Juhlavaa vuodenvaihdetta!

Viikonloppuja ja lomaviikkoja Puulalla. Retki Repovedelle ja mökkiviikko Virossa. Juhannus Kotkassa ja kyläreissuja Haukivuoreen, Keravalle ja Haagaan. Lukuisia metsälenkkejä, sateessa sekä paisteessa. Painia, juoksukisoja, luonnon ihmeiden tutkimista. Emännän ja isännän sylissä nukkumista, runsaasti rapsutustuokioita ja kaveruutta. Synttärijuhlia ja lukukoirailuja.

Nämä asiat muistuvat ensimmäisinä mieleen, kun katson taaksepäin vuotta 2016. Runsaasti mukavia ja hauskoja muistoja, jotka säilyvät ikuisesti. Meillä oli mainio vuosi.

Me kaikki, Typy, Hippu, emäntä ja isäntä,

toivotamme 

onnea, iloa ja hyviä hetkiä

tulevalle uudelle vuodelle 2017!

Kelpo kuusi

Joulu on kalenterin mukaan tältä erää vietetty. Ihailen kuitenkin edelleen kuusta olohuoneemme kulmassa ja tuoksuttelen hyasinttien vahvaa hajua. Joululaulut soivat loppiaiseen saakka. Tai ainakin vielä tulevaan viikonloppuun. Ainut asia, jota en jatka päivätolkulla, on jouluruokien mättäminen. Kinkku ja laatikot ovat hyviä muutaman päivän mutta sitten siirrymme muunlaisiin antimiin.

Nautimme rauhallisesta ja leppoisasta joulusta. Aattona avattiin lahjapaketteja, joista iso osa oli meidän karvakuonokaksikolle. Voi sitä iloa, mikä paketeista syntyi! Mahat pulleina kaikista herkuista rötkötettiin sohvalla koko jengi ja välillä tehtiin kävelylenkkejä metsäpoluilla. Kaikki joulupuussa roikkuvat koristeet pysyivät ehjinä ja ovat sitä edelleen. Hippu kyllä maisteli kuusenoksia ja Typykin nuuhki niitä. Pitäähän puu tarkistaa, onko se kelpoinen meidän huusholliin. Kelpasi se.

Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, täällä etelässä ei ole lunta. Jouluaattona satoi vettä vaakatasossa. Jospa se talvi kuitenkin vielä tallustelee tännekin päin. Isäntä haikailee hiihtoladuille pääsystä. Typsykkä ja Hippa rakastavat lumessa mylläämistä ja itsekin pidän lumen tuomasta valosta. 

Teen muutaman päivän töitä ja sen jälkeen ryhdymme valmistautumaan vuodenvaihteen hulinoihin. Tinat odottavat jo valajia ja kauppalistaan on lisätty juhlaillan ruokatarpeet. Vuosi 2016 juoksee nyt maalisuoraa ja viestikapulan nappaa kohta uusi vuosi. Iso kiitos teille kaikille meitä kuluvana vuonna seuranneille ja plogiin kommentteja jättäneille. Pysyttehän reissussamme mukana myös ensi vuonna!

Hyvää joulua!

Oi käykää, ystävät laulamaan,

kun joulu, joulu on meillä!

Se tuttu ystävä vanhastaan,

on tänne poikennut matkoillaan

ja viipyy hetkisen meillä.

Iloista ja leppoisaa joulua

kaikille Pienen Suuren Beaglen ystäville sekä 

blokikamuillemme kotijoukkoineen!

Toivottaa

Typy ja Hippu

sekä lauman ihmisväki

Kohta on joulu!

Olen lomalla ja pikkuhiljaa valmistelen meidän perheen joulua. Vietämme joulun ajan kotosalla oman lauman kesken. Sukulaisia ja ystäviä on tavattu ja tullaan tapaamaan ennen pyhiä. Aattona toivotetaan vielä puhelimitse hyvää joulua meille rakkaille ihmisille.

Kinkku on ostettu ja kuusi haetaan viimeistään huomenna. Hautuumaalla piipahdamme aatonaattona. Typsylle ja Hilpurille olen käärinyt lahjapaketteihin herkkuja, heijastinhuivit ja leluja. Isokorvat ovatkin meidän perheessä ne, jotka saavat eniten lahjoja. Meille kaksijalkaisille riittää leppoisa ja rauhaisa tunnelma. Valkoista joulua emme tänne etelään saa mutta pientä pakkasta on lupailtu. Hyvä niin. Kun aattona on katsottu telkkarista Lumiukko, olisi mukava lähteä ulkoilemaan kuivin kintuin.

Kävin alkuviikosta ystäväni kanssa kirppiskierroksella Keravalla. Kotiin tuomisiksi minulla oli kassillinen pehmoleluja Hipulle. Todellinen löytö oli mielestäni puolimetrinen Tipi, josta ajattelin Hipsulle olevan iloa pitkäksi aikaa. Olihan siitä noin kolmeksi minuutiksi, kun kotiin tultuani annoin jättipehmon meidän riiviölle... ensin teloitettiin naama auki, jonka jälkeen Hippu siirtyi raajoihin.

Joulun alla muistelen usein Pimua, jonka jouduimme kolme vuotta sitten jouluyönä lähettämään paremmille sieniretkimaille. Se joulu oli kamala enkä unohda sitä koskaan. Samanlaiset tunnelmat ovat työkaverillani, joka joutui maanantai-iltana saattamaan perheensä karvakaverin viimeiselle reissulleen. Eläintohtorille asti ehtivät mutta kaveri nukkui pois lääkärin pöydälle. Todella ikävä juttu. Me lähetämme aattona Pimpulalle rakkaat jouluterveiset tuonne ikuisuuteen. Ja kun kevät koittaa ja päästään taas Puulalle, kerron Pimulle sen haudan ääressä mm. siitä, miten meidän nyt vielä edessä oleva joulu sujui.

Lukukoirailut lomalaitumelle

Vuosi lähenee loppuaan ja meidän lukukoirailut on nyt hoidettu. Lukukoira ja sen emäntä siirtyvät kirjastohommista hyvin ansaitulle joululomalle. Kuluneella viikolla kävimme keikoilla vielä kotikirjastossa sekä naapurilähiössä. Molemmista paikoista saimme kotiin viemisiksi iloisen mielen sekä joulumuistamiset. Herkkuja sekä Typsykälle että emännälle. Kotikirjastossamme Typsyä kuvattiin taas, tällä kertaa kirjaston joulukalenteriin. Hienosti Typy jaksoi poseerata. Tammikuussa työt taas jatkuvat. Koska naapurista kovasti toivottiin Typsyn jatkavan myös siellä, kuljemme keväälläkin kahteen kirjastoon kuuntelemaan pieniä lukijoita. 

Joulu on jo reilun viikon päästä! Pakerran vielä muutaman päivän töissä ja sen jälkeen minulla koittaa joululoma virallisistakin töistä. Myös isäntä siirtyy ensi viikolla lomalaitumelle ja vietämme leppoisan, rauhaisan ja kotoisan joulun sekä loman. Valkea joulu ei taida etelää saavuttaa. Pieni hötöinen lumipeite peittää maan mutta ennusteet ovat povanneet suojakeliä. Mutta joulukuusi, kinkku ja paketit tyttösille ovat ostoslistalla. Niillähän saa luoduksi mukavan joulutunnelman. Metkaa joulun odotusta teille, hyvät lukijat!

Biiglen kestävä matkalippu

Hippu on tuhonnut puolessa vuodessa emännän kaksi matkakorttia. Viime viikolla hyppäsin bussiin mukanani kortti, josta oli vain yksi kulma käsitelty. Linjurin lukulaite ei hyväksynyt järsittyä korttiani. Eikä minulla ollut senttiäkään käteistä rahaa kukkarossa. Mutta ystävällinen ja reipas kuski kehotti minua istumaan penkkiin. Kiitin iloisesti ja lupasin hankkia uuden kortin pikinmiten. Olipa hyvää asiakaspalvelua, sillä mikäs pakko minua olisi ollut ottaa ilmaiseksi kyytiin.

  

Hipun oma matkakortti.

Eilen kävin hankkimassa uuden matkakortin, taas. Keskustelin "matkatoimiston" virkailijan kanssa siitä, mitä tuhoa koiranpennut saattavat saada aikaan. Hipsukkahan ei toki kyllä ole enää pentu... ja omaa tyhmyyttäni olen jättänyt matkalippuni eteisen lipaston päälle. Hipsulle ei ole temppu eikä mikään kiivetä kyseisen kaapin päälle ja napata siitä mitä tahansa tuhottavaksi kelpaavaa. 

