Mökkeilyä, juhlia ja vapautta

Meidän poppoon kesäloman jälkeinen aika on kiitänyt niin vauhdilla, että en ole päässyt blogin ääreen taas hetkeen. Mutta kaikki on täällä päässä hyvin. Olemme alkaneet kulkea arjen askeleita ja kun on vapaata, huilaamme ja nautimme yhdessäolosta. 

Pari viikkoa sitten piipahdimme Kangasniemellä. Mökkiviikonloppu sisälsi kantarellien keruuta, saunomista ja pulahduksia Puulaan. Vielä tarkeni uida mutta ehkäpä nuo järvikäynnit jäivät ainakin minun osaltani tämän vuoden viimeisiksi. Yöt kylmenee ja syksy saapuu, joten järvi jäähtyy. En voi olla ylistämättä meidän uutta huussia! Se on moderni, tilava, lyhyen matkan päässä mökistä ja helppo tyhjentää 😍 Mitähän projektia isäntä mahtaa ensi kesäksi keksiä...

Mökkilaiturilla on loistavaa
lepäillä.

Hippu lomailee vielä ensi viikon lukukoiran hommista. Mutta sitten käynnistyvät syksyn työt. Kuunteluvuoroja on kerran kuussa sekä koti- että naapurikirjastossa. Lisäksi teemme syksyn aikana kaksi vierailua Länsimäen kirjastoon. Uskon, että Hippunen on taas iloinen päästessään kuuntelemaan kivoja tarinoita ja saamaan paljon rapsutuksia. 

Myttö poseerasi juhlien kunniaksi.

Menneenä lauantaina juhlistimme Myttösen sekä isännän kesällä olleita syntymäpäiviä. Isokorvat olivat riemuissaan juhlavieraista ja herkkujakin toki tarjoiltiin. Myttö pääsi haukkaamaan palan kakkua, kun sen onnistui hiipimään salakavalasti keittiöön ettei kukaan kaksijalkainen hoksannut. Myttö on varsin ovela tapaus ja kieltämättä melkoinen varas, kun tilaisuus koittaa. 

Illan tunteina alkoi juhlahumu väsyttämään.

Aiomme vielä ennen syyslomaa käydä kerran-pari möksällä. Tilasin eräästä verkkokaupasta beagle-aiheisia joulukuusenkoristeita. Hippuselle pitäisi varata aika hammasputsaukseen mutta olen halunnut odotella, että se toipuu täysin heinäkuisesta virtsarakkovaivasta. Myttö pusuttelee innolla kotimme lähistöllä laiduntavien lampaiden kanssa. Lampaat ovat jo täysikasvuisia ja kovin kesyjä. Ne tulevat moikkaamaan biiglejä ja yhdessä ne syövät heinää; Hippu ja Myttö toisella puolela aitaa, villakasat toisella. 

Ja kirjoitelmani loppuun hienoja, kivoja uutisia! Adoptio-orankimme Canyon on kuntoutunut ja kasvanut siihen pisteeseen, että se on päästetty vapauteen orankien kuntoutuskeskuksessa Malesian Sepilokissa. Ensin Canyon saa opetella lisää itsenäistä elämää valvotulla alueella sademetsässä. Canyon päätyi kuntoutuskeskukseen, kun se pelastettiin eräästä perheestä, jossa sitä oli pidetty lemmikkinä 😢 Canyonin adoption päätyttyä, jatkamme edelleen tämän uhanalaisen lajin tukemista. Olemme adoptoineet Hujanin, pörrötukkaisen orankineitokaisen. Toivomme Canyonille onnea ja kaikkea hyvää elämän jatkoon 💗 

Loma loppui lääkärireissuun

Täällä ollaan taas! Palasimme viikko sitten takaisin kaupunkiin. Työtkin ovat alkaneet meillä molemmilla kaksijalkaisilla. Pitkäksi venyneen blogitauon jälkeen laumamme aktivoituu taas täälläkin. 

