maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ukkospelkuri ja Manskun mannekiinit

Aina oppii uutta vanhastakin koirasta; Pimu on alkanut vanhoilla päivillään pelkäämään ukonilmaa. Tämä tuli todistetuksi kahtena menneenä yönä, jolloin salamat sinkoilivat ja ukkonen uhisi täällä etelässä. Pimuli oli melkoisessa paniikissa ukonilman vuoksi ja ensimmäisenä yönä yritinkin rauhoitella vanhaa nukkumalla sen kanssa sohvalla. Turhaan, sillä se ei tepsinyt. Viime yönä isäntä heltyi ja antoi Pimun nukkua kanssamme makuuhuoneessa. Sänkyyn se ei kömpinyt (Typy kylläkin) mutta teki lattialle päiväpeitosta pesän. Molempina öinä jouduimme kuitenkin valvomaan niin kauan, että pauke ja salamointi hellitti ja ikäneito rauhoittui.

Koska helteet tulivat kuin tulivatkin (jeee!), olemme käyneet ahkerasti Rajasaaressa. Tänään teimme saarelle tyttöjen reissun isännän ollessa työmaalla ja menomatka taittui poikkeuksellisesti julkisin kulkuneuvoin. Isokorvakaksikko herätti ihastuneita katseita ja kommentteja matkamme varrella ja muutaman turistin kamerat räpsivät kuvan meidän tytöistä. Beaglekaksikko Mannerheimintiellä taisi olla joillekin melko eksoottinen nähtävyys. Kaverusten kanssa on helppo matkustaa joukkoliikenteessä ja olemmekin kuskanneet sekä Pimua että Typyä bussissa, junassa ja taksissa. Onpahan Pimu reissannut myös metrossa ja raitiovaunussakin. Kaupungissa asuvina pidän isona plussana sitä, että matkat julkisella liikenteellä koirien kera taittuvat harmittomasti. Aina ei tarvitse lähteä reissuille omalla autolla tai mikäli autoa tarvitsee meistä kaksijalkaisista jompi kumpi, ei auton puute ole menemisen este sille, joka joutuu olemaan autopaitsiossa.

Maltamme vielä hetken ja sitten pakkaan sekä beaglet että lukuisat kassit ja pussukat autoon. Käännän ajopelin keulan kohti nelostietä ja mökkivanhusta. Mitähän kaikkea elokuiset lomaviikot tuovatkaan tullessaan... Lomakuulumisia kerron seuraavissa bloggauksissani, joiden väli saattaa hiukan harventua mökkeilymme vuoksi. Jaksattehan silti odottaa, hyvät lukijat ja pysyä matkassamme mukana! Leppoisaa loppukesää!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Rennosti lomaillen yhdessä kera beaglein

Olisihan se kivaa, että helle hellisi meitä lomalaisia. Mutta kun ei niin ei. Ja loma on aina loma, joten säästä viis. Olemme nauttineet Pimun ja Typyn kanssa rennoista vapaapäivistä, joista osaan on päässyt osallistumaan työkiireidensä keskeltä myös isäntä. Viime viikolla piipahdimme Haukivuoren mökillä, josta kotiin tuomisiksi tarttui tämän vuoden ensimmäiset kanttarellit! Ne pistettiin kotona pakastimeen odottamaan talven herkutteluhetkiä. Pimu toimi uskollisena sienikaverina keruuretkillämme mutta Typy paineli täysin omia reittejään pitkin poikin saarta, josta keltavahveroita keräsimme. Niin tyypillistä Tyyperiä...


Rantabeaglet Rajasaaressa.
Rajasaaressakin piipahdimme viikonloppuna, kun aurinko pitkästä aikaa näyttäytyi ja lämmitti mukavasti. Leikkejä ei tällä kertaa muiden nelijalkaisten kanssa syntynyt, sillä Typyä kiinnosti enemmän uiminen sekä pallolla pelaaminen. Pimu halusi, että sille heiteltäisiin keppiä ja heitettiinhän sitä! Kauhoin vanhalle merestä vettä niskaan, jotta sen olotila viileni kepinheiton lomassa. Sillä uimaanhan Pimuli ei mene, vatsan kastuttua se kääntyy kiireen vilkkaa takaisin kohti rantaa. Rajis-päivä kruunattiin syömällä herkullista mansikkakakkua isännän synttäripäivän kunniaksi.