Kun olin saanut korttiasiani toimitettua, laittoi virkailija tiskiin vielä toisen matkakortin. Se oli kuulemma koiralleni, sen oma matkakortti. Voisin antaa tuon kortin Hipulle, jotta se jättäisi minun matkakorttini rauhaan. Kiitin hymyssä suin ja lupasin kertoa Hilpurille, että jatkossa se voisi järsiä omaa korttiaan. Rahaa en kortille kylläkään ladannut. Miten mukavaa asiakapalvelua sain osakseni taas kerran! Kotiin tultuani näytin Hipulle sen omaa lippua. Isäntä sanoi, ettei ole ehkä fiksu idea antaa Hipun oppia järsimään muovisia kortteja suuressakin määrin. Isäntä on niin viisas, oikeassahan hän on. Säästetään kortti muistona.

"Koska se isäntä tulee?"

Viikonloppuna pidimme hienosti huushollia pystyssä isännän reissutessa Savossa. Olenko jo tarpeeksi kehunut ja hehkuttanut nastakenkiäni... ne olivat viikonvaihteessakin taas arvossaan, kun ulkoilimme liukkailla teillä ja poluilla. Sunnuntai-iltana biigelit alkoivat odottelemaan isäntää kotiin. Ikävä oli jo kova. Ja voi sitä riemua, kun matkalainen palasi retkeltänsä. Taas oltiin kasassa, koko poppoo.

Mukavia muistoja ja anteliaita arvan ostajia

Juhlat on juhlittu ja taas mennään arjen askareita pyöritellen. Isäntä lähtee tänään viikonlopun viettoon Kuopion suuntaan. Jään siis Typsykän ja Hippalan kanssa pitämään torppaa pystyssä. Ohjelmassamme tulee olemaan joulukorttien kirjoittamista, lukemista, herkkujen popsimista, Jouluradion kuuntelua ja sohvalla rötkötystä. Lenkit vielä tuohon päälle, niin eiköhän meillä ole rentouttavan mukava viikonvaihde.

"Minun vuoroni kytätä herkkupöytää. Hippu ottaa lyhyet torkut,
sitten vaihdetaan vahtivuoroa."

Olen kiitollinen ja otettu siitä, miten avokätisesti meidän vierasjoukko osallistui pikkujouluarpajaisiin. Toki isokorville tuotiin tuliaisiakin mutta muuten ystävämme noudattivat hienosti pyyntöämme olla tuomatta meille mitään. Arvat kävivät kaupaksi, saimme kerättyä Sepilokin kuntoutuskeskukselle liki 100,-! En olisi uskonut, että rahalipas karttuisi noin isolla summalla. Eikä meistä kukaan ole lottovoittaja ja monimiljonääri. Aivan mahtava juttu. Raha on nyt tilitetty järjestölle ja esitän vielä kerran lämpimät kiitoksemme meidän ihanille vieraille. 

Pikkujoulukemut sujuivat iloisen nauravissa tunnelmissa. Hippua ihasteltiin kovasti, sillä osa vieraista ei ollut nähnyt neitokaista sitten viime vuoden kekkereiden. Typyn lukukoiraharrastus herättää aina ihastusta ja jutunjuurta. Rapsutuksia ja silittelyä riitti aamun pikkutunneille saakka. Ja tietysti tyttöset saivat myös herkkuja maistaakseen. Eteisen kynnysmatto pyöri pesukoneessa, sillä Hipsukka lirautti siihen pissit. Tyyperi rakastaa voita, joten se yritti taas kerran käydä nuolemassa keittiön pöydällä seissyttä voirasiaa. Hilpuri keskittyi samaan aikaan lautasella olevan homejuuston tavoitteluun... voi näitä meidän sankareita. Pimua muistelimme hymyssä suin enkä itkenyt. Pimu oli mahtava tyyppi ja oli taas ilo kuulla, miten paljon se jätti hyviä muistoja myös ystävillemme. 

Suomi vietti synttäreitään ja Itsenäisyyspäivänä ulkoilimme sekä lepäsimme. Katsoimme illalla telkkaria ja siellä näytettäviä juhlia. Vierasjoukossa näkyi monta ihmistä, joita katsellessani mietin, että heistä jokainen voisi lahjoittaa sata euroa orangeille tai muuhun hyväntekeväisyyteen. Ja lahjoitus tuskin tekisi juuri minkäänlaista lovea heidän rahakukkaroihinsa. Toivottavasti nämäkin juhlijat muistavat siis ainakin näin joulun alla niitä, jotka tarvitsevat apua.  

Muistellen Pimua pikkujoulukemujen keskellä

Meillä on tänään aihetta iloon mutta mieli on myös haikea. Rakas Pimumme olisi viettänyt tänään syntymäpäivää. Ikävuosia sille olisi kertynyt jo 18. Olemme isännän kanssa kuulleet noinkin iäkkäistä biigleistä. Onpa isäntä jopa tavannut herran, joka oli ikävuosiltaan juuri tuon 18. Mutta Pimun oli aika lähteä pois 15-vuotiaana ja se meidän on täytynyt hyväksyä. Sytytin aamulla kynttilän Pimulle ja se palaa tänään aina siihen saakka, kunnes painelemme yöllä pehkuihin.

kuva: hansbenn

Jokavuotiseen tapaan olemme täksi illaksi kutsuneet ystäviämme viettämään perinteistä pikkujoulujuhlaa. Vuosien varrella ollaan musisoitu, saatu vieraaksi myös joulupukki ja ohjelmassa on ollut tietovisaa sekä ongintaa. Tänä vuonna järjestämme vierasväelle arpajaiset, joihin tuliaisten sijaan toivomme vieraidemme osallistuvan. Arvoista saamamme tuotto lahjoitetaan Sepilokiin, orankien kuntoutuskeskukseen. Adoptio-orankini Gelison on kasvanut reippaasti ja voi hyvin. Jossain vaiheessa sen on aika palata takaisin luontoon. Kuntoutuskeskus näyttelee suurta roolia siinä, että Gelison ja muut vapautettavat orangit tulevat pärjäämään omillaan niiden luontaisessa kasvuympäristössä. 

Miten meidän ilta meni, saimmeko arpoja kaupaksi? Vaatiko Typy taas megapaljon rapsutuksia ja hyppikö Hippu seinille? Varastiko joku herkkuja, itkikö emäntä Pimu-ikäväänsä? Näistä ja meidän muista metkuista seuraavissa kirjoitelmissa!

Paineita vain pakkasukolle

Aamulla avasin ensimmäisen luukun joulukalenterista. Isäntä ripusti ulko-oveemme ovikoristeen. Uuden sellaisen, jonka eilen kävimme ostamassa. Vanha koriste on nimittäin mystisesti kadonnut. Joululomalla siivoamme vaatehuoneen, joten luulen, että koriste putkahtaa sieltä esiin. En vaan ymmärrä, miten jotkut tavarat voivat tuolla tavoin kadota... ei meidän koti sentään sataneliöinen huusholli ole.

Marraskuun loppu sujui kivan kuivassa kelissä.  Kurakelit ovat taas toistaiseksi ohi. Typsyn kanssa lukukoirailimme ja meillä riitti mukavasti lukijoita. Kevään työvuorot lähikirjastoon on jo sovittu. Hippu on ihanan energinen kaveri. Pehmot sekä muovikaukalossa olevat pehmusteet saa kyytiä. Ei muuta kuin kirppiksiä taas kohta kiertämään! Arki rullaa sopivasti työn ja kodin kanssa tasapainoillen. Mitään suurempia ressin aiheita ei ole ja odotamme kovasti joulua, joka tuo mukanaan hengähdystauon työhommista.

Toivotan koko meidän pesueen puolesta kaikille lukijoillemme ja kamuillemme leppoisaa joulun odotusta! Kaappeja ei tarvitse joka jouluksi siivota. Rosolli on sallittua ostaa valmiina kaupasta ja graavilohta ei kannata laittaa, jos se edellisinä vuosina on mennyt kaatopaikalle. Itse asetan pyhien suhteen vain säänhaltijalle sekä pakkasukolle paineita; heitättehän lumipeitteen ja pirteän pakkasen myös tänne etelään.

Kiirettä Keravalla

Meillä tai ainakin isokorvilla oli varsin vauhdikasta viikonloppuna, kun kävimme lastenhoitokeikalla Keravalla. Poikakolmikko piti Typsyn ja Hilpurin kiireisenä koko perjantai-illan ja lauantainakin touhuamista vielä riitti. Lauantai-iltana meillä makasikin kotisohvalla kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä biigletyttöstä.

Oli eri hauska juttu vierailla pitkästä aikaa poikien luona! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme yökylässä keravalaisten uudessa kodissa. Kyllä omakotitalo on kätevä juttu meille koira-ihmisille. Etenkin, kun Hippulaista piti aamuneljältä kiikuttaa pissille. Heitin takin niskaan ja kengät jalkaan, siinä ei yöpaidan päälle sen kummempia varustuksia tarvinnut laittaa. Toista se on lähiön keskellä kerrostalossa...

