta juhlamatkaani Keski-Eurooppaan, jonka tein hyvän ystäväni kanssa.

Blogikirjoittelu on valitettavasti ollut vähällä, sillä heti tuon tyttöjen möksäreissuni jälkeen (tai oikeastaan jo sen viikonlopun aikana) alkoi Hipun vointi reistailla. En ole jaksanut tänne Pieneen Suureen Beagleen hetkeen kirjoitella, kun tässä on kantanut murhetta tuosta meidän ihanasta vanupallostamme. Avaan nyt tässä kirjoitelmassani lyhyesti Hipan kuulumisia ja kerron lisää, kun olemme itsekin taas viisaampia. 

Reilun kahden viikon sisään meillä on ollut kaksi käyntiä eläinlääkäripäivystyksessä, joista tuliaisina on ollut useampaa vahvaa kipu- ja särkylääkettä. Likkojen isäntä vei Hipun viime maanantaina ortopedille lisätutkimuksiin. Sillä reissulla selvisi, että Hippu kärsii vanhuudenvaivoista, joita sillä on niskassa, kaularangassa ja selässä. Hilpa on edelleen lääkekuureilla ja seuraava ortopedikäynti on tulevana tiistaina. 

Nämä Hipun vaivat ilmenivät täysin yllättäen. Se on ollut melkoisen kipeä ja myös ilmoittanut sen vahvasti meille. On ollut todella surullista katsella kipeää koiraa ennen kuin myrkyt ovat alkaneet tehoamaan. Tällä hetkellä Hippu on omasta mielestään taas elämänsä kunnossa, koska lääkkeet tepsii ja vie kivun pois. 

Hipun tilanne ei suinkaan ole toivoton, oli ortopedi maanantaina lohduttanut. Hoitokeinoja on olemassa ja todennäköisesti ainakin magneettikuvaus on edessä. Tiistaina tapaan Hipan kanssa ortopedin, joka leikkasi aikoinaan Typyn takajalkojen polvet. Hän on erittäin asiantunteva, kokenut ja pätevä ortopedi. Luotan täysin siihen, että saamme kuulla jatkosuunnitelman, millä edetään. Ja olen (taas) aivan valtavan kiitollinen meidän läheisille sekä ystäville, jotka ovat jaksaneet tsempata, olla myötätuntoisia ja tukea meitä, kun Hippu on sairastellut 💖.

Eläintohtoria tapaamassa, taas...

Myttö on toipunut jo täysin vierasesineen poistosta. Kyseessä oli puutikku, jonka eläintohtori veti ulos Mytön pepusta. Tikku oli siis kulkeutunut läpi sisuskalujen aina takapuoleen asti ja ei ollut onneksi aiheuttanut mitään tuhoja matkan varrella. Tästä ja siitä, että Myttö on kunnossa, olemme aivan valtavan onnellisia. Mytöllä kävi kyllä tuuri.

Palaan täällä blogissa asiaan, kun Hipun tilanteesta on uutta kerrottavaa. Hippu voi siis tällä hetkellä lääkkeiden ansiosta ihan hyvin. Se ei ole kovinkaan kipeä ja teemme kaikkemme, ettei kipuja olisi; kannamme portaissa alas ja ylös, sohvalle saatikka sänkyyn ei hypitä, Myttösen kanssa ei riehuta ja lenkit ovat minimaalisen lyhyitä. Aiomme myös ostaa Hipulle häkin ja portaat. Uskon, että hyvä tästä vielä tulee!

Ps. Kiitos kovasti kaikista kommenteista, joita jätitte edelliseen kirjoitukseeni. Jostain syystä kommentteihin vastaaminen ei edelleenkään onnistu enkä pysty kommentoimaan muiden blogien kirjoitelmia. Jatkan tässä jossain kohtaa asian selvittämistä.

Viisi viikkoa maailman parhaassa paikassa

On mennyt luvattoman kauan siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut meidän lauman kesäkuulumisia. Siihen voin selitellä, että olimme Puulan rannalla yhtä soittoa viitisen viikkoa. Tietokone oli mukana mutta se avattiin vain katsoaksemme muutamia olympia-urheiluja. Koska teen työkseni sitä, että hakkaan tätä masiinaa päivät pitkät, en lomalla pahemmin välitä tietokoneen ääressä istua 😀 

Mutta tässä tulee meidän kuulumisia kuvien muodossa. Meillä oli rento ja hieno mökkiloma 🌞 Isäntä rakensi upean uuden ulkotiskipaikan ja viimeisteli viime vuonna rakentamaansa uutta ulkohuussia. Minä luin ja luin, otin päiväunia ja luin. Katseltiin Hilpan ja Mytön kanssa järvellä liikkuvia lintuja.  Saunottiin ja grillattiin 🍗 Tehtiin polttopuusavottaa. 

Myttöä juhlittiin kesäkuun lopussa. Päivänsankaritar sai lahjapaketissa herkkuja sekä lelun. Tietysti myös Hipulle annettiin synttärien kunniaksi makupaloja. 