Pimu komentaa;
heittäkää jo tätä kepukkaa!
Aiomme käydä Rajasaaressa vielä ennen kuin käännämme nenät kohti Kangasniemeä. Vietämme hartaasti odotettua mökkilomaa ensin kolmeen pekkaan, kunnes isännän loma alkaa ja hänkin kirmaa seuraamme Puulan rannalle. Toivotaan, että loppukesä yllättäisi meidät lämpimän aurinkoisilla ja sateettomilla päivillä. Mutta mökillä on mukavaa säästä riippumatta, ainakin Pimulla ja Typyllä. Grilli kuumenee ja sieniretkiä tehdään sateessakin. Kuikkia voi komentaa ja kukkapenkkejä tonkia huonollakin ilmalla. Ja mikä parasta, saamme lomailla koko poppoo yhdessä ja kerätä voimia tulevaa syksyä sekä talvea varten.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Harva meistä on rautaa, paitsi Pimu!

Kun me isännän kanssa vietimme hääpäivälomaa Tallinnassa, saivat Pimu ja Typy viipottaa Keravalla. Oli heitelty palloa, käyty lenkillä ja välillä oltiin otettu torkut. Typy oli toteuttanut vahtikoiran viettiään tarkkailemalla pihapiiriä ja oli kuulemani mukaan saanut muutaman haukkukohtauksen. Pimu taas ei turhia pärissyt vaan oli ollut oma, rauhallinen itsensä. Kiitimme keravalaisia tyttöjen hyvästä hoidosta ja toivomme, että ilo oli molemminpuolinen. Sillä isokorvat tykkäsivät varmasti olla pojanviikareiden kavereina mm. pihatöissä...


Kohta on Pimu kanttu vei...
Eilen oli vuorossa Pimun ultraäänikuvaus. Jännitys oli valtaisa, joten en nukkunut kuvausta edeltävänä yönä juuri silmäystäkään. Piruja ei saisi maalata seinille, mutta varauduin pahimpaan. Ties mitä sieltä maksasta löytyy ja mitä sille mahdetaan pystyä tekemään. Huh... Koska Pimu inhoaa eläinlääkärikeikkoja, ei ultraääntä ryhdytty tekemään ilman lievää rauhoittamista. Eläinlääkärin sanoin Pimulle annettiin "pieni tujaus" rauhoitusainetta ja hetken päästä ikäneito olikin jo unten mailla. Isäntä ei uskaltautunut ultraäänilaitteen viereen vaan kurkki ovenraosta. Minä kaivoin nenäliinan esiin ja kyyneleet pukkasivat silmiin jo ennen kuin operaatio aloitettiin. Mitenhän tässä käy...

Hyvin kävi! En miesmuistiin muista olleeni niin helpottunut, kun tohtori kertoi, ettei maksasta löydy mitään häikkää. Ei kasvaimia, ei laajentumaa, ei pintamuutoksia. Sydän, virtsarakko, perna ja munuaisetkin ovat mallikelpoiset. Diagnoosiksi saimme kaksi vaihtoehtoista, iästä johtuvaa maksavaivaa, jotka liittyvät joidenkin maksassa esiintyvien aineiden (vaikeita latinankielisiä nimiä!) "liikatuotantoon". Täyden varmuuden siitä, että maksassa ei ole vakavampaa, saisimme otattamalla maksasta koepalan, joka vaatisi Pimun avaamista vatsasta. Ja koska Pimulla ei ole mitään oireita, jotka viittaisivat johonkin vakavaan (neiti syö, juo ja liikkuu normaalisti), lääkäri ei moiseen avaamiseen suositellut ryhtymään.

Maksa-arvot tulevat tohtorin mukaan pysymään Pimulla korkeina lopun ikää. Mutta se ei vaikuta ikäneidon elämään eikä elämänlaatuun, vaiva on ns. hyvänlaatuinen. Erikoispöperöille lääkäri kehotti sanomaan piut paut ja jatkossa Pimu syö taas tuttuja sapuskoita. Ja tämä riemu aloitettiinkin heti, sillä poikkesin kotimatkalla ostamaan meidän urhoolliselle vanhukselle nakkipaketin. Se jaettiin yhdessä kotona odottaneen Typyn kanssa, joka kummasteli Pimun kaljuksi ajeltua vatsaa. Ja minä kummastelin, miten luulin Pimulla olleen asiat rempallaan ja itkeä tuhersin sen kohtaloa jo etukäteen. Sillä Pimuhan on rautabeagle!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ikävä ihminen

