Alkakoon vuosi 2025!

Leppoisa ja rattoisa joulun aika on takanapäin. Tänään otetaan puolilta öin vastaan uusi vuosi 2025. Meillä ihastellaan raketteja oman kodin ikkunoista hyvän ruuan, seuran ja juoman äärellä. Hippua ja Myttöä tietenkään unohtamatta 😍 Toivon, että edessä oleva vuosi tuo mukanaan kaikenlaista kivaa ja onnellista. Tämän lisäksi toivon, että meidän omalla laumalla sekä meille tärkeillä ihmisillä ja koirakavereilla riittää runsaasti terveyttä. 

Me eli Hippu, Myttö ja kaksikon emäntä & isäntä toivotamme 

🎇 hauskaa vuoden vaihtumista ja

paljon hyviä sekä hienoja päiviä 

tulevalle vuodelle 💟

Kiitos kaikille teille, jotka olette lukeneet meidän menosta ja meiningistä tämän päättyvän vuoden aikana. Toivon kovasti, että pysytte blogipoluillamme jatkossakin mukana. 

Iloista joulua!

Joulun vietto voi alkaa. Kaikki valmistelut on tätä blogitervehdystä lukuun ottamatta tehty: kinkku ja joulutortut paistettu, huusholli siivottu (ei kuitenkaan kaappeja myöten 😀). Kuusi on koristeltu, likkojen lahjat paketoitu. Eilen illalla kävimme viemässä kynttilät hautuumaalle. Valkeaa joulua tänne etelään ei saatu mutta toivottavasti sää pysyisi edes poutaisena. Joka tapauksessa aiomme nauttia tästä suosikkijuhla-ajastamme leväten ja tehden kaikenlaista mukavaa.

🎄Hyvää, tunnelmallista ja 

kivaa joulua 🎅

toivottaa

Hippu, Myttö ja kaksikon emäntä sekä isäntä

Kohtahan meillä on joulu!

Joulun aika lähestyy koputellen jo ovella. Ensi viikolla me kaksijalkaiset lomailemme. Hipun ja Mytön isäntä jatkaa lomaa vielä vuodenvaihteen ylikin. Täällä etelässä kelit on sahanneet eestaas talvisesta loskaan. Nastakengille on taas käyttöä mutta kyllä me viime viikolla laitoimme Mytölle villatakin päälle, kun läksimme lenkille. Kylmä tuuli muutaman pakkasasteen kera pistää Myttösen palelemaan. Tätä ongelmaa ei ole meidän karvamooseksella 😁

On talvi ainakin piipahtanut.

Hippu alkoi alkuviikosta kipeytymään niskastaan. Joten aloitimme sille taas lääkkeen. Puolet pienemmällä annoksella tosin kuin mitä se syksyllä sai. Tämä harmittaa kovasti. Toivoin, että Hilpa pärjäisi ilman lääkettä ja niin menikin noin 1,5 kuukautta. Mutta emme missään nimessä halua, että se on kipeä. Hipa on virkeä ja reipas oma itsensä mutta tietyissä asennonvaihdoissa se ilmaisi, että jotakin häikkää on. Joten annamme sille taas parin kuukauden ajan lääkettä ja katsotaan, miten se tepsii. Annosta voi nostaa. Lääkkeen lopettaminen ajetaan helmikuun alkupuolelta alkaen alas asteittain. Sitä ei saa lopettaa kertarykäyksellä.  

Eilen liukasteltiin, joten lenkki
tehtiin varovasti. 

Joulun tulemme viettämään kotosalla, pääosin oman lauman kesken. Hipulle ja Myttöselle hankitaan joulupaketteja, jotka tulevat sisältämään herkkuja. Ainakin kuivattua peuraa, kenguruherkkuja ja hirvinameja. Yritän vastustaa kiusausta ostaa leluja, koska niitä meillä on jo riittävästi. Saapa nähdä, miten kaupassa käy... Aito kuusi puetaan koristeisiin ja jouluruokia katetaan minun ja likkojen isännän joulupöytään. Aiomme viettää rauhallisen ja leppoisan joulun. Käymme hautuumaalla ja tervehdimme puhelimitse lähisukua, joista osa viettää joulua mm. Savossa. Odotan innolla, että pääsen iskemään käteni isoon kasaan brittiläisiä joululehtiä, jotka ostin jo syksyllä. Lisäksi hyllyssä odottaa mielenkiintoinen kirja lukemistaan. Jouluyönä katsomme (tai ainakin minä katson 😄) telkkarista lähetystä Vatikaanista, aamupäivällä pitää nähdä Lumiukko.

Olen tänä vuonna kirjoitellut valitettavan laiskasti tänne blogiin. Siihen voisi antaa monta tekosyytä mutta on niitä oikeitakin. Esimerkiksi syksyllä tuntui, että minulla on vain kurjaa kirjoiteltavaa Hippusen vanhuudenvaivoista vaikka meillä oli paljon iloisiakin päiviä. Joten jätin ne kurjuudet kirjoittamatta, ainakin osittain. Lupaan petrata ensi vuonna ja laitella isokorvien kuulumisia useammin 😀

Remontista selvitty, lukukoira päästetty lomalle ja pikkujoulukin juhlittu

Joulukalenterista on saanut avata jo useamman luukun, sillä marraskuu ohitettiin ja nyt eletään joulunalusaikaa. Talvisista säistä ei ole täällä etelässä tietoakaan. Aina hetkittäin on valkoinen maa, jonka vesisade sitten sulattaa loskaksi. Valoa hämäränpimeään tuo meillä kotona lukuisat joulu-/kausivalot, joita olen ripustellut vessasta lähtien pitkin huushollia. Hipulla ja Mytöllä ei ole omia joulukalentereita, koska Hippu ei voi mitään kaupan kalenteriherkkuja syödä. Kaksikko on kuitenkin sangen tyytyväinen, kun saavat minulta aamuisin kurkkusiivuja ja isännältään pensasmustikoita 😀

Remontin kytttääminen väsytti.