Juhlaruokaa synttäritytölle.

 

Mökillä oli aikaa rentoutua, pötkötellä ja rötkötellä 😴 Se kuuluu jokaisen mökkireissun ohjelmaan, ei pelkästään kesälomamökkeilyjen. Meitä sää suosi suurimman osan aikaa. Aurinko jaksoi paistaa ja lämmittää. Viiteen viikkoon muutamana päivänä tuli vettä ja parina päivänä myös ukkonen jytisi.

Kävimme yön yli reissussa Jyväskylässä. Olen syntynyt siellä ja viettänyt lapsuuttani ennen kuin perheemme muutti etelään. Olemme käyneet useana menneenä kesänä Jyväskylässä mutta valitettavasti ne ovat olleet eläinlääkärireissuja 😟 Nyt ei ollut ja oli hienoa käppäillä tässä kauniissa kaupungissa. Eritoten Lutakon alue ja sen sataman seutu ovat kesällä mukavaa katseltavaa 🌸 

Jyväskylän reissulle osui hellepäivät mutta onneksi hotellihuoneessa oli toimiva ja tehokas ilmastointi. Ja täytyy todeta, että kaupunki on kyllä muuttunut hirmuisen paljon siitä, kun minä pikkutyttönä siellä kulmilla käyskentelin. Mutta siitähän onkin jo tooodella kauan aikaa 😂

Jyväskylän reissun lisäksi teimme käynnit myös mm. Pieksämäelle sekä Mikkeliin. Nehän ovat lyhyen matkan päässä Kangasniemeltä. Piipahdimme myös pariin otteeseen Kangasniemen torilla, rantaravintola Puulaakissa. Hippu ja Myttö esiintyivät siellä mallikkaasti vaikka pizzat ja pihvit varmasti tuoksuivat niiden neniin 🍕🍔 Pidin huolen, että Pimun, Nupin ja Typyn haudalla oli koko mökkiajan tuoreet kukat ja kynttilässä tuli 💗 

Keravan porukka saapui heinäkuun puolivälissä ilahduttamaan meitä 😄 Yllä olevassa kuvassa rapsuttelen Patua alias Paavoa, Mustaa Rottaa... lempinimiä riittää aivan kuin meidän likoillakin. Patu kävi kovasti uimassa, kuten juhannuksenakin. Hippu ja Myttö seurailivat uintihommia rannalta. Lisäksi tyttöset ottivat kaiken ilon irti siitä, että rapsuttajia ja silittäjiä riitti miltei joka hetkelle.

Mustikoita riitti heinäkuussa runsaasti ja niitä Hippu sekä Myttö innolla söivät. Kävi myös kuitenkin niin, että Myttö pisti luvatonta suuhunsa. Sen vuoksi veimme sen täällä kotona eilen eläinlääkäriin. 

Kotimatkalla sunnuntaina alkoi Myttöselle tulemaan kummallisia oireita, niitä oli ekan kerran jo pari viikkoa sitten. Varasin varmuuden vuoksi eläintohtorille ajan ja emme voineet aavistaakaan, että Myttönen oli pistellyt vierasesineen poskeensa 😱  Ongelma siis paikallistettiin, hoito oli nopeaa eikä vaatinut kuvauksia, leikkausta yms. ja nyt Myttö toipuu kovaa vauhtia kotona 😍 Johan tässä olemme liki 20 vuotta olleet koirien omistajia ennen kuin ensimmäisen kerran jouduimme viemään koiran vierasesineen vuoksi lääkäriin... Ja kuitenkin, kuten eläinlääkärikin naureskeli, että beagle on beagle, ne ovat maailman ahneimpia koiria. Mitä kaikkea Pimu, Typy, Hippu ja Myttö ovatkaan suuhunsa mättäneet vaikka aina kiellämme, komennamme ja olemme ulkona silmät tarkkoina. Voi kai sanoa, että hyvä tuuri on käynyt, että meni näin pitkään ennen kuin lääkärireissu syömisen vuoksi tuli eteemme. Toivottavasti oli eka ja vika kerta.

Myttö saunoi mökillä kovasti.

Isäntä on palannut jo töihin. Minä jatkan lomailua. Huomenna lähden ihanien ystävieni kanssa viettämään Puulalle perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Tällä kertaa jätän Hipun ja Mytön kotiin pitämään isännän kanssa huushollia pystyssä. Mökkikausihan ei vielä ole suinkaan ohi vaan menemme Kangasniemelle koko jengi vielä muutamana viikonloppuna. Ja tämän vuoden möksäilyt päättyvät siihen lokakuun syyslomaviikkoon. Toivottavasti tuleva syksy on lämmin ja vähäsateinen sekä kantarellirikas 🍄 

Kiitos Teille, jotka kuljette näillä blogimatkoillamme, sekä arjessa että juhlassa, mukana jatkossakin 🌼 Toivottavasti pääsen taas pian myös kommentoimaan mahdollisia viestejänne, valitettavasti se ei vieläkään pelaa kunnolla. Kuulumisiin pian taas!