Hipsin ihan kohta lomalaitumille! Viikonloppuna tein hauskan tyttöjen reissun Kangasniemen mökille ja ikävä ihminen kun olin, ei isokorvat päässeet tällä kertaa matkaan mukaan. Olipa outoa laittaa aamupalaa, kun kukaan ei ollut tuijottamassa jalkojeni juuressa. Vielä oudompaa oli se, että sain levittäytyä mökin kapoisessa pedissä pitkin poikin ilman, että kukaan töni takaisin. Enkä tarkoita tässä tapauksessa isäntää. Kukaan ei kyntänyt kukkapenkkejä ja ketään ei tarvinnut huhuilla metsästä takaisin mökille. Myönnän, että pitkän talven jälkeen tällainen miniloma, jolloin tarvitsi huolehtia vain itsestään, teki terää. Ja ei tytöillä tylsä viikonloppu ollut, sillä isäntä vei kaksikon Rajasaareen ja kaverukset olivat saaneet nukkua meidän sängyssä. Se taisi olla luksusta se!

Loppuviikosta kaksikko pääsee Keravalle kyläilemään ja me kaksijalkaiset suuntaamme lahden toiselle puolelle Tallinnaan. Ensi viikolla edessä on Pimun ultraäänikuvaus, jota odotan pelonsekaisin tuntein. Yritän olla liikoja ajattelematta asiaa ja voimme toivoa vain parasta. Pimu on täysin kyllästynyt erikoispöperöihinsä ja jättää usein ruokansa syömättä kerjäten jotain parempaa. Ja koska spesiaaliruuasta ei ollut kummoista hyötyä, olenkin laittanut sapuskan sekaan vanhoja tuttuja koiranruokia. En ikäneitoa voi nälässä pitää...

Ne keväällä mainostamani yrttiset punkkipannat ovat osoittautuneet tänä kesänä täysiksi susiksi. Tyyperistä on keräilty kuukauden sisään ainakin kymmenen punkeroa, Pimulista hiukan vähemmän. Tuntuu, että punkkeja löytyy koirimuksista joka ulkoilureissun jälkeen vaikka pannat roikkuvat niiden kaulassa. Ostinkin viime viikolla uutta häätöainetta, jota laitamme isokorvien turkkiin ennen mökkiloman alkua. Jospa ikävät ötökät kiertäisivät sen jälkeen kaksikon kaukaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ennätys rikottu

Pimun ennätys lyötiin, kun Typy teki viikonloppuna reilun neljän tunnin ajoreissun Kangasniemen metsissä. Nenä lähti viemään pitkäkoipea ja se oli sitä myöten menoa se! Isäntä kävi välillä huhuilemassa juoksijaa yhdessä Pimun kanssa. Minä taas istuin mökissä sydän syrjällään ja mietin, tuleeko Typsykkä hengissä takaisin. Isännän mielestä murehdin turhaan mutta minkäs sille mahtaa. Huoli painaa mieltä, kun Typy juoksee metsässä kello yhden jälkeen yöllä. Vastaan voi tulla vaikka karhu... tai mitä jos Tyyperi repii itsensä risukossa tai astuu kyyn päälle. Hui! Onneksi tällä hetkellä yöt ovat valoisia, se lohdutti hiukan mieltä, kun odottelimme Typsyn paluuta.

Maratoonaria väsytti sen verran perjantaiyön jäljiltä, että se pysyi visusti mökin pihalla loppuajan reissustamme. Mökin nurkalta löytynyt rastaan raato kiinnosti kovasti molempia isokorvia ja välillä ihmeteltiin isoa meteliä pitäneitä kalalokkeja. Pimu nyrpisteli nenäänsä erikoispöperöilleen ja hellyin antamaan sille kyytipojaksi makkaraa ja pihvinpaloja, jotta oma ruoka tuli syödyksi. Itseltäni lähti talviturkki 18-asteisessa Puulassa ja isäntä remontoi mökin keittonurkkausta uuteen uskoon.

Kesälomani koittaa reilun viikon päästä ja tuttuun tapaan vietän siitä ensimmäiset viikot yhdessä karvakuonojen kanssa. Isäntä siirtyy lomalaitumille vasta elokuun puolella ja ennen sitä keksin meille lomalaisille mukavaa puuhaa täällä kaupungissa. Kangasniemelle suuntaamme joka tapauksessa heinäkuun loppupuolella mutta ennen sitä vietän lomapäiviä tyttöjen kanssa mm. Rajasaaressa käyden. Ensi viikolla koittaa myös 5. hääpäivämme, joka tänä vuonna vietetään Tallinnan kesää katsellen. Pimu ja Typy pääsevät reissun ajaksi hoitoon Keravalle, jossa pojanviikarit jo odottavat kavereita kylään. Tällaisin suunnitelmin yritämme malttaa siis vielä hetken. Lomapäivät nimittäin pilkistävät jo!