Olemme eläneet uuden keittiön kanssa reilun parisen viikkoa. Remontti sujui aikataulussa ja hyvin me luovittiin siinä lievän kaaoksen keskellä. Hipulla ja Mytöllä oli kova urakka vahtia remppatyyppejä, kuunnella kaikenlaisia erikoisia ääniä ja haukkua tasaisin väliajoin esimerkiksi ovikellon soidessa. Hienosti me pärjättiin arkipäivät evakossa makuuhuoneen puolella, kun olin etätöissä kotona. Hipa ja Myttönen olivat niiin onnellisia, kun saivat pötkötellä meidän kaksijalkaisten sängyssä täkkien ja tyynyjen keskellä. 

Lukukoirailemassa naapurikirjastossa.

Hippu heitti viime viikolla syksyn viimeisen lukukoirakeikan. Tämän vuoden lukukoirailut päättyivät naapurikirjastoon ja lukijoita oli mukava määrä. Rapsuttelijoita sitäkin enemmän ja siitähän Hippuli tykkäsi kovasti. Keväällä Hippu jatkaa hommia sekä koti- että naapurikirjastossa. Tammikuulle saakka sillä on kuitenkin hyvin ansaittu joululoma. Tapasimme syksyn aikana paljon kivoja ja ahkeria lukijoita molemmissa kirjastoissa. Ja ihan valtavan paljon oli niitä hetkiä, kun olin Hipusta äärettömän ylpeä. Se on aivan valtavan hyvä lukukoira 😍

Itsenäisyyspäivänä juhlimme pikkujoulua sekä Suomen synttäripäivää hyvien ystäviemme kanssa. Tänä vuonna meidän tupa olikin melkoisen täynnä juhlaväkeä ja sehän oli pelkästään valtavan hauska asia 🥳 Iltamissa nautittiin ruokaa ja juomaa. Isokorvia rapsuteltiin, otettiin syliin ja hemmoteltiin herkuilla. Tietokilpailu oli tasainen kisa, missä voittaja ratkesi pisteen erolla toiseksi tulleeseen. Viimeiset vieraat kömpivät kotikoloihinsa aamun tunteina. Ja vasta sitten malttoi meidän likatkin käydä levolle. Voitte uskoa, että Hipa ja Myttönen olivat hyvin väsyneitä lauantaina 😄 

Toivottavasti te kaikki PSB:n ystävät ja lukijat voitte hyvin. Minulla on pieni flunssaräkätauti päällä mutta vielä tässä onneksi tolpillaan ollaan. Jouluviikon pidän lomaa ja uudenvuodenaaton. Hipun ja Mytön isännällä on hiukan pidempi joululoma. Teen myös paljon etätöitä loppiaiseen saakka. Joulun vietämme perinteiseen tapaan kotona, oman lauman kesken. On ihanaa rauhoittua, levätä ja nauttia vuoden parhaasta sekä meille tärkeimmästä juhlasta, joulusta. Sitä odotamme varmasti koko poppoo.

Lennokkaana lokakuuna päätettiin mökkikausi ja ryhdyttiin odottamaan jo joulua

Ihan hävettävän kauan on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne Pieneen Suureen Beagleen. Syksy on kiitänyt hurjaa vauhtia kohti loppuvuotta. Meille kuuluu oikein hyvää ja nyt kerron tiivistetysti viimeisimmän reilun kuukauden kuulumisemme.

Mökillä laitettiin usein
lokakuussa (ja muulloinkin) leikiksi.

Lokakuussa vietimme Puulan rannoilla sekä hauskan viikonlopun naisporukassa että syyslomaviikon omalla laumalla. Möksä on nyt talviteloilla odottaen ensi kevättä. Itkuhan siinä minulta taas pääsi, kun laitoin mökkitien porttia lukkoon. Meillä oli hieno mökkikausi Kangasniemellä, josta osasin itse nauttia viime vuotta paremmin. Silloin painoi vielä suru mieltäni ja haikeat (joskin ihanat) muistot mökkeilystä silloin, kun äitini omisti mökin ja oli vielä terve. 

Jotta mökki on valmis tulevaan talveen, pihakalusteet kerättiin kattojen alle suojaan. Huussi tyhjennettiin. Isäntä kaatoi muutamia koivuja ja teki niistä polttopuita. Linnunpönttöjä korjattiin ja komposti möyhennettiin. Rannan nuotiohäkkyrässä poltettiin risuja. Kelloista otettiin patterit pois, kaikki jäätyvä (esim. pesuaineet) pakattiin kasseihin ja tuotiin kotiin. Grilli nostettiin suojaan mökin terassille. Kaikenlaista muistettavaa on mutta möksän talvivalmistelut kulkevat jo rutiinilla. 

Hipulle maistui syyslomalla puolukat.

Hippu ja Myttö viihtyivät mökkireissuilla vallan mainiosti. Nehän rakastavat paikkaa yhtä paljon kuin me kaksijalkaisetkin. Kovasti isokorvakaksikko leikki ja riehui pihalla. Hippua kyllä varoittelimme, ettei saisi kovasti riekkua mutta minkäs teet... Kävimme sienimetsässä ja likat söivät innolla puolukoita, joita mökin pihapiirissä oli runsaasti. Iltaisin oli kiva löhöillä sängyssä lämpimien vilttien alla. 

Myttö tutki mökkirantaa ja sen
mielenkiintoisia hajuja.

Alasajoimme Hipun lääkityksen alas pari viikkoa sitten. Nyt se on ollut viikon verran ilman lääkettä. Näin teimme, koska eläintohtori elokuussa suositteli, että voimme ainakin kokeilla josko Hipa pärjäisi ilman pillereitä. Toistaiseksi Hippu on kunnossa ja vointi hyvä. Kipu ei ole palannut. Koska kyseessä oli kova myrkky, sillä oli viime viikon alkupuolella lieviä vieroitusoireita; vapinaa ja väsymystä. Nyt niistäkin on päästy. Katsotaan, miten tässä käy. Mikäli kipu palaa, palaa myös lääke. Siihen ei maailma kaadu. Sitten Hippu tulee syömään lääkettä lopun ikäänsä. Ja se on paljon parempi vaihtoehto kuin leikkaushoito...

Lokakuussa lukukoirailtiin.