Oleilu Puulan rannalla oli tänä kesänä kestoltaan harvinaisen pitkä. Sen mahdollisti isännän pitkä kesäloma ja minun mahdollisuus tehdä etätöitä. Ja itsellänikin oli neljä viikkoa lomaa. En oikein vieläkään ole tottunut puhumaan meidän mökistä mutta eipä kai tuo haittaa. Vaatii vielä totuttelua sanoa niin, koska vaatii vielä totuttelua, ettei äitiä enää ole. Mutta kovin iloisia olemme, että mökkivanhus jatkaa eloaan meidän huolenpidolla. 

Rantatorilla katselemassa kirkonkylän
meininkiä. Isännän kanssa nautimme 
synttäripizzat hänen juhlapäivänään.

Kaiken kaikkiaan meillä oli leppoisa ja kiva loma, josta lisää tämän kirjoitelman viimeisessä kappaleessa. Mutta valitettavasti sen viimeinen viikko ei sujunut iloisissa tunnelmissa. Hippu sairastui. Huomasimme sen käyvän epätavallisen paljon pissillä maanantaiaamun 31. heinäkuuta aikana. Lisäksi Hilpu vaikutti voipuneelta ja väsyneeltä. Sain napattua siltä pissinäytteen, jossa oli hiukan verta. Joten läksimme siltä istumalta ajamaan päivystävään eläinlääkäriin Jyväskylään. 

Jyväskylässä Hippu tutkittiin tarkoin; laaja verinäyte, virtsarakon kuvaus ultralla, pissinäyte neulalla suoraan rakosta. Tulehdusarvo oli noussut ja pari muutakin veriarvoa oli pielessä. Virtsarakon seinämät olivat paksut. Diagnoosia ei osattu varmaksi sanoa mutta virtsarakontulehdusta epäiltiin. Joten Hippu sai antibiootti- ja tulehduskipulääkekuurit viikon ajaksi. Varasin samalta seisomalta kontrolliajan viikon päähän tänne kotiin etelään. 

Teimme saariretken ja Hippu
nautiskeli Puulassa kahlaamisesta.

Seuraava yö ei valitettavasti sujunut kuitenkaan hyvin. Hilpu alkoi raapimaan ja repimään suorastaan maanisesti vatsaansa, josta ultrakuvauksen vuoksi oli ajettu karvat pois. Koko illan se raapi ja raapi. Pyöri levottomasti pitkin mökin pihaa ja raapi. Istui terassilla tuolissa ja raapi... Emme Hipun kanssa nukkuneet koko yönä ja kello 5 tiistai-aamuna herätin isännän. Nyt lähdetään Jyväskylään! Hippu oli jo entuudestaan puolikuntoinen toipilas ja lisäksi sillä oli todella hankala olla, kun syyhytti niin valtavasti. Ja taas lähdettiin; vaatteet niskaan ja koirat autoon, auton nokka kohti Jyväskylää. 

Päivystyksessä oli onneksi rauhallista ja toiminta oli nopeaa. Asiantunteva eläintohtori totesi, että Hilpa on saanut allergisen reaktion karvanajosta. Ne ovat kuulemma yleisiä. Meidän yhdellekkään koiralle ei tuollaista ole kyllä koskaan tullut, joten melkoinen yllätys diagnoosi oli. Eläinlääkäri antoi Hipulle kortisonipiikin ja totesi, että kutina loppunee parin tunnin sisällä. Ja näin kävi! Kun olimme aamuyhdeksältä takaisin mökillä, Hippu ei enää kuopsuttanut ja repinyt vatsaansa. Mahtavaa!

Myttö palvoi saarella aurinkoa.