"Täällä yläkerrassa sijaitsee keittiö. Meistä se on kaikkien
talojen paras paikka."

Olemme Typyn kanssa ahkeroineet tällä viikolla lukukoirahommissa. Joulukuun puoliväliin on kalenteroitu vielä kaksi keikkaa, jonka jälkeen Typsykkä siirtyy hyvin ansaitulle joululomalle. Naapurilähiön kirjastossa on ollut kuuntelijoiden suhteen melko hiljainen syksy. Onneksi rapsuttelijoita on kuitenkin riittänyt. Se on Typystä varmasti vähintäänkin yhtä tärkeää kuin lukijat.

Marraskuu lähenee loppuaan ja ensi sunnuntaina vietämme ensimmäistä adventtia. Leppoisaa joulun odotusta kaikille meidän kamuille! Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, mitä kivaa käärisimme karvakaksikolle joulupaketteihin. Pari ajatusta jo kytee. Mutta ennen aatto-iltaa vietetään vielä pikkujoulua, muistellaan Pimua, lukukoiraillaan, käydään joulukonsertissa ja vietämme Typyn ja Hipun kanssa tyttöjen kotiviikonloppua.    

Karvaiset konstit käyttöön

Olisihan se ihme ollut, jos lumi olisi pysynyt maassa kevääseen saakka. Vesisateet saapuivat tänne etelään ja sitä myötä loska ja kura. Pakkasesta ei ole tietoakaan mutta liukasta on. Viime talvena hankkimani nastakengät ovat nyt tarpeen. Toivottavasti saadaan kuitenkin valkea joulu.

Lauantaina käytiin Haagassa. Anoppini muistaa isokorvia aina herkkuruualla. Tällä kertaa tarjolla oli maksalaatikkoa ja nakkeja. Me kaksijalkaiset herkuttelimme hirvipullilla. Olivat oikein hyviä. Nostimme myös kuohumaljoja, oli nimittäin useampikin aihe juhlaan. 

Erityisesti appiukollani. 

Tällä viikolla ollaan lukukoirailtu lähikirjastossamme. Lukijoita riitti

taas mukavasti ja sehän oli hauskaa. Typy keskittyi kuuntelutehtäväänsä rauhallisesti

ja rutiinilla. Yllä olevassa kuvassa lukutuokio on juuri alkamassa. Alkuun Typsy seuraa hetken aikaa lukijoita ja heittää sitten itsensä lattialle pitkälleen. Kirjaston täti kertoi, että keväällä mennään suurin piirtein samalla koirakokoonpanolla. Harmillisesti kirjastossa on huomattu, että tähän vapaaehtoistyöhön tosissaan sitoutuvia on hankala löytää.  Moni käy kokeilemassa mutta ei innostu pidemmän päälle jatkamaan. Me kyllä jatketaan Typyn kanssa suurella tarmolla! Tämä on minun ja Typsykän yhteinen harrastus, joka tuo meille molemmille iloa. 

Tulevanakin viikonloppuna kyläluutaillaan ja valmistelen ystäville järjestettävää perinteistä pikkujoulujuhlaamme.  Ensi viikko on töiden suhteen kiireinen, sillä päivittäisten normihommien lisäksi vastuullani on myös firman pikkujoulujärjestelyt.  Lisäksi lukukoirailemme Typyn kanssa sekä lähikirjastossa että naapurilähiössä.  Taidankin ottaa jouluiset konstit käyttöön kerätessäni voimia kiireisiin päiviin. Kaivan lisää jouluvaloja esiin ja kuuntelen joululevyjä kolme karvaista naamaa kainalossani. 

Iso tyttö...?

Enpä olisi uskonut, että tänne etelään sataa jo marraskuussa näin paljon lunta. Alkusyksystä asennoiduin siihen, että vesi-kura-märkää on ainakin jouluun saakka. Näin se on viime vuodet mennyt. Tänä aamuna keittiön ikkunalla nököttävä lämpömittari näytti miinus seitsemän. Oivallinen talvisää siis. Ihan huippua!

Typy ja Hippu ovat hihkuneet riemusta. Koirapuistossa on viipotettu täyttä vauhtia ja pehmeässä lumessa on mukava pistää myös painiksi. Nietosten alta paljastuu mielenkiintoisia hajuja, kun hankea kaivaa. Hippa nappaa lumen päälle lentäneen vaahteranlehden suuhunsa ja juoksee kuin Usain konsanaan. Typsy katselee kaverin kiitoa hetken ja jatkaa aloittamansa montun kaivamista. Ja kun Hipsukan kiinnostus vaahteranlehteä kohtaan laantuu, se säntää Typyn kaivamalle kuopalle tutkimaan löydöksiä.

Muistattehan sen meidän tv-tason, josta kerroin? Kamalan näköiseksi käsitelty hökötys, joka lähti nyt kaatopaikalle. Ostimme jokin aika sitten nettikirppiseltä uuden. Hippu on jättänyt sen rauhaan. Pissivahinkoja on viime aikoina tullut kerta per viikko. Tällä viikolla muovikaukaloon laitettu tyyny sekä täkki ovat pysyneet ehjinä ja nyt kuljetaan kuitenkin jo perjantaissa. Yleensä peittojen hävikki on peitto viikossa. Onkohan meidän ihanaisesta pikku Hippusesta kasvanut iso tyttö...

Toivotan koko meidän jengin puolesta aurinkoista ja rennon rauhallista viikonloppua kaikille meidän kamuille. Ja isälleni: mukavaa isänpäivää sinne Espanjan auringon alle!

Kaunistautumassa

Koska Typyllä on jo kaikenlaista tarpeellista, valjaat ja useampi panta, ruokakuppeja, peittoja, pelastusliivit, talvitakki yms. päädyimme tänä vuonna hankkimaan Typsylle muutaman pikkujutun lisäksi palveluja sisältävän synttärilahjan.

Muutaman kilometrin päässä kotoamme sijaitsevassa lemmikkieläintarvikeliikkeessä toimii myös koirien "kauneushoitola". Sieltä saa mm. trimmaus- ja pesupalveluja. Ostimme Typylle lahjaksi pesupaketin, joka sisälsi koiran pesun, kynsien leikkuun, korvien putsauksen ja karvojen leikkuun/muotoilun. Kyllä meitä isännän kanssa hieman jännitti, mitä Typy tästä lahjasta mahtaa tuumata. Uimista se rakastaa mutta pesemisen kanssa on vähän niin ja näin. Kynnetkin Tyyperi antaa isännän leikata mutta miten on vieraamaan leikkaajan ryhtyessä toimeen...

Tässä se paikka nyt on. Pesupiste sijaitsi takahuoneessa.
Tuohon pöydälle Typy nostettiin pesun jälkeen. 

Koska käytössä oli tehokas fööni, jolla kroppa kuivattiin,
laitettiin Typylle "kuulosuojain". Typy seisoi pöydällä tyynen
rauhallisena, kun trimmaaja kuivasi sen kauttaaltaan. Päähän
ja korviin käytettiin ihan tavallista ihmisten hiustenkuivainta.

Kotona Typy sai luun, jota oli mukava
järsiä. Kylläpä Typystä tuli puhtaan raikas.

Itse olin vain kropan pesun ja föönauksen ajan paikalla, sillä annoin trimmaajalle työrauhan enkä kehdannut silmä kovana vahtia, miten työ sujuu. Liikkeen puolelta kuikuilin välillä, mitä hoitolapuolella tapahtuu. Typy käyttäytyi rauhallisesti. Kynnet Typsykkä oli antanut leikata ilman mitään probleemia. Typpyrän hännän päässä olevat hajakarvat siistittiin ja anturoiden väleistä leikattiin karvoja lyhyemmiksi. Turkkiin laitettiin hoitoaine, joka sai karvan kiiltämään. 

Olin taas äärimmäisen ylpeä meidän Typystä ja tietysti kerroin sen myös sille. Suoraan sanoen en olisi uskonut, että hoitolakäynti olisi mennyt näin reippaasti ja hienosti. Ihan ilmaista lystiä tuo ei ollut mutta kokeilemisen väärtti. Ehkä viemme Hipunkin joskus kaunistautumaan.     

Riemuitaan!

Viime viikolla juhlimme synttärisankaria. Typy sai lahjapaketteja parikin kappaletta sekä tietysti herkullista suuhunpantavaa. Iltaruuaksi tarjoiltiin nakkeja. Sen päälle kuppiin laitettiin pikkuinen pala täytekakkua. Paketeista paljastui mm. kuivattu häränkorva sekä koiranmakkaraa. Nam! Ostimme isännän kanssa Typsylle myös lahjan, jota ei laitettu pakettiin. Mikähän se mahtaa olla... sen kuulette ensi kerralla!