Hippu on jatkanut lukukoirailuja entiseen tapaan ja tällä viikolla suuntaamme kotikirjastoomme kuuntelemaan. Sinne menemme myös ensi viikolla, kuten myös naapurikirjastoomme. Meillä alkaa kotona keittiöremontti viikon päästä. Sen kesto on reilu viikko ja sen ajan teen mahdollisimman paljon etätöitä kotikonttorilta käsin. Homma saadaan hyvin pelaamaan, kun olen muissa huoneissa päivisin Hipun ja Mytön kanssa "evakossa". Ja kun tyttöset on jätettävä muutamaksi tunniksi kahdestaan parina päivänä, ne saavat nauttia makuuhuoneessamme sängyssä lokoilusta portin ja oven takana. Meillä on jo kokemusta muutaman vuoden takaisesta kylpyhuoneremontista, joten emme kanna tästäkään rempasta huolta. 

Kuten varmaan arvaattekin, täällä odotetaan joulua jo kovasti. Harry Potter-kalenteri on hankittu, myös iso kasa joululehtiä. Viikonloppuna ostimme muutamia uusia kausi-/jouluvaloja ja pikkujoulua juhlitaan ihanien ystäviemme kanssa joulukuun alkupuolella. Uudessa keittiössä! Toivon, että teillä, meidän lukijoillamme ja blogin ystävillä, on kaikki hyvin ja syksy on sujunut mallikkaissa merkeissä. Mukavaa marraskuun jatkoa toivotan koko laumamme puolesta ja pysyttehän matkassamme mukana!

Raatoja ja eläviä elukoita

Meidän syksy on jatkunut kivoissa merkeissä. Menneenä viikonloppuna kilistelimme juhlamaljoja ja nautimme kakkua Mytön sekä likkojen isännän kesällä olleiden merkkipäivien johdosta 🎂 Hippu ja Myttö saivat myös herkkuja, mm. kuivattua peuranlihaa. Hauska tunnelma kannatteli yön pikkutunneille saakka ja sunnuntaina meillä olikin melkoisen väsynyttä juhlakansaa, eritoten meidän isokorvat. 

Hippu jaksaisi tutkia supikoiran
raatoa loputtomiin. 

Hippusen ja Myttösen kanssa olemme ulkoilureissuillamme käyneet ihmettelemässä supikoiran raatoa. Samaisilla lenkeillä käydään moikkaamassa myös lampaita. Supikoiran raato kiinnostaa kovasti eritoten Hilpaa. Se haistelee sitä innolla ja kyllä, myös maistelisi, jos saisi luvan. Hippu on hyvin kiinnostunut kuolleista eläimistä ja niiden raadoista. Niitä pitää merkkailla nuuskuttelun lisäksi. Myttö ei niinkään ole kuolleista elukoista innostunut vaikka toki aina kerran ruumista pitää nuuhkaista. 

Tänä vuonna kotimme lähellä olevalla niityllä asustelevat lampaat eivät ole kiinnostuneita koirista. Eivät ne koiria pelkää mutta eivät myöskään tule pusuttelemaan, kuten aiempien kesien villakasat. Kohta lampaat siirtynevät taas talviasumukseensa. Ehkä vielä ensi viikolla tapaamme ja voimme toivottaa kamuille hyvää tulevaa talvea.

Myttö tutkii koirapuistossa.

Hippu voi tällä hetkellä hyvin. Lääke puree, kuten edellisessä kirjoitelmassani kerroinkin. Reseptillä sitä on vuodeksi eteenpäin. Jos kipuja ei tule ja vointi on hyvä, ei ortopedin käynnille ole tarvetta ennen ensi syksyä. Silloin Hipulta on otettava verikoe ja uusittava lääkeresepti. Olen kovin onnellinen, että Hippu on hyvinvoiva ja iloinen. Valtava helpotus, että tilanne on nyt tämä! Hiukan on alkanut jo jännittämään tämän kuun lopulla tehtävä lääkkeen "lopetusprojekti" mutta toimimme ortopedin ohjeen mukaisesti; kokeillaan pärjääkö Hipa ilman lääkettä. Ja jos ei, palaamme pilleripurkin äärelle.

Lukukoiran palkanmaksuhetki.

Viime viikolla lukukoirailimme syksyn ekaa kertaa kotikirjastossamme. Lukijoita oli runsaasti, kaikki vuorot olivat varattu. Hippu hoiti hommansa taas mallikkaasti, onhan se täysverinen ammattilainen työssään. Ensi viikolla suuntaamme naapurikirjastoon. Kotikirjastoon palaamme marraskuussa, sillä jouduin pahoitellen perumaan lokakuun vuoromme työasian vuoksi. Harmi, että nyt osui samalle illalle työhomma, jota lukukoirailu ei voi ohittaa 😞 

Kohta on edessä syysloma. Silloin lähdemme huristelemaan nelostietä pitkin kohti Kangasniemeä. Mutta jo ennen sitä lähden naisporukalla, yhdessä Hipun ja Mytön kanssa, viettämään syksyistä viikonloppua Puulan rannoille. Siitä tulee varmasti rentouttava ja leppoisa retki. Kovin nopeasti mökkikausi aina kulkee ja tulee taas aika kiittää mökkivanhusta menneestä. Samassa lauseessa toivotamme sille hyvää talvea ja pyydämme pysymään sitä pystyssä. Mutta kun vuosi vaihtuu, voikin jo alkaa odottamaan kevättä ja uusia mökkiseikkailuja!

Kivoja syyskuulumisia

Luvattoman kauan vierähti taas aikaa, kun olen kirjoitellut tänne Pieneen Suureen Beagleen. Mutta syksyä eletään ja hyvin meillä on mennyt 😊 Olemme taas normaalissa arkielämässä, sillä palasin pitkältä kesäloma-sapattivapaaltani töihin. Vapaa oli loistava veto ja nautin siitä aivan suunnattoman paljon. Mielestäni olin sen myös ansainnut 😉

Hippu voi mainiosti. Kuten arvelinkin, jo aikoinaan Typyä hoitanut ortopedi on loistava 😍 On "ammattilaisia" ja sitten niitä ammattilaisia, aivan kuten ihmislääkäreissäkin... Kävimme Hilpan kanssa elokuun lopulla tämän erinomaisen tohtorin pakeilla. Sain selkeän selostuksen Hipun vaivoista ja tilanteesta. Hoitosuunnitelma laitettiin kuntoon, kuten myös lääkitys. Siinä kun oli nimittäin vikaa edellisen ortopedin jäljiltä. Hipulla on nyt yksi lääke, jota sille annetaan lokakuun loppuun saakka. Sen jälkeen pidetään taukoa ja katsotaan, pärjääkö Hipa ilman lääkettä. Jos kivut palaavat, palaa myös lääke. Kenties sen loppuelämäksi mutta se ei haittaa. Pääasia, että Hippu voi hyvin.