Voitte uskoa, että säikähdimme sekä pissivaivoja että tuota kutinakohtausta. Ja kun veriarvot olivat pielessä ja eläinlääkäri heitti jopa mahdollisuuden kasvaimesta virtsarakossa, tuntui, että nyt minua koitellaan liikaa. Itkulle ei loppua tullut lääkärissä, lounaalla huoltoasemalla (minä en syönyt) eikä vielä mökilläkään. Yöunet olivat viimeisen lomaviikon ajan mitä olivat, huolehdin kovasti ja pelkäsin vaikka mitä tapahtuvan... Ruoka ei pysynyt useaan päivään mahassani. Mutta minkä luonteelleen mahtaa. Näin, että Hippu alkaa toipumaan hienosti mutta en itse toivu näistä koirien sairastamisista kovin sukkelasti. Keskiviikkona sain Jyväskylästä viimeisetkin laboratioriotulokset, joissa vaivan syy todettiin virtsarakontulehdukseksi. Oli hienoa, että saatiin vahvistus eläintohtorin epäilyille ja diagnoosi varmistui.

Viime viikon tiistaina (8.8.) kävin Hipun kanssa kontrollikäynnillä täällä kotona. Isäntä vei meidät tohtorin vastaanotolle saatesanoin "älä jätä sitä koiraa sinne...". Olin varannut ajan sisätautien erikoislääkärille, sillä halusin, että Hipa tutkitaan kunnolla. Eläinlääkäri oli tälläkin kertaa erittäin pätevä ammattilainen. Ultrattiin kaikki sisuskalut, otettiin laaja verinäyte ja pissinäyte neulalla rakosta. Lääkäri väänteli jalat, tutki selän, anaalirauhaset. Uutiset olivat loistavia; virtsarakontulehdus oli poissa, veriarvot ja tulehdusarvo täysin normaalit ja sisäelimet kunnossa (ei kasvaimia missään). Olin aivan valtavan helpottunut! Ja mikä ilo oli ilmoittaa isännälle nämä erinomaisen hyvät uutiset. 

Tyttöjen viikonloppuna riitti
rapsuttajia. 

Tällainen draamaviikko oli siis meidän viimeinen lomaviikkomme Kangasniemellä. Itsekin pääsin pikkuhiljaa tolpilleni. Olin valtavan ylpeä Hipusta, miten se taas niin kärsivällisesti ja hienosti selvisi näistä lääkärireissuista. Isäntä suuntasi päättämään lomansa Naantaliin. Minä, Hippu ja Myttö päätettiin mökkeilyt perinteiseen tyttöjen viikonloppuun. Saimme vieraaksemme rakkaita ystäviäni. Tuo viikonloppu sisälsi paljon naurua, saunomista, hyvää ruokaa, hienoja keskusteluja, tukea ja halauksia sekä maljannostoja kesälle sekä ystävyydelle. Hippu ja Myttö nauttivat kovasti, kun saivat rapsutuksia ja huomiota. Herkkuja toki unohtamatta. Etenkin Patun emännän tuomat karviaismarjat hävisivät nopeasti isokorvien suuhun.

Päiväreissuja Mikkeliin parikin kertaa, kiertue Joensuu-Kitee-Lappeenranta, käynti Kangasniemen kirjaston poistomyynnissä, päiväretki Pieksämäelle, vierailu isäni ja hänen vaimonsa mökille Haukivuorelle, saariretki meille tuttuun saareen Puulalla, uuden huussin avajaiset, päiväunia biiglejen ympäröimänä, lukemista, sienestystä, saunomista, grillaamista, ruohonleikkuuta, polttopuusavottaa. Hippu ja Myttö ahmivat mustikoita, Myttö saunoi, Hippu jahtasi yöperhosia... Meidän lomassa oli tuosta viimeisestä viikosta huolimatta paljon kivoja ja mukavia tapahtumia sekä tekemistä. Ennen kaikkea oli ihanaa olla pois kaupungin melusta ja rauhoittua raskaan kevään jälkeen meille niin tärkeässä paikassa. Tästä arki alkaa taas kulkemaan ja syksy lähestyy. Mökkikausihan päätetään vasta lokakuussa, joten Puulan rannat kutsuvat meitä jälleen piankin!