"Joko saa avata?"

Kävihän meillä juhlavieraitakin, äitini miehensä kera. Typsykkä ja Hippuli olivat ikionnellisia, kun tapasivat pitkästä aikaa näitä mukavia ihmisiä. Heiltä kun saa rapsutuksia ja silittelyä ihan mekapaljon. Olen saanut osakseni joskus huvittuneita katseita, kun kerron, että meillä on koiran syntymäpäiväkemut. Kummallista väkeä... Tietysti Typyn ja Hipun merkkipäiviä juhlitaan. Joskus hieman pienemmin menoin ja joskus taas suuremmin kinkerein.

Me, Typsykän kotiväki, ostimme synttäritytölle
lahjaksi uuden nimikyltin Typsyn valjaisiin. 

Juhlahumun jälkeen seuraavana päivänä meitä kutsui kirjasto. Lukukoiran vastaanottokirja oli täynnä varauksia ja saimme kuulla mm. tarinan dinosauruksesta, joka muuttui koiraksi. Typy on myös suosittu kuvauskohde. Siinä kännykkäkamerat räpsyivät, kun lukijat poseerasivat Typyn kanssa. Typsykkä otti sekä kuuntelu- että kuvaustilanteet rauhallisen tyynesti, kuten tavallista. Hyvä Typsy!

Häränkorvassa riitti syötävää. Hippukin sai omansa, vähän
pienemmän version. 

Marraskuu koputtaa jo eteisessä. Laitoin eilen keittiön ikkunalle kynttelikön. Joo, voi olla vielä turhan aikaista. Mutta minulle jouluvalot tuovat iloa tähän loppusyksyn pimeyteen. Tälle viikolle on lupailtu jo lunta. Tuskin se maahan jää pitkäksi aikaa mutta sen tiedän, että Typy ja Hippu tulevat olemaan riemuissaan. Ollaan me muutkin!

Syntymäpäiväsankari

Meille niin tärkeä ja rakas uimamaisterimme, ahkera lukukoira, 

Hipun isosisko ja poismenneen Pimun pikkusisko

Typy

viettää tänään synttärijuhlaa ja täyttää seitsemän vuotta!

Valtavan suuret onnentoivotukset 

Typylle!

Juhlimme Typsykkää perhepiirissä kakkukahvien merkeissä. Muistamme

päivänsankaria myös lahjapaketein. Ja koska Typsykkä

on huomaavainen ja reilu, saa kaikesta ilosta osansa

myös Hippunen.

Pysähtymätön parivaljakko

Olemme jättäneet taaksemme hienon syysloman eteläisessä Savossa. Aurinko ei meitä moikkaillut ja pilvet peittivät tähtitaivaan. Mutta iloitsimme poutasäästä. Vilpoisaa kuitenkin oli ja pipo sekä kaulaliina olivat tarpeellisia varustuksia ulkona touhutessa.

Isäntä nikkaroi uuden puukatoksen. Miltei liiterin, voisi sanoa. Katon virkaa toimittaa kevääseen saakka pressu mutta mätimme jo katokseen polttopuuta ensi vuoden varalle. Haravalla ja lehtipuhaltimella annoin kyytiä puista pudonneille lehdille. Lämmittelin glögiä ja paistoin välipalamakkaraa. Putsasin linnunpönttöjä ja tyhjensin huussin. Isäntä kantoi saunaan vedet sekä puut, pisti takkaan tulet. Leikkasi isokorvien kynnet ja pesi Typsykän. Minä laitoin Pimun haudalle talvi-istutuksia ja liki joka ilta sytytin lyhdyn.

Emme ajattele mökkiä työleirinä vaikka sellaisenhan siitä helposti toki saisi. Sen vuoksi lomalla tulee myös levätä ja huilata. Typy ja Hippu ovat kuitenkin pysähtymätön pyörä. Typsykällä riitti vauhtia jopa niin paljon, että se intoutui eräänä lomapäivänä seikkailemaan metsässä reilut seitsemän tuntia! Tuo oli Typsyn ennätys. Minä tietysti jo hätäännyin, joten isäntä teki yhdessä Hilpurin kanssa etsintäreissun uimamaisterin löytämiseksi. Ja löytyihän se, jalat kuraisena ja nälkä rapaisessa vatsassa kurnien. Siksi siis isäntä pesi meidän juoksijan. Pesukeikan jälkeen Typpyrä sai ison annoksen ruokaa, jonka jälkeen uni maittoi.

Isokorvien mökkipannat jäivät odottamaan
uutta mökkikautta.

Pohdimme parikin iltaa, laitammeko mökin talviteloille vai rohkenemmeko vielä loppuvuodesta sinne viikonlopun viettoon. Järki voitti tunteet ja sanoimme raskain mielin mökille näkemiin. Minä itkin, en mahda sille mitään. Isäntääkin harmitti, biiglejä vielä enemmän. Mutta mökki on tehty vain kesäkäyttöön. Ja kun sataa lunta, on perillepääsy miltei toivotonta.

Kiitän lämpimästi mökkivanhusta menneestä keväästä, kesästä ja tästä syksystä. Vietimme riemukkaita ja onnen täyttämiä hetkiä sen huomassa. Nähdään taas keväällä, kun lumet ovat sulaneet ja Puula on auki.

Suloinen suvi

Palaan nyt menneeseen kesään. Tällaisena harmaan tihkusateisena päivänä on mukava muistella taakse jäänyttä suvea.

Meillä oli eri hieno kesä! Loma käynnistettiin suuntaamalla Viron Võrusta vuokraamallemme mökille. Typy ja Hippu reissasivat laivassa elämänsä ensimmäistä kertaa ja matka sujui kommelluksitta. Huristelimme Tallinnasta autolla mökille, joka osoittautui valitettavasti pettymykseksi. Kaikki eikä oikeastaan edes puolet ollut sitä, mitä oli luvattu. Mutta viikko vierähti ja vaikka välillä kiukun kyyneleet nousivat emännällä silmiin, oli meillä hauskaakin. Reissulla nähtiin Tartto ja Munamägi, piipahdimme paikallisella eläinlääkärillä. Ihastelimme kattohaikaroiden runsasta määrää ja  lämmitimme saunaa.

Virosta palattuamme loppulomaa vietettiin Puulalla. Kävimme myös tervehtimässä isääni ja hänen vaimoaan Haukivuorella. Meillä kävi vieraita Keravalta ja Haagasta. On hirmuisen mukavaa, että anoppini ja appiukkoni kyläilevät meitä moikkaamassa. Typyllä ja Hipulla oli hauskaa Keravan poikakolmikon kanssa. Halauksia, silittelyä ja rapsuttelua riitti. Tytöt otettiin poikien leikkeihin mukaan ja erityisen riemullista taisi isokorvista olla pitkät pallonheittomaratonit, joita kolmikko järjesti.

Mökkilomalla uimme ja saunoimme harvasa päivä. Typsykkä ja Hippi mennä kouhottivat pitkin metsämaita. Aurinko ilmestyi paljon useammin kuin vesisade. Herkuttelimme letuilla ja grillissä paistuivat makkarat ja lihat. Isäntä viimeisteli alkukesästä tekemäänsä uutta terassia ja emäntä luki kirjoja. Katseltiin kuikkia ja kerättiin kanttarelleja. Istuttiin sillä uudella terassilla, tuijotettiin tyyntä Puulaa ja rauhoituttiin. Jokunen ilta isäntä tuijotti tietokoneelta urheilua. Veneiltiin vakiosaareen päiväretkeilemään ja otettiin Typsyn ja Hippasen kanssa päivätorkut.

Pieni Suuri Beagle vaikenee nyt runsaaksi viikoksi. Käännämme nimittäin auton taas kohti Kangasniemeä. Syyslomailuun liittyy ihan omat mökkitouhunsa, joihin rivakasti aiomme heti tarttua. Katsotaan, maltammeko laittaa möksää vielä talviteloille...

Kierrätys kunniaan

Olemme käyneet morjestamassa lampaita lähiniityllä. Hippu pusuttelee niitä ja Typy haistelee niiden sontakikkareita. Kohta lampaat todennäköisesti siirtyvät talven viettoon sisätiloihin. Alkaa yöt olemaan melko kylmiä ja niityllä niillä on vain katos suojanaan. Kiitämme näitä määkiviä ystäviämme kuluneesta kesästä ja jäämme odottamaan ensi vuotta.

Arki rullaa eteenpäin. Kuljemme isännän kanssa töissä, lenkkeilemme isokorvien kanssa. Isäntä jaksaa harrastaa raskaampaakin liikuntaa. Minä taas viihdyn sohvan nurkassa kirja kädessä. Tai telkkarista jännäreitä katsoen. Lisäksi ostelen kierrätyskeskuksesta ja kirppareilta pehmoleluja sekä erilaisia peittoja ja vällyjä. Niiden riekaleita ja palasia keräilemme kumpikin vuorollamme, kun palaamme töistä kotiin. Mieluummin niitä kuin vaikkapa sohvatyynyjen sisälmyksiä... Muovinen kaukalo on pysynyt ehjänä, joten emme hanki ainakaan vielä vuoteen yhtään pehmeää koiranpetiä. Uusi tv-taso on  ostoslistalla, sillä Hippunen on käsitellyt vanhan tason karmean näköiseksi. Ja eiköhän tasonkin kohdalla käytetty kelpaa hyvin. En vielä luota Hippuun.  

Ensi viikolla tähän kellonlyömään olemme jo Kangasniemellä. Toivon lomaltamme sateettomia ja aurinkoisia päiviä sekä rennon leppoisaa oloa. Lampaita ei Puulalla näy mutta ehkäpä peuroja, jänis tai kettu. Ainakin kaksi hyvin onnellista biigletyttöstä. 

Elukoiden oma päivä

Meillä keikkuu ulko-ovessa kyltti, jossa lukee "Koira on ihmisen paras ystävä". Niin se vaan on, mitenkään ihmiskavereitamme väheksymättä.

Tänään vietetään kansainvälistä Maailman eläinten päivää. Toivotamme yhdessä Typyn ja Hipun kanssa hilpeää ja herkkurikasta eläinten päivää kaikille meidän plogikamuille, karvakuonoille Räntäsäähän ja Hessiin, Roopelle, Kilpille, Risulle ja Escolle sekä adoptio-orankillemme Gelisonille kauas Malesiaan.

Lokakuu on lähtenyt käyntiin kirpeässä syyssäässä. Tältä kuukaudelta odotamme eniten viikon lomaa Puulan rannalla. Loppukuusta juhlimme Typsykän synttäreitä. Käymme kirjastoissa lukukoirailemassa ja ihastelemme luonnon väriloistoa. Tulossa on hieno kuukausi. 

Töitä, töitä, töitä tehdään...

Vaikka vihmoi vettä ja tuuli ujelsi nurkissa, saapui lukukoiran vastaanotolle runsas määrä lukijoita. Tällä viikolla olleella työkeikallamme kaikki lukuvuorot olivat varattu ja se oli hauskaa. Ja lukijakuntamme senkun kansainvälistyy. Tällä kertaa Typy kuunteli sadun pandasta, kiinan kielellä. Mainiosti Typsy kiinaakin kuunteli.

Ennen työrupeaman alkua pääsi Typy taas mediahommiin ja poseerasi valokuvaajalle. Kaupungin taholta oli tullut paikalle oikein ammattikuvaaja napsimaan kuvia Typsystä. Kuvia tullaan käyttämään kirjaston mainosmateriaaleissa, joissa kerrotaan lukukoiratoiminnasta. Myös Typyn kollegat pääsevät kuvaajan käsiin ja luvassa on varmasti hienoja kuvia hienoista lukukoirista. Kuvaaja kehui Typyn rauhallista otetta kuvaustilanteeseen. Taas kerran tunsin suurta ylpeyttä meidän Typsykästä.

Lukukoiraporukkamme suurin koira, tanskandoggi Reno, on joutunut lopettamaan kuunteluhommat. Yksi on siis poppoosta poissa ja lupauduimme Typyn kanssa tuuraamaan Renon syksylle sovittuja vuoroja. Työt siis lisääntyivät mutta mikäpä siinä. Tämä on mainio harrastus, josta näen myös Typyn tykkäävän. Kun kaivan sen työasun eli punaisen huivin esiin, alkaa Typyllä häntä vispaamaan. Se tietää, minne lähdetään ja tietää myös sen, että tulossa on paljon rapsutuksia sekä palkkioherkkuja.

Syksyn taikaa

Mökillä painittiin. Pihalla ja sisällä. Miksi isokorvat pistävät pelit pystyyn usein meidän sängyssä... Sitä karvan määrää... huh. Ja peitot ja tyynyt myllätään pitkin sänkyä sekä lattiaa. Mutta hauskaa oli! Typpyrä ja Hipsu leikkivät eri hienosti ja ainakin Hipulle nuo leikkihetket ovat ihan parasta. Siitä on aivan ihanaa, että Typy huomioi sen.

Missä pää, missä häntä, missä isäntä...

Pois alta, tyynyt ja peitot. Tässä painitaan nyt!

Suppilovahveroita ei saatu kerätyksi. Ne, jotka silmiin osuivat, olivat kuivuneet pystyyn. Vettä ei siis Puulalla ole satanut ja sitähän nuo sienet vaatii. Toivottavasti lokakuussa saamme suppiloita kotiin vietäväksi ja pakastimeen. Vene kiepsautettiin nurin ja kesäkukkaset on pistetty kompostiin. Aitan terassi laitettiin talvikuntoon ja pihan tiskauspaikka jää odottamaan ensi kesää. Syksyisin tiskaan saunassa.  

Kuikat treenasivat lähtökuvioitaan ja mäyrä mennä hötkötti tien poikki, kun ajelimme kirkonkylältä kohti mökkiä. Muutamilta lähimökeiltä loistivat iltaisin valot, joten emme olleet lahden ainoita syysmökkeilijöitä. Syysmökkeily on ihan oma lajinsa. Siihen eivät kaikki ryhdy eikä kaikilla mökeillä ole siihen edellytyksiä. Ei meidänkään mökillä varmaan usean mielestä olisi, sähköä kun ei tosiaan tule ja vesi kannetaan järvestä sekä tuodaan ruuanlaittoa varten kaupungista. Mutta syysmökillä on myös aivan oma taikansa. Ja sitä taikaa en ainakaan minä löydä mistään muualta. 

Tuoksuva kotiinkutsu

Tapasimme sunnuntaina Rajasaaressa 15-vuotiaan biigleherran. Se oli jo harmaakuonoinen ja liikkuminen oli hiukan epävakaata. Herralla kuulemma selkä vähän reistailee. Mutta iloisena se häntä heiluen morjesti meitä ja ensisijaisesti tietysti Typpyrää ja Hippaa. Isäntä sanoi, että taisin tulla vähän surulliseksi tämän vanhuksen tavattuani. Ja kyllä, niin tulin. Mieleeni nousi taas Pimun viimeinen syksy, sen harmaa kuono ja se suunnaton suru sekä ikävä, kun jouduimme päästämään sen paremmille mökkimaille. En pysty vieläkään kirjoittamaan Pimusta ilman itkua ja niin nytkin.

Ensi viikolla meillä on Typyn kanssa taas lukukoiratöitä. On mukavaa, että meillä on kuluvana syksynä aikaisempaa enemmän kirjastokeikkoja. Mutta ennen kuunteluhommia vietetään leppoisa viikonloppu Puulalla. Ohjelmassa on suppilovahveroiden etsintää ja taidan aloittaa syyshommia ainakin kesäkukkien poisraivaamisella. Hämmästyn, jos Typsy vielä tarkenee pulahtaa järveen. Eiköhän vesi ole jo melko kylmää. Hippusella on niin valtavat energiat, että toivon sen tuhlaavan niitä viipottamalla pitkin mökkimaita. Ja kun haluamme, että kaksikko palaa takaisin pihamaalle, pistämme grillin päälle ja ryhdymme paistamaan makkaraa. Sen tuoksu kun saattaa keskeyttää jopa peuran ajamisen.

Töissä ja vapaalla

Vielä ei ole tietoakaan kurakeleistä ja vesisateista. Niin mahdottoman hienoja ilmoja on viime viikkoina ollut. Kovasti toivon, että nämä aurinkoiset päivät jatkuisivat jouluun asti. Sitten saisi tulla lunta ja pakkasta. Muovinen koiransänky on toistaiseksi pysynyt ehjänä. Emännän kotiverkkareihin syötiin kyllä reikä persuuksiin ja eteisen kynnysmatosta on keskeltä pala pois. Voi Hippu Hippulainen, mikä riiviö sinä oletkaan.

Viikonloppuna oli mukavan lämmintä ja aurinkoista.

Piipahdimme Rajasaaressa. Typy sekä Hippu kahlasivat

rantavedessä ja Hipsulla riitti juoksukavereita. Meillä

oli hauska retki!

Eilen kävimme Typyn kanssa lukukoirailemassa naapurilähiön kirjastossa. 

Saimme hyvin lämpimän vastaanoton kirjaston henkilökunnalta, 

joten oli ilo viettää parituntinen meille vielä melko uudessa

"työpaikassa". Syksyn lukukoirailut ovat nyt käynnistyneet täydellä 

tohinalla ja Typsy hoitaa hommansa tyylikkäästi.

Perjantaina osallistuin työni puolesta YLE:n järjestämään 

sananvapausseminaariin Finlandia-talolla. 

Sain kuulla mielenkiintoisia esityksiä sananvapauden tilasta 

meillä ja maailmalla. Suomi on sananvapauden kärkimaa ja 

se on arvokas asia. Kuka tahansa voi ryhtyä vaikkapa kirjoittamaan

julkista blogia, kuten minä sekä meidän plokikamut tekevät. On

maita, myös Euroopassa, joissa tämä olisi hankalaa ellei jopa mahdotonta. 

Anteeksianto

Kävimme eilen isännän kanssa ostoksilla ja kotiin kannettiin uusi koiranpeti. Muovinen kaukalo. Hippu on tuhonnut kaikki pehmeät sängyt Pimun perintöpetiä myöten. Koirille on tuotu myös ruokamarketista napakoita pahvisia hedelmä- ja vihanneslaatikoita. Nekin kaikki on säännönmukaisesti järsitty säpäleiksi. Enkä jaksa enää edes muistaa, kuinka monta sänkyihin laitettua peittoa ja tyynyä Hipsukka on raastanut kappaleiksi. Katsotaan, kestääkö tuo muovinen kupoli Hipin käsittelyssä.

Viikonloppu vierähti taas Puulalla. Sää suosi meitä mökkeilijöitä ja syksyn ensimmäiset suppilovahverot saatiin kerätyksi. Isäntä pisti lauantaina karitsaa grilliin ja olimme varanneet myös isokorville pienet maistiaiset. Voi että, miten hyvää se oli! Jopa niin hyvää, että Hipun siirtyessä vahingossa liian lähelle Typsyn ruokakippoa, antoi uimamaisteri Hippusen kuulla kunniansa. Käskin Typyä pyytää Hipulta anteeksi moista käytöstä mutta en usko, että Typsyn ylpeys antoi periksi. Mutta loppuillasta kaksikko nukkui meidän sängyssä kylki kyljessä. Hippu oli antanut anteeksi vaikkei olisi pyydettykään.



  

Ihan parasta!

Kangasniemellä oli valtava myräkkä viikonloppuna. Reilun vuorokauden ajan myrskytuuli vihmoi ja vinkui pitkin nurkkia. Koska ilma oli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin, läksimme lauantaina metsään. Nyt on tämän syksyn kanttarellisaalis poimittu. Mustatorvisieniäkin löytyi edelleen ja nyt sitten odotellaan suppilovahverosadon valmistumista. Typsykkä kävi heittämässä reilun viiden tunnin reissun. Kyllä, joo, huolestuin jo hiukkasen. Hippuli sentään reissasi vain parisen tuntia ja senkin ihan lähimaastossa. Uimaan ei tehnyt mieli vaikka vesi oli 18-asteista. Typy toki pulahti Puulaan, kuten tapana on.

Kaunottaret Kangasniemellä.

Tällä viikolla aloitimme taas lukukoirailut ja Typystä otettiin pr-kuvia kirjaston käyttöön. Lukijoita oli näin syksyn ensimmäisellä lukukoiran vastaanotolla vähänlaisesti mutta varmasti seuraavalla keikalla on jo vilkkaampaa. Typsyhän kuuntelee sujuvasti kieltä kuin kieltä ja nyt kuulimme ensimmäistä kertaa tarinan venäjäksi.

Työn äärellä lukijoita odotellen.

Elokuu mennä hujahti ja sukelsimme syyskuuhun. Alkanut syksy on käynnistynyt kiireisenä. Mutta nautin suuresti, kun kotiovella on vastassa kaksi karvaista kaveria, joiden hännät heiluvat aina. Oli päivä millainen hyvänsä, keli mikä tahansa, emännän väsymyksen aste vauhdikkaan työpäivän jälkeen mitä vaan. Pyyteetöntä, varauksetonta iloa ja jälleennäkemisen riemua. Ihan parhautta elämässäni on omistaa koira ja meidän tapauksessa vieläpä kaksi.  

Mökkieroahdistusta

Hippu ei tykännyt lauantaina, kun joutui isännän synttärikutsuilla kahvittelun ajaksi makuuhuoneeseen portin taakse. Typsy heitti itsensä sänkyymme pitkälleen mutta pikkuakka päätti pissiä kusaista makkarin uudelle matolle. Tuon lauantain jälkeen on pesty kaksi mattoa lisää... Ja harmiteltu eteisen melkoisen uutta mattoa, josta Hippi söi maanantaina reunoja. Emännän lompakonkin riiviö käsitteli. Onneksi sen sisältö säilyi ehjänä. En olisi kehdannut enää kolmatta kertaa vuoden sisään tilata uutta kaupan bonuskorttia ajo- ja pankkikorteista puhumattakaan.

Aaro lukee ja Typy kuuntelee.
Kuva: Yle Helsinki.

Hipulla sopeutuminen takaisin kaupunkielämään näyttää vievän aikaa. Se turhautuu ja pitkästyy. Typy pääosin huilaa kaksikon ollessa keskenään, joten siitä ei oikein leikkikaveria aina saa. Mökillä voi mennä humputtaa miten lystää. Ymmärrän Hippua. Möksällä koettu vapaudentunne on varmasti melko parasta. Ei remmiä eikä aitauksia, ei aikatauluja. Sen kun antaa mennä vaan! Toivon, että Hipsukan mökkieroahdistusta voidaan helpottaa tulevana viikonloppuna, jonka vietämme taas Puulan rannalla.

Olen luopunut kepeistä ja jalka pelaa kohtuullisen hyvin. Ensi viikolla voin jo täysipainoisesti ulkoilla isokorvien kanssa. Typyä kutsuu taas työt ja käynnistämme lukukoirailut. Jatkamme tutussa lähikirjastossamme laajentaen työmaata myös naapurilähiön kirjastoon, jossa kävimme keväällä tutustumiskeikalla. Toivon, että pystymme kuuntelukerroilla rohkaisemaan ja kannustamaan pieniä lukijoita kirjojen lumoavaan maailmaan. Kun sinne pääsee sisään, on saanut lukemisesta itselleen mitä parhaimman elinikäisen harrastuksen.

Tylsää

Avaruuskypärästä on päästy eroon ja Typy kulkee taas tervein askelin. Takajalan tassu on kunnossa. Olemme putsanneet kinttua vielä menneellä viikolla mutta siitäkin hommasta voidaan jo luopua. Typsykkä ei tykännyt kaulurista ollenkaan ja katseli minua syrjäsilmin alta kulmien, kun kapistus laitettiin sen kaulaan. Harmitti kovasti Typsykän puolesta ja tunsin sitä kohtaan suurta myötätuntoa. Mutta kauluri oli ehdoton valtti siihen, että jalka saatiin pikaisesti paranemaan.

Uimamaisterin jalka on siis terve mutta emännän vasen koipi ei. Siihen iski jännetulehdus ja olenkin tällä viikolla tehnyt töitä pääosin kotikonttorilla. Kepit on apuna liikkumisessa ja lääkettä pitää nappailla säännöllisin väliajoin. Todella tylsää tässä on se, että lääkärin määräyksestä kävely on minimoitu. En voi viedä Typsykkää ja Hipsausta lenkille. Myönnän, että olen sen verran laistanut lääkärin ohjeista, että talomme taakse olen kaksikkoa päiväpissille kuskannut. Mutta tiedän, että lepo on paras lääke tähän vaivaan. Joten pysyn kotona ja isäntä lenkittää isokorvat.

Odotan innolla seuraavaa mökkireissua. Sienisato näyttää nimittäin tänä syksynä hyvin runsaalta ja loman lopuksi kävin keräämässä ensimmäisen erän metsän herkkuja pakkaseen. Kanttarelleja ja mustatorvisieniä jäi yhä mökkimetsään. Toivottavasti sade ei vie niitä ja saan täytettyä pakastinta lisää. Ennen sienireissua juhlimme kuitenkin isännän syntymäpäivää ja parantelen kinttuani metsäkuntoon.

Hiekkatiet vaihtui asfalttiin

Kylläpäs tämä Blogger heittää kuvat suuriksi, kun kirjoittaa kirjoitelman puhelimen sovelluksella. Meidän lomajutuissa on siis suuren suuria kuvia vaikka viimeisimmästä kertomuksesta niitä pienensinkin. Kumma juttu.

Tiistai-iltana kaarsimme Kangasniemeltä kotiin eläinlääkärin kautta. Typy satutti vasemman takajalkansa tassun ja sitä oli syytä käytä tohtorilla näyttämässä. Kinttu oli sen verran kipeä, että tiistai-aamuna Typy jo ontui sekä kantoi jalkaansa. Kurja loman päätös meidän Tyyperille. Uimamaisteri rauhoitettiin ja eläinlääkäri tutki tassun. Mitään haavaa tms. sieltä ei löytynyt mutta iho punoittaa ja verestää. Todennäköisesti Typy repi tassunsa metsässä humputtaessaan. Terävä kivi tai oksa saattoi repiä tassua verille. Kysymykseen tulee myös ampiaisenpisto, joka on sitten tulehtunut koska Typsy nuoli tassuaan vaikka sitä kiellettiinkin kovasti.

Väsyneet lomalaiset; mökillä olo voi olla raskasta. 

Särkylääkettä, lääkerasvaa ja ahkeraa puhdistamista. Sellaiset kotieväät saimme lääkäristä ja niitä on huolellisesti noudatettu. Valitettavasti myös kypärää eli kauluria on pidettävä. Tassua kun ei saa nyt yhtään nuolla lutkutella. Onneksi koipi näyttää jo paremmalta, joten uskon, että se tulee pian kuntoon.

Palasin eilen töihin, isäntä jo keskiviikkona. Kuten olen aiemminkin todennut, kesä kesältä paluu kaupunkiin tuntuu tylsemmältä ja kurjemmalta. Menee taas muutama päivä, jotta sopeutuu asfalttimuurien keskelle. Mutta onhan kotonakin kivaa. Typsykällä ja Hipalla riittää taas paljon haisteltavaa ja koirakavereitakin näkee pitkästä aikaa. Ja seuraava Puulan reissu on jo päätetty.

Mitä kaikkea me lomalla puuhasimme? Siitä lisää seuraavissa kirjoitelmissa. Aurinkoista ja lempeää loppukesän viikonloppua!

 

Kausi jatkuu

Aurinko paistaa. Edelliset kaksi päivää tuli kaatamalla vettä. Onneksi on kirjoja, ristikkolehtiä ja puhelimessa Yle Areena. Sadepäivän synkkyys haihtuu, kun katsoo jakson sarjasta Benidorm. 

Isäntä viettää viikonvaihdetta Saimaalla. Pidämme siis Typsyn ja Hipun kanssa mökkiä pystyssä. Alkuviikosta kävimme saariretkellä, josta yllä oleva kuva kertoo. Paistettiin makkarat ja Typy kävi uimassa. Tietysti. Sellaisella rannalla ei olla vielä oltu, missä meidän uimamaisteri ei pulahtaisi.

Mökkiranta on paras ranta.

Pikkuhiljaa pitää valmistautua kotiin lähtöön. Mitähän tytöt siitä tuumii... Ennen etelään paluuta käydään vielä sienestämässä, uidaan ja saunotaan. Nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä ja odotetaan jo paluuta Puulalle. Mökkikausihan jatkuu ja Typsykällä varmasti myös uintikausi. 

Seikkailu

Heinäkuun viimeisiä tunteja viedään. Lomaa meillä on kuitenkin vielä reilu viikko jäljellä. Aurinkoa ja lämmintä on riittänyt. Laiturista roikkuva lämpömittari näyttää Puulan lämpötilaksi +24. Ei hassumpaa! Olemmekin uineet ahkerasti, minä ja uimamaisterimme Tyyperi. Isäntäkin pulahtaa veteen mutta Hippa ei. Se kastelee vain kinttunsa. Ja takamuksensa. 

Torstaina Hippu taisi eksyä metsään. Se läksi omille teilleen, kun kävin poimimassa kanttarelleja. Typykin riensi omia polkujaan mutta saapui melko pian minun jälkeeni takaisin mökille. Hippulia ei näkynyt. Ei kuulunut. Isäntä lähti Typsyn kanssa etsimään ja minä päivystin pihassa. Parin tunnin päästä metsästä ryski väsynyt ja olemukseltaan helpottunut seikkailija. Hippu juoksi suoraan järveen ja istui sinne. Sitten se ulvoi onnesta. Minä soitin isännälle, että Hippi on taas kotona. Ja melkein ulvoin itsekin, ilosta. 

Mökistä toiseen

Lomapäivämme jatkavat kulkuaan. Olemme palanneet Virosta koti-Suomeen ja saapuneet Haukivuoren kautta Kangasniemelle. 

Yllä olevassa kuvassa isokorvat poseeraavat Tartossa paikallisen taiteen äärellä. Meidän reissumme naapurimaahan sujui mukavasti. Laivassa matkusti reippaat ja rauhalliset biiglet, joten kyseistä menopeliä voimme jatkossakin käyttää. Eläintohtorilla saimme ripeää ja asiantuntevaa palvelua. Typyn ja Hipun passit tulivat ajantasalle ekinokokkilääkityksen osalta. Mökkiin totuimme vaikka se pettymys olikin. Etelä-Virossa on runsaasti hienoa nähtävää, joten sinne voidaan joskus palata. 

Täällä Puulan rannalla vietämme lomamme loput. Parhaillaan meillä on vieraita Keravalta ja poikakolmikolla on riittänyt hauskaa Typsykän ja Hippalaisen kanssa. Ensi viikolla meitä tulee tervehtimään anoppini ja appiukkoni. On kivaa, että meitä käydään täällä metsän keskellä moikkaamassa. 

Eilen keräsin kesän ensimmäiset kanttarellit ja niistä tehdään tänään kastike. Tukkakoskelolla on liuta poikasia. Typy ja Hippu iloitsevat vapaudesta ja syövät mustikoita suoraan varvuista. Ihanaa olla taas täällä! 

Aurinkoa ja alkujärkytys

Täällä sitä ollaan eteläisessä naapurimaassa! Voimme todeta, että matkailu sekä vuokramökissä asustelu avartaa. Tuo jälkimmäinen aiheutti meissä pienoisen alkujärkytyksen. Mutta nyt olemme kotiutuneet ja kaikki on kunnossa.

Laivamatka Tallinnaan sujui hienosti. Typy ja Hippu reissasivat paatissa kuin vanhat tekijät. Pariin otteeseen kuului toki vastata käytävältä sekä naapurihytistä kuuluviin haukahduksiin. Koska meillä oli varhainen lähtö, otimme pienet unet koko poppoo. Siihen päälle kahvilasta noudetut pullakahvit ja olimmekin jo perillä.

Käymme loppuviikosta ottamassa isokorville ekinokokkilääkityksen paikallisella eläinlääkäriasemalla. Se vaaditaan Virosta Suomeen tultaessa. Piipahdimme myös Tartossa. Ennen kaikkea lepäämme, nautimme lomasta ja toivottavasti myös auringosta. Sitä on ainakin näin alkuun riittänyt.

Ulkomaille

Nyt olemme koko sakki lomalla! Vielä alkuviikon pakersin konttorilla mutta keskiviikkona pistin koneen ja puhelimen kaappiin. Työpöytää ei tuon kummemmin tarvitse siivota ennen lomalaitumille siirtymistä. Olemme avokonttorissa, jossa ei myöskään kenelläkään ole nimettyjä omia pöytiä ja paikkoja. Ei edes pääpomolla. Onhan tuo aika modernia, kaiketi. Itse en osaisi enää kuvitella ikiomaa työpistettä, saatika omaa huonetta. Mutta ymmärrän toki, että kaikki eivät tuosta systeemistä tykkää. Eikä useat työtehtävät edes luonnistuisi tuollaisissa tiloissa.

Ensi sunnuntaina katselemme järvimaisemia mökkiterassilla Virossa, Võrun kaupungissa. Pakkaamme alkavalla viikolla kapsäkit autoon ja suuntaamme kohti Helsingin Länsisatamaa. Merimatkan jälkeen huristelemme Tallinnasta kohti Tarttoa ja Võrua. Olemme vuokranneet viikoksi mökin, johon myös koirat ovat tervetulleita. Edessämme on Typyn ja Hipun ihkaensimmäinen ulkomaan reissu. Laivasta olemme varanneet hytin mennen tullen ja uskon, että reissu sujuu mutkattomasti. Autossahan meidän likat ovat tottuneet matkustamaan. Passit on hankittu ja muihinkin koiran kanssa matkustettaessa huomioitaviin asioihin on perehdytty.

Jännittääkö minua? Kyllä, joo, aivan varmasti. Emme ole koskaan vuokranneet mökkiä ja nyt vielä naapurimaasta. Lisäksi lähdemme sinne yhdessä biiglejen kanssa. Mutta meille tulee varmasti mainio reissu ja mukaan kertyy paljon uusia kokemuksia sekä muistoja. Mitä kaikkea tapahtuikaan, siitä lisää kotiin palattuamme!

Uimareita meressä ja järvessä

Olemme hyvästelleet kesäkuun ja toivottaneet tervetulleeksi heinäkuun. Moni sanoo, että Suomen kesä on parhaimmillaan näin heinäkuussa. Niinhän se monesti on, ainakin ilmojen suhteen. Itse pidän elokuutakin vielä kuulaan kesäisenä kuukautena, jolloin on hyvinkin kaunista.

Isäntä oli piipahtanut lauantaina Typsyn ja Hippulin kanssa Rajasaaressa, kun minä vietin viikonloppua möksällä. Typy oli käynyt uimassa ja oli Hippukin noutanut sille mereen heitettyä keppiä. Hyvä Hippu! Kyllä siitäkin vielä vesipeto syntyy.

Minä vietin rennon ja hyvin iloisen viikonvaihteen Kangasniemellä. Naisporukkamme nauroi välillä niin, että koko lahti raikui. Saatoimme jopa herättää vastarannalla paikallisten keskuudessa paheksuntaa, kun häiritsimme heidän rauhaansa moisella mölyämisellä. No, kyllä maailmaan meteliä mahtuu. Grilliherkkujen ääressä paransimme maailmaa ja nyt minäkin olen heittänyt talviturkin uimalla useampaan kertaan Puulassa. Veden lämpötila oli peräti 23 astetta, joten kyllä siihen kelpasi pulahtaa.

Vielä alkuvuodesta pohdimme isännän kanssa, saadaanko Hipsukasta ollenkaan sisäsiistiä. Kyseinen operaatio on nimittäin kestänyt hyvin kauan. Paljon, paljon kauemmin kuin Pimulla ja Typyllä. Epäilimme jo, onko Hilpertillä jokin fyysinen vika. Olemmeko me tehneet jotakin väärin tai olleet laiskoja asian suhteen. Mietimme kuitenkin, että ollaanhan me jo kaksi koiraa saatu sisäsiisteiksi. Ehkä Hippukin oppii. Ja onhan se oppinut! Useampi kuukausi on jo menty ilman ainaista mattopyykkiä ja yöulkoiluja. Kauan se kesti ja vaati todennäköisesti ensimmäisen juoksun, joka Hipulla oli keväällä. Mutta nyt koirahuussi pölyttyy kaapin päällä ja olemme ylpeitä meidän pikkuneidistä. Hienoa Hippu!

Muistojen kirjoihin hieno saarijuhannus

Vietimme saarijuhannusta perinteitä ja vakiokaavoja noudatellen. Mökin isäntä lämmitti meille saunaa. Anoppini ja mökin emäntä huolehtivat herkullisista juhannuspöperöistä, jotka huuhdeltiin alas raikkailla kesäjuomilla. Häpeilemättä myönnän, että me isännän kanssa elimme täysihoidossa. Ihanan rentouttava, leppoisa, iloisen kupliva juhannus jää muistojen kirjoihin ja kansiin. Iso kiitos vielä kerran saaripoppoolle!

"Joko se paatti lähtee?"

Näette aivan oikein! Hippuli meni uimaan.
Perheessämme saattaa siis kyteä toinenkin
uimamaisteribiigle. Hipun menoa mereen avitti
anoppini, joka heitti Hipille keppiä.

Typsy otti laiturilla juhannustorkut. 

Hiekalla oli hauska painia.

Säästä on aina toki mainittava. Keleissä ei ollut valittamista. Välillä ripsi hiukan vettä mutta aurinkokin näyttäytyi mukavan usein kirkkaan sinisellä taivaalla. Paluumatkalla saimme ripeää kyytiä, kun isännän serkkupoika ajoi pikasliipparillaan meidät saaresta mantereelle . Typy on ollut kyseisen veneen kyydissä kerran aikaisemminkin mutta Hipsukalle tämä menopeli oli uusi tuttavuus. Hienosti matka meren poikki taittui. Emäntää vauhdin hurma jännitti enemmän kuin isokorvia.

Kohta voin ryhtyä kohdistamaan katseeni lomalaitumien suuntaan. Jotta jaksan pakertaa työmaalla vielä hetken, käyn tulevana viikonloppuna lataamassa akkuja Puulalla hyvien ystävieni seurassa. Typsy ja Hippu jäävät isännän kanssa pitämään kotikulmia pystyssä. Tiedän, että hyvin ne pärjää, kaikki kolme.

Juhlavaa juhannusta!

On aika rauhoittua viettämään juhannusta. Nauttia kesäherkuista ja leppoisasta yhdessäolosta hyvässä seurassa. Saaressa sauna ja grilli lämpenevät. Typsy saattaa uskaliaana käydä uimassa. Hippu tutkii rantaviivaa ja ihmettelee kalalokkien ääniä. Joku tarttuu kirjaan, toinen tekee saunavastan. Katsellaan kokkoa. Otetaan rennosti, ilman tarkkoja aikatauluja ja suunnitelmia.

Toivotamme kaikille lukijoillemme sekä blogikamuillemme kotijoukkoineen aurinkoista ja hienoa juhannusta! 

Typy, Hippu ja lauman kaksijalkaiset

Superhieno

Superhienohan se on. Nimittäin mökin uusi terassi portaineen. Lisätilaakin tuli hieman ja tukevissa portaissa huonompikinttuinenkin pääsee nyt turvallisesti askeltamaan. Ison työn isäntä oli tehnyt ja voin vain kadehtia tuollaisia kädentaitoja. Itse olen tumpelo. Napin osaan ommella ja naulan hakata. Siihen se jää.

Viikonloppu Kangasniemellä oli hyvin sateinen ja tuulinen. Vakiohommat hoidettiin eli kannettiin puita ja vettä, lämmitettiin saunaa ja mökkiä. Lisäksi tyhjennettiin huussi ja siivosin aitan. Typsyä ja Hippulia sade ei haitannut ja ne hölkkäsivät peräkanaa pitkin metsämaita. Harmittaa, että en edelleenkään mennyt uimaan vaikka vesi oli 14-asteista. Järvi tuntui vaan niin tolkuttoman kylmältä. Typy kantaa kunnialla uimamaisteribeaglen arvonimeä ja kävi Puulassa useamman kerran.

Aloitan kesälomani parin viikon päästä. Sitä ennen lähdemme perinteitä noudatellen viettämään juhannusta Kotkaan. Lisäksi piipahdan Puulalla yhdessä ystävieni kanssa. Tämäkin tyttöjen viikonloppu Kangasniemellä on jo perinne. Lampaat ovat saapuneet kotimme lähistöllä olevaan aitaukseen ja Hippi tekee niiden kanssa uteliaasti tuttavuutta. Typsykkä ei määkivistä kavereista ole kiinnostunut. Enemmän uimamaisterin nenä haistelee ympäristön mielenkiintoisia hajuja, joita aitauksesta leviää. Mutta lomaa siis odotellen siirrämme jo ajatuksia kesän juhlaan Suuri-Mustassa.

Pellossa eläneet biigelit

Harmaaksi on täällä etelässä vetänyt. Sade ropisee ja välillä sitä tulee kaatamalla. Minulle tuo riittäisi jo. Missä on se aurinko ja helle... tai edes pelkkä aurinko. Juhannustakaan ei kuulemma vielä uskalleta povata, että miltä sää näyttää. Ei kannatakaan. Tänään jos luvataan pyhiksi aurinkoa, korjataan huomenna tieto sateeksi.

Petikaverukset Puulalla.

Kuluneella viikolla piipahdin Tallinnassa ja ei tätäkään reissua tehty ilman tuliaisostoksia. Isännälle suklaata ja isokorville kanaherkkuja. Lisäksi en voinut olla ostamatta Hipsukalle lelua, pöllöä. Tuo pöllö on jo kolmas laatuaan. Kaksi aiemmin hankittua, täysin samanlaista huuhkajaa, on jo kuopattu kaatopaikalle.

Näin se pari viikkoa yksinoloa on hujahtanut, ilman muuta laumaa. Toki treffasimme viikko sitten Haukivuorella. Hyvin on pärjätty sekä Puulalla että täällä kaupungissa. Olen iloinnut, että Typsykkä ja Hippa ovat päässeet viettämään vapaata mökkielämää viimeiset kaksi viikkoa. Eläneet kuin pellossa, sanoo sanonta. Kyllä se nämä kaupunkiolot ja remmikävelyt voittaa. Isäntä on saanut puuhailla mieliharrastuksensa puutöiden parissa. Työasiat ovat kuulemma unohtuneet täysin. Minäkin hyppään tänään taas linjuriautoon ja matkustan nelostietä pitkin kohti Puulan rantoja. Sitten on meidän poppoo taas kasassa!