Syyskuisia nuuskutteluja
kotikonnuilla.

Ortopedin (sen loistavan 😁) mukaan esim. leikkaus ei ole vielä ollenkaan Hipun kohdalla ajankohtainen. Magneettikuvauskin on turha, otetaan kuva jos leikataan. Hippu voi näiden vaivojensa kanssa elää hyvää elämää jatkossakin ja tilanne ei ole ollenkaan toivoton. Ortopedi suositteli "tukitoimia", joista meillä ne onkin olleet käytössä jo Hipun pentuajoista alkaen; ruoka- ja vesikippo telineessä ja valjaat lenkeillä. Kaulapantoja meidän koirat eivät koskaan käytä, paitsi kirjastossa. Ostimme myös varmuuden varalle ison häkin ja koiraportaat auttavat mökillä. 

Syksyn lukukoirailut aloitettiin
naapurikirjastossa. 

Aloitimme Hilpan kanssa viime viikolla syksyn lukukoirailut. Ensin oli vuorossa naapurikirjasto ja ensi viikolla suuntaamme kotikirjastoomme. Koska Hipun vointi on hyvä, voimme ilolla käydä kirjastokeikoilla. Kangasniemellekin päästiin pitkästä aikaa ja vietimme siellä leppoisan viikonlopun. Isokorvat olivat aivan riemuissaan, kun pääsivät taas Puulan rantoja nuuskuttelemaan. Mökkikautta on onneksi  vielä jäljellä. Lokakuussa möksä vetäytyy sitten talvilepoon.

Myttö tutki mökillä, löytyisikö
vielä mustikoita. Ei löytynyt.

Myttö on reipas ja hyväntuulinen oma itsensä. Ilolla Myttöskä on ottanut vastaan sen, että Hippu on päässyt sen kanssa taas pitkille lenkeille. Muutamia viikkoja Hippu teki vain minilenkkejä ja portaissakin kannettiin, mistä se ei ollenkaan tykännyt. Myttösen mielestä Hipan kanssa on aina hauskaa ja kaikkialla. Joten kovin onnellinen Myttökin varmasti on, kun Hippu on taas kunnossa. Myttö huomioi loistavasti sen, että Hippu oli tovin aikaa huonovointisempi. Silloin Myttö ei Hippua leikkeihin haastanut ja meni isosiskon viereen lepäämään, kylki kylkeen 💕

Nyt kun meidän elämä on asettunut taas tuttuihin vanhoihin uomiinsa ja elo rullaa hienosti, aiomme parin viikon päästä juhlia jälkikäteen likkojen isännän sekä Mytön synttäreitä. Minulla on edelleen mahdollisuus tehdä aika paljonkin töistäni etänä, joka helpottaa mieltäni kummasti. Pikkujoulukutsut on hommattu ja odottavat postitusta. Lokakuussa palaamme Puulalle. Meidän syksy näyttää kivalta ja se on parhautta se 🍁🍄

Terveyshuolia

Elokuu on kiitänyt huimaa vauhtia kohti syyskuuta. Tein alkukuusta viikonloppureissun möksälle yhdessä ystävieni kanssa. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa nauttia taas Puulan maisemista parhaan seuran, hyvän ruuan sekä kuplivien juomien äärellä. Muuten olemme olleet nämä viime viikot täällä kotimaisemissa, lukuunottamatta juhlamatkaani Keski-Eurooppaan, jonka tein hyvän ystäväni kanssa.

Blogikirjoittelu on valitettavasti ollut vähällä, sillä heti tuon tyttöjen möksäreissuni jälkeen (tai oikeastaan jo sen viikonlopun aikana) alkoi Hipun vointi reistailla. En ole jaksanut tänne Pieneen Suureen Beagleen hetkeen kirjoitella, kun tässä on kantanut murhetta tuosta meidän ihanasta vanupallostamme. Avaan nyt tässä kirjoitelmassani lyhyesti Hipan kuulumisia ja kerron lisää, kun olemme itsekin taas viisaampia. 

Reilun kahden viikon sisään meillä on ollut kaksi käyntiä eläinlääkäripäivystyksessä, joista tuliaisina on ollut useampaa vahvaa kipu- ja särkylääkettä. Likkojen isäntä vei Hipun viime maanantaina ortopedille lisätutkimuksiin. Sillä reissulla selvisi, että Hippu kärsii vanhuudenvaivoista, joita sillä on niskassa, kaularangassa ja selässä. Hilpa on edelleen lääkekuureilla ja seuraava ortopedikäynti on tulevana tiistaina. 

Nämä Hipun vaivat ilmenivät täysin yllättäen. Se on ollut melkoisen kipeä ja myös ilmoittanut sen vahvasti meille. On ollut todella surullista katsella kipeää koiraa ennen kuin myrkyt ovat alkaneet tehoamaan. Tällä hetkellä Hippu on omasta mielestään taas elämänsä kunnossa, koska lääkkeet tepsii ja vie kivun pois. 

Hipun tilanne ei suinkaan ole toivoton, oli ortopedi maanantaina lohduttanut. Hoitokeinoja on olemassa ja todennäköisesti ainakin magneettikuvaus on edessä. Tiistaina tapaan Hipan kanssa ortopedin, joka leikkasi aikoinaan Typyn takajalkojen polvet. Hän on erittäin asiantunteva, kokenut ja pätevä ortopedi. Luotan täysin siihen, että saamme kuulla jatkosuunnitelman, millä edetään. Ja olen (taas) aivan valtavan kiitollinen meidän läheisille sekä ystäville, jotka ovat jaksaneet tsempata, olla myötätuntoisia ja tukea meitä, kun Hippu on sairastellut 💖.

