torstai 25. lokakuuta 2018

Synttäripäivä, jota ei tullutkaan

Typy olisi täyttänyt tänään yhdeksän vuotta. Paljon onnea Typy, sinne parempaan paikkaan. Olin ostanut koira-aiheisen kakkukoristeen ja isännän kanssa mietittiin lahjaideoita. Typsy lähti luotamme aivan liian aikaisin. Ja sitä on hyvin vaikea ymmärtää ja myös hyväksyä.

Hautasimme Typyn syyslomalla mökille Puulan rannalle. Laitoin hautaan sen mukaan mökkipannan ja pentuaikaisen lelun. Kuten teimme Pimunkin kohdalla. Jätin sunnuntaina haudalle yhden lyhdyistä palamaan ja lisäsin kukkien kaveriksi kanervia. Eihän ne talvea tule säilymään mutta halusin tehdä näin. 



Meillä oli hieno syysloma vaikka mieli oli viikon aikana ajoittain hyvinkin maassa. Saimme tehtyä polttopuita, erityisestu isännän ansiosta, tulevia mökkikausia varten. Suppilovahveroita oli metsässä valtavasti ja saimme niitä mukavan saaliin talven varalle. Sää ei parempi olisi voinut olla. Ainostaan yksi päivä viikosta oli sateinen. Muuten saimme nauttia raikkaan aurinkoisista ja kauniista syyspäivistä. Mökkivanhus on nyt talviteloilla ja jäi odottamaan meitä. Keväällä taas nähdään!


Loman jälkeen olemme palanneet töihin. Hippu peri Typyn lukukoirailut sekä koti- että naapurikirjastossa. Näin kirjastot halusivat ja kyllähän se meille passasi hyvin. Suuntasimme siis alkuviikosta molempiin paikkoihin. Hippu on vielä harjoitteluvaiheessa mutta hienosti se suoriutui molemmista työkeikoista. Ajan myötä siitä tulee loistava lukukoira, josta Typy olisi varmasti ylpeä. 

Seuraavassa kirjoitelmassani kirjoitan Typsykän lähdöstä sen viimeiselle reissulle. Siitä on nyt hiukan aikaa ja uskoakseni pystyn siitä kertomaan ilman musertavaa tunnevyöryä. 


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Surun sävyttämä syysloma

Olemme viettäneet syyslomaa Puulan rannalla. Sunnuntaina laskimme Typyn uurnan hautaan. Pimun ja Nupin viereen. Tänne mökille, joka oli Tyyperille rakkaista rakkain paikka. Paluu tänne oli vaikeaa. Sillä täällä Typy vietti sen elämänsä viimeiset hetket. Täältä lähdimme pimeänä aamuyönä eläinlääkäripäivystykseen Jyväskylään. Sieltä matka jatkui aamun tunteina eläinsairaalaan Vantaalle. Sinne Typyn matka päättyi.

Ajattelin ennen loman alkua, että en pysty tulemaan tänne. Mutta ihan mukavasti meillä on mennyt. Olemme Hipun kanssa sienestäneet ja käppäilleet muuten vaan metsässä. Hilpu on reipas tyttö. Mutta  huomaamme sen yhä kaipaavan Typyä. Touhuamme sen kanssa ja yritämme korvata kaverin.

Laitamme tällä reissulla möksän talviteloille. Sekin surettaa mutta kelit alkavat kääntyä koleiksi ja sateisiksi. Mökki jää odottamaan tulevaa kevättä ja kesää. Toivottavasti talvi kohtelee mökkivanhusta  hyvin. Loppuloman ohjelmassa on polttopuusavottaa. Sieniäkin kerätään lisää. Piha raivataan kalusteista ja vene kiepsautetaan nurin. Ja ennen kaikkea ammennamme hyvää mieltä meidän ihanasta Hippusesta.  Ilman sitä tämä mökkiloma tuntuisi raskaimmalta ikinä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Asia, joka on hyväksyttävä

Kävimme isännän kanssa viikonloppuna Ähtärissä katsomassa pandoja. Reissu oli mietitty ja varattu jo elokuussa. Typy ja Hippu oli luvattu ottaa hyvään hoitoon Keravan poikien luokse. Läksimme siis reissuun, joka osoittautui hyväksi päätökseksi. Saimme hiukan iloa ja muuta ajateltavaa tämän suuren surumme keskelle. Sää oli aurinkoisen hieno. Yövyimme Tampereella syöden hyvän illallisen ja nukkuen hotellihuoneen pehmeässä sängyssä. Eläinpuistoista ja -tarhoista voidaan olla montaa mieltä, kuten myös pandoista ja niiden tuomisesta Suomeen. Mutta hurjan söpöjähän ne ovat.

Jin Bao Bao eli Lumi

Pahin järkytys Typsyn äkillisestä kuolemasta alkaa vaeltamaan taka-alalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suru ja ikävä olisi vielä millään tapaa helpottanut. Kiitos työnantajani, sain viime viikon tehdä etätöitä kotona. En pystynyt olemaan ihmisten ilmoilla. En halunnut poistua kotoa ylipäätään minnekään. Isäntä suree kovasti mutta yrittää samalla lohduttaa minua. Minusta ei valitettavasti ole ollut kenenkään lohduttajaksi. Reagoin suruun myös fyysisesti; vatsa vaivaa ja olen hyvin väsynyt.

Hippu ei tunnetusti ole ollenkaan vieraskorea.Päivätorkut
oli mukava ottaa kaksijalkaisten sängyssä.
Kuvan otti Keravan poikien äiti, kiitos E!

Hippu kaipaa selvästi Typyä. Se etsii ja hakee sitä kotona. Lenkeillä se pysähtelee, katselee taakse ja sivuille. Missä sisko oikein on... kovasti olemme lellineet ja hellineet Hilpua. Ja meidän sylissä se viihtyykin nyt entistä enemmän. Suren myös Hipun puolesta. Sitä, että sen paras kaveri on poissa. Miten se pärjää nyt yksin... emme voi olla töistä pois ja sen kanssa kotona koko ajan. 

Paljon on erilaisia ajatuksia pyörinyt päässä liittyen Typyn sairauteen ja kuolemaan. Kaikenlaisia juttuja pyörittelen päässäni. Itsesyytöksiin emme kuitenkaan kumpikaan vaivu. Jos olisimme tienneet, että Typy oli niin sairas kuin se oli, olisimme tehneet mitä tahansa, jotta se olisi saatu terveeksi. Mutta emme tienneet. Ja se on vain hyväksyttävä.

torstai 4. lokakuuta 2018

Lämmin kiitos

En tiedä, miten tämän kirjoitelman aloittaisin...

Ensi alkuun lämpimät kiitokset kaikille meidän blogikavereillemme palveluskuntineen; Iivari, Párek, Tuulinen kolmikko, Arttu, Lucy ja Roni... teidän kauniit ja myötäelävät viestinne ovat olleet lohduttavia. Kiitos myös kaikille muille meidän valtavassa surussa myötäeläneille. On mukavaa tietää, miten kovin pidetty Typsykkä oli.

Typyn ennenaikainen ja odottamaton kuolema on ollut meille isännän kanssa aivan valtava järkytys. Kuten myös tieto siitä, että Typy oli hyvin vakavasti sairas. Sillä oli laajalle levinnyt syöpä, josta meillä ei ollut aavistustakaan. Ikävä ja suru on tavattoman suurta. Hippu jäi ikävöimään rakasta siskoaan. Teemme parhaamme, että se tuntee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi.

Pienen Suuren Beaglen matka jatkuu tästä eteenpäin Hipun johdolla. Typyn viimeisestä päivästä kirjoitan, kun siihen pystyn. Tällä hetkellä sen ajatteleminen tekee tavattoman kipeää. Opettelemme nyt elämään ilman meidän rakasta uimamaisteria.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Maailman suurin suru


Typy 25.10.2009-29.9.2018


Meille niin kovin rakasta ja tärkeää Typyä 
äärettömästi ikävöiden

emäntä, isäntä ja Hippu


Sanoin kuvaamaton järkytys siitä, että jouduimme 
luopumaan sinusta jo nyt. Lämmin kiitos kaikesta, 
rakas Typymme.