Eläintohtoria tapaamassa, taas...

Myttö on toipunut jo täysin vierasesineen poistosta. Kyseessä oli puutikku, jonka eläintohtori veti ulos Mytön pepusta. Tikku oli siis kulkeutunut läpi sisuskalujen aina takapuoleen asti ja ei ollut onneksi aiheuttanut mitään tuhoja matkan varrella. Tästä ja siitä, että Myttö on kunnossa, olemme aivan valtavan onnellisia. Mytöllä kävi kyllä tuuri.

Palaan täällä blogissa asiaan, kun Hipun tilanteesta on uutta kerrottavaa. Hippu voi siis tällä hetkellä lääkkeiden ansiosta ihan hyvin. Se ei ole kovinkaan kipeä ja teemme kaikkemme, ettei kipuja olisi; kannamme portaissa alas ja ylös, sohvalle saatikka sänkyyn ei hypitä, Myttösen kanssa ei riehuta ja lenkit ovat minimaalisen lyhyitä. Aiomme myös ostaa Hipulle häkin ja portaat. Uskon, että hyvä tästä vielä tulee!

Ps. Kiitos kovasti kaikista kommenteista, joita jätitte edelliseen kirjoitukseeni. Jostain syystä kommentteihin vastaaminen ei edelleenkään onnistu enkä pysty kommentoimaan muiden blogien kirjoitelmia. Jatkan tässä jossain kohtaa asian selvittämistä.

Viisi viikkoa maailman parhaassa paikassa

On mennyt luvattoman kauan siitä, kun olen viimeksi kirjoitellut meidän lauman kesäkuulumisia. Siihen voin selitellä, että olimme Puulan rannalla yhtä soittoa viitisen viikkoa. Tietokone oli mukana mutta se avattiin vain katsoaksemme muutamia olympia-urheiluja. Koska teen työkseni sitä, että hakkaan tätä masiinaa päivät pitkät, en lomalla pahemmin välitä tietokoneen ääressä istua 😀 

Mutta tässä tulee meidän kuulumisia kuvien muodossa. Meillä oli rento ja hieno mökkiloma 🌞 Isäntä rakensi upean uuden ulkotiskipaikan ja viimeisteli viime vuonna rakentamaansa uutta ulkohuussia. Minä luin ja luin, otin päiväunia ja luin. Katseltiin Hilpan ja Mytön kanssa järvellä liikkuvia lintuja.  Saunottiin ja grillattiin 🍗 Tehtiin polttopuusavottaa. 

Myttöä juhlittiin kesäkuun lopussa. Päivänsankaritar sai lahjapaketissa herkkuja sekä lelun. Tietysti myös Hipulle annettiin synttärien kunniaksi makupaloja. 

Juhlaruokaa synttäritytölle.

 

Mökillä oli aikaa rentoutua, pötkötellä ja rötkötellä 😴 Se kuuluu jokaisen mökkireissun ohjelmaan, ei pelkästään kesälomamökkeilyjen. Meitä sää suosi suurimman osan aikaa. Aurinko jaksoi paistaa ja lämmittää. Viiteen viikkoon muutamana päivänä tuli vettä ja parina päivänä myös ukkonen jytisi.

Kävimme yön yli reissussa Jyväskylässä. Olen syntynyt siellä ja viettänyt lapsuuttani ennen kuin perheemme muutti etelään. Olemme käyneet useana menneenä kesänä Jyväskylässä mutta valitettavasti ne ovat olleet eläinlääkärireissuja 😟 Nyt ei ollut ja oli hienoa käppäillä tässä kauniissa kaupungissa. Eritoten Lutakon alue ja sen sataman seutu ovat kesällä mukavaa katseltavaa 🌸 

Jyväskylän reissulle osui hellepäivät mutta onneksi hotellihuoneessa oli toimiva ja tehokas ilmastointi. Ja täytyy todeta, että kaupunki on kyllä muuttunut hirmuisen paljon siitä, kun minä pikkutyttönä siellä kulmilla käyskentelin. Mutta siitähän onkin jo tooodella kauan aikaa 😂

Jyväskylän reissun lisäksi teimme käynnit myös mm. Pieksämäelle sekä Mikkeliin. Nehän ovat lyhyen matkan päässä Kangasniemeltä. Piipahdimme myös pariin otteeseen Kangasniemen torilla, rantaravintola Puulaakissa. Hippu ja Myttö esiintyivät siellä mallikkaasti vaikka pizzat ja pihvit varmasti tuoksuivat niiden neniin 🍕🍔 Pidin huolen, että Pimun, Nupin ja Typyn haudalla oli koko mökkiajan tuoreet kukat ja kynttilässä tuli 💗 

Keravan porukka saapui heinäkuun puolivälissä ilahduttamaan meitä 😄 Yllä olevassa kuvassa rapsuttelen Patua alias Paavoa, Mustaa Rottaa... lempinimiä riittää aivan kuin meidän likoillakin. Patu kävi kovasti uimassa, kuten juhannuksenakin. Hippu ja Myttö seurailivat uintihommia rannalta. Lisäksi tyttöset ottivat kaiken ilon irti siitä, että rapsuttajia ja silittäjiä riitti miltei joka hetkelle.

Mustikoita riitti heinäkuussa runsaasti ja niitä Hippu sekä Myttö innolla söivät. Kävi myös kuitenkin niin, että Myttö pisti luvatonta suuhunsa. Sen vuoksi veimme sen täällä kotona eilen eläinlääkäriin. 

Kotimatkalla sunnuntaina alkoi Myttöselle tulemaan kummallisia oireita, niitä oli ekan kerran jo pari viikkoa sitten. Varasin varmuuden vuoksi eläintohtorille ajan ja emme voineet aavistaakaan, että Myttönen oli pistellyt vierasesineen poskeensa 😱  Ongelma siis paikallistettiin, hoito oli nopeaa eikä vaatinut kuvauksia, leikkausta yms. ja nyt Myttö toipuu kovaa vauhtia kotona 😍 Johan tässä olemme liki 20 vuotta olleet koirien omistajia ennen kuin ensimmäisen kerran jouduimme viemään koiran vierasesineen vuoksi lääkäriin... Ja kuitenkin, kuten eläinlääkärikin naureskeli, että beagle on beagle, ne ovat maailman ahneimpia koiria. Mitä kaikkea Pimu, Typy, Hippu ja Myttö ovatkaan suuhunsa mättäneet vaikka aina kiellämme, komennamme ja olemme ulkona silmät tarkkoina. Voi kai sanoa, että hyvä tuuri on käynyt, että meni näin pitkään ennen kuin lääkärireissu syömisen vuoksi tuli eteemme. Toivottavasti oli eka ja vika kerta.

Myttö saunoi mökillä kovasti.

Isäntä on palannut jo töihin. Minä jatkan lomailua. Huomenna lähden ihanien ystävieni kanssa viettämään Puulalle perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua. Tällä kertaa jätän Hipun ja Mytön kotiin pitämään isännän kanssa huushollia pystyssä. Mökkikausihan ei vielä ole suinkaan ohi vaan menemme Kangasniemelle koko jengi vielä muutamana viikonloppuna. Ja tämän vuoden möksäilyt päättyvät siihen lokakuun syyslomaviikkoon. Toivottavasti tuleva syksy on lämmin ja vähäsateinen sekä kantarellirikas 🍄 

Kiitos Teille, jotka kuljette näillä blogimatkoillamme, sekä arjessa että juhlassa, mukana jatkossakin 🌼 Toivottavasti pääsen taas pian myös kommentoimaan mahdollisia viestejänne, valitettavasti se ei vieläkään pelaa kunnolla. Kuulumisiin pian taas!

Juhannusta muistellen

Kesä on kääntynyt jo heinäkuulle. Lomailemme täällä möksällä, jonne palasimme pienen juhannuksen jälkeisen kotipyrähdyksen jälkeen. Mökkielämä soljuu tuttujen touhujen merkeissä eteenpäin; saunomista, puiden ja veden kantoa, lukemista, radion kuuntelua, uimista, lepäilyä, grillaamista, kauppareissuja, siivoamista, pihahommia, huussin tyhjentämistä, Puulalle tuijottelua sekä viime päivinä myös jalkapallokisojen katsomista (isännän hommaa 😀). Mustikat ovat aurinkoisilla paikoilla kypsiä. Hippu ja Myttö keräilevät niitä innolla varvuista suoraan suihinsa. Myös metsämansikat maistuvat mutta niitä on melko vähän tässä meidän tiluksilla. Kerään likoille ne, mitkä löydän 🍓.

Kotikulmilla riitti uutta haisteltavaa
mökkielämän jälkeen.

Juhannuksesta on jo reilu parisen viikkoa mutta palaan vielä keskikesän juhlan tunnelmiin. Vietimme juhannusta täällä Kangasniemellä ja saimme vieraaksemme Keravan porukan. Poikakolmikon vanhin vietti tällä kertaa juhannusta kavereidensa kanssa mutta nuorempi kaksikko viihtyi vielä kanssamme Puulalla. Patu oli tietysti menossa mukana ja Hippu sekä Myttö toivottivat Patun ystävällisesti tervetulleeksi. 

Hippu ja Patu.

Juhlapyhien sää suosi meitä mökkeilijöitä. Saimme nauttia aurinkoisista päivistä ja järvivesikin oli lämpötilaltaan uimakelpoista. Patu on innokas uimari, josta taisimme koko sakki hieman yllättyä. Se ui läheisille rantakiville ja kipusi niiden päälle katselemaan mm. lokkien touhuja. Patu oli innoissaan, kun sai juosta pitkin mökkitonttia ja tätä aidattua aluetta. Hilpunen ja Myttönen katselivat, että kylläpä kaverilla riittää virtaa ja vauhtia 😄.

Myttö huilasi, kun Patu tarkkaili
mökin terassilta pihapiirin tapahtumia.

Meillä oli oikein mukava ja leppoisa juhannus, josta saamme suurelta osin kiittää näitä hyviä, rakkaita ystäviämme. Grilli ja sauna kuumenivat. Miesväki pelasi korttia ja Unoa minun ja Keravan "emännän" nauttiessa kuohujuomaa mökin terassilla. Saunassa vastottiin (kyllä, minulle se on vasta eikä vihta 😃) ja laiturin nokkaan kiinnitettiin perinteinen juhannuskoivu. Toivottavasti vietämme juhannusta yhdessä taas ensi kesänä. 

Lomalla huilataan ja rentoudutaan.

Alkuviikosta piipahdimme Pieksämäellä. On kiva lähteä välillä täältä metsän keskeltä hiukan ihmisten ilmoille ja samalla hoituu kauppa-asiat. Ensi viikolla suuntaamme vuorokauden vierailulle Jyväskylään. Se juhlistakoon meidän viikonloppuna olevaa hääpäiväämme. Olen ilokseni ehtinyt sekä jaksanut lukea viime viikkoina enemmän kuin pitkään aikaan. Tuolle rakkaalle harrastukselleni jäi syksyllä ja menneenä keväänä turhan vähän aikaa. Hipulle ja Mytölle tämä mökkielämä on täynnä riemua. Ulkona saa olla niin paljon kuin lystää ja ilman remmejä sekä pantoja. Onnellisen kaksikon seuraaminen on tämänkin mökkikesän paras asia 😍.
 

Tänään on Mytön juhlapäivä!

Tänään, aurinkoisena kesäsunnuntaina, on aihetta juhlaan. Meidän ihana Myttömme juhlii syntymäpäiväänsä. Aamulla päivänsankaritar sai avata lahjapaketin, joka sisälsi lelun, kuivatun strutsin jänteen ja kuivattua peuraa. Herkut kiinnostivat Myttöstä enemmän kuin lelu mutta eiköhän se lelulahjastakin innostu 😁 Hippu ehti lelulla jo leikkimään ja tottakai isosiskokin sai synttäriherkkuja maistaakseen. 

💖 Lämpimästi ja suurella rakkaudella 

meidän viisivuotiasta Myttöä onnitellen 🎂

Myttöä juhlitaan tänään oman perheen kesken. Syksyllä on tiedossa pienimuotoiset kemut sekä Myttöskälle että sen isännälle, joka viettää synttäripäiväänsä heinäkuussa. 

Ps. En jostain syystä pysty tällä hetkellä vastaamaan kommentteihinne, joita jätätte kirjoitelmiini. En myöskään onnistu kommentoimaan blogikamujemme postauksia. Toivottavasti asia korjaantuu pian. Iso kiitos kaikista kommenteistanne, arvostamme Hipan ja Myttösen kanssa niitä kovasti. Ja blogikavereillemme paljon terkkuja, luemme kyllä ahkerasti tekstejänne.

Kaunista juhannusta!

Juhannus, keskikesän juhla, on täällä taas! Me vietämme juhannusta omalla mökillä Kangasniemellä. Tästä taitaa tulla nyt uusi tapa saarijuhannusten jatkoksi. Suomen kesä on parhaimmillaan, kun luonto on täydessä tällingissä, linnut pitävät konserttejaan ja valoa riittää miltei aamuun asti. On tämä hienoa aikaa 🌞

Juhannusherkkuja odotellen...

Teille kaikille, meiltä kaikilta, 

hienoa ja hilpeää juhannusta!

Mitä meidän keskikesän juhlaan kuului, siitä seuraavassa kirjoitelmassani. 

Kolmikko kotiutui takaisin kaupunkiin

Kesä on edennyt juhannusviikolle. Hippu, Myttö ja niiden isäntä on kotiutunut mökiltä takaisin tänne etelään. Ja tulinhan minäkin samalla kyydillä kotiin vietettyäni muutaman päivän Puulan rannoilla. Jälleentapaaminen oli riemukas, sillä siitä oli ehtinyt kulua liki pari viikkoa, kun viimeksi näin Hippusen ja Myttösen. Isäntääkin oli ollut jo ikävä 😍 

Myttö nuuski mökin pihasta 
mielenkiintoisia hajuja.

Mökillä aika kuluu kuin siivillä. Likat olivat tarkkailleet järvellä sukeltavia kuikkia ja pihalla hyppiviä västäräkkejä. Isännän touhuja oli pitänyt seurata ja toimia grillausapuna sekä saunakaverina, Mytön erikoisalaa. Minä laitoin kesäkukat ruukkuihin ja purkkeihin. Kukkia sai myös Pimun, Typyn ja Nupin hauta. Heitin Puulaan talviturkin ja siivosin aitat. Viimeiset menneet pari viikkoa olivat töissä hyvin kiireisiä, joten otin myös suurelta osin levon kannalta tämän lyhyen mökkipätkän. Olin sen tarpeessa.

Hippu herkutteli luulla. Ja kyllä
Myttökin sai oman. 

Lampaat ovat taas saapuneet kotimme lähellä olevalle pellolle. Niitä on käyty moikkaamassa mutta kovin arkoja villakasat vielä ovat. Elokuussa ne ovat varmasti jo reippaampia ja uteliaampia. Punkkeja on Hipassa ja Myttösessä ollut jostain kumman syystä todella vähän mutta laitoimme linimentit turkkeihin. Kaksikko kun nukkuu mökillä meidän kanssa samassa sängyssä ja emme halua itsellemme noita viheliäisiä ötököitä. Hyttysiä taas on melkoisen reippaasti ja olipa isäntä nähnyt kyyvauvan, joka oli luikerrellut liiterin nurkilla.

Meidän kesä jatkuu tästä sekä kotona että Kangasniemellä. Heinäkuu pyhitetään täysin Etelä-Savolle. Isäntä on aloitellut uuden tiskipaikan suunnittelutyötä ja eiköhän "rakennelma" ala juhannuksen jälkeen nousemaan tolpilleen. Kiirettä ei kuitenkaan tarvitse pitää, vanhallakin (ja kertakäyttöastioilla 😂) pärjää vielä hyvin. Minä olen luvannut, että en hanki uutta kesälukemista vaan keskityn niihin reiluun 20 teokseen, jotka odottavat nyt lukijaansa. 

Kangasniemikuulumisia

Meidän likat ja niiden isäntä ovat viettäneet mökkilomaa. Helteitä on riittänyt Kangasniemelläkin vaikka nyt ilma alkaakin viilenemään. Hyttysiä on kuulemani mukaan jumalattoman paljon 😠 Punkkeja ei kuitenkaan ole Hipusta ja Mytöstä juuri löytynyt vaikka emme ole niille vielä myrkkylitkuja turkkiin laittaneet. Laitetaan sitten, jos punkit tekevät massiivisen hyökkäyksen.

Hippa ei puhtaassa karvassa
viihdy. Pesun jälkeen turkki piti 
välittömästi sotkea.

Mökkiloman alkupäivinä isäntä oli pessyt Hipan ja Myttösen. Isokorvat on taidettu pestä viimeksi viime kesänä 😁 Jos se niistä itsestään olisi kiinni, niitä ei pestäisi ikinä. Tyttöset viihtyvät likaisessakin turkissa eivätkä ole pesuoperaation suuria ystäviä. Hippu olikin noin kolme minuuttia pesun jälkeen mennyt kierimään hiekkaan ja multaan. Se siitä puhtaanraikkaasta biigelistä...

Kukas se siellä rannassa makoilee...
meidän Myttö!

Myttö on saunonut isännän kanssa ja rakastaa maata rantaviivan tuntumassa. Isäntä toivoisi saavansa lomalla nukkua hiukan pidempään mutta meidän kaksikko haluaa aamuruuan viimeistään kello 6 😂 Vielä ei isäntä ole lomalle suunniteltua uuden tiskipaikan rakentamista aloittanut mutta vielähän tässä on pitkä loma edessä. Ja jos se jää tänä kesänä tekemättä, niin tuohon ei maailma kaadu. 

Minä pakerran töissä ja kiirettä riittää nyt olevan. Ehkä erityisesti siksi, että myös minun kesälomani häämöttää jo horisontissa. Itse suuntaan Puulan rannoille ensi viikolla. Sitä ennen vielä loppurutistus töissä ja todennäköisesti erittäin naurupitoinen synttärireissu hyvien ystävieni kanssa 😍

Lukukoira aloitti lomansa

Heipä hei, täällä me ollaan eikä olla hävitty minnekään. Viikot ovat kiitäneet vauhdilla. Meidän kaksijalkaisten työkiireet ovat vieneet aikaa ja vapaa-aika, jota toki omalta osaltani iltaisin on, olen pyhittänyt levolle sekä Hipun ja Mytön hyvinvoinnista huolehtimiselle. Isäntä paahtaa vielä hetken töitä täydellä teholla mutta kyllä me hänestä olemme seuraa aina viikonlopun vapaapäiviksi saaneet.

Hippu teki viime viikolla kevään viimeiset lukukoirailut sekä koti- että naapurikirjastossa. Suosio oli taas suurta. Kevät on ollut kirjastokeikkojen osalta hauskaa ja antoisaa. Hippunen on saanut paljon rapsutuksia, kehuja, kiitoksia ja halauksia. Se ilo, mitä Hippu lukijoille ja moikkaajille tuo, on erinomaisen hienoa seurattavaa. Jatkamme molemmissa kirjastoissa tätä kivaa harrastusta taas syyskuussa.

Kevään viimeistä lukijaa vietiin, 
tämän jälkeen alkoi loma!

Hiukan on meidän lukukoiralla ollut terveyhuolia. Onneksi pieniä ja itse hoidettavissa. Viime viikonloppuna Hilpun vatsa reistaili pari päivää. Lisäksi korvat oireilevat taas. Mahaan annettiin lääkettä ja se tepsi. Isäntä on aloittanut korvahuuhteluprojektin ja minä tipauttelen Hipan korviin huuhtelun jälkeen tippoja. Näin saadaan korvat taas kuntoon. 

Mytölle kuuluu pelkkää hyvää. Luulen, että se odottaa kovasti, että pääsee mökkilomalle. Ja erityisesti saunomaan. Nämä viime ajan helteet vetävät molemmat likat hiukan veteliksi mutta kun iltaisin on viileämpää, pistää kaksikko leikit ja juoksukisat pystyyn. 

Myttönen haluaa myös hellesäällä
nukkua vilteissä ja peitoissa. Se 
rakastaa lämmintä, tykkäähän
se saunoakin.

Kangasniemellä emme ole ehtineet nyt käymään. Mutta eipä mene kauaakaan, kun isäntä pakkaa kassit ja biigelit autoon ja kääntää koslan nokan kohti nelostietä. Minä menen siitä muutaman viikon jälkeen perässä ja meillä on edessä varmasti huisin hauska kesäloma. Minullahan se on tänä vuonna ennätyspitkä, puhuisin jopa sapattivapaasta. Voi, miten sitä jo odotan!

Voikaa hyvin ja nauttikaa näistä ihanista kesäisistä päivistä. Pysyttehän matkassamme ja reissuissamme mukana jatkossakin! Kuulumisiin taas ensi viikolla. 

Vihdoinkin taas Puulan rannoilla!

Pitkä, koko talven kestänyt odotus päättyi viikko sitten, kun suuntasimme auton nokan kohti nelostietä ja Kangasniemeä. Koska oli luvattu hienoa säätä ja saimme tiedon, että Puula on sula, päätimme lähteä avaamaan mökkikautta viikkoa suunniteltua aiemmin. Ja voitte uskoa, miten iloisia olimme koko poppoo!

Mökin kuistilta tiirailtiin mökkirantaa.

Mökkivanhus oli pysynyt talven ajan ryhdikkäästi ja vaurioitta pystyssä. Kuten myös aitat ja huussi. Järven pinta oli melkoisen korkealla ja näin ollen vesi oli vallannut osan laituria. Toivottavasti veden korkeus ei tuosta enää nouse, muuten Puula ulottuu mökin portaille saakka 😀 En muista, milloin viimeksi järven pinta oli näin korkealla. Siitä on todella pitkä aika. 

Kuten tavallista, mökkikautta avatessa, eka yö meni pätkäunia nukkuessa. Tämä johtui siitä, että Hippu ja Myttö olivat niin onnellisia ja riemuissaan mökille pääsystä, etteivät malttaneet nukkua. Yölläkin piti päästä käppäilemään rantaan ja pitkin pihaa, haistelemaan uusia hajuja ja tarkistamaan tontin nurkkia. Lauantaina kaksikkoa nukuttikin aamulla pitkään. Ja kyllähän mekin isännän kanssa olimme valtavan iloisia, että pääsimme taas mökille. Minulla oli hyvä fiilis, parempi kuin vuosi sitten. Katselin toki äidin kuvaa hyllyn päällä ja lähetin taas isot kiitokset siitä, että tämä möksä on meidän ja lupaamme jatkossakin hoitaa sitä huolella. 

Myttö saunoi. 

Viikonloppu hujahti nopeasti. Kaikenlaista puuhaa talven jäljillä riittää mutta ei mökkeilyn pidä pelkkää raatamista olla. Saunoimme (myös Myttö), grillasimme ja nautimme maisemista, jotka mökin kuistilta avautuvat. Tälle kesälle ei ole suuria urakoita suunniteltu. Isäntä on luvannut tehdä uuden tiskipaikan ja aikoo vielä viime kesänä tehtyä huussia hiukan fiksailla. Tulemme olemaan kesän aikana mökillä jonkinlaisissa pätkissä. Vaikka itselläni on pitkä loma, ei mökillä aiota olla kuukausitolkulla yhtä soittoa. 

Hippunen tarkkaili pihapiiriä ja järvellä
lipuvia kuikkia. 

Keskiviikkona Hippu kävi lukukoirailemassa kotikirjastossamme. Lukijoita oli taas mukavasti ja rapsutuksia sateli runsain määrin. Hippuli nauttii kovasti, kun saa kaiken huomion itselleen. Ja niin rauhallisesti ja joviaalisti se suhtautuu kaikkiin lukijoihin sekä moikkaajiin. Olen ollut valtavan ylpeä siitä mutta myös Myttösestä. Hirmuisen hienosti se jää yksin kotiin, kun lähdemme Hipun kanssa kirjastoreissuille. Ääntäkään se ei päästä ja uskoakseni nukkuu siihen saakka, kun isäntä tulee töistä kotiin. Kovasti helpottaa omaa mieltäni, kun ei tarvitse stressata Mytön pärjäämisestä. Se on reipas likka!

Eilen oli helatorstai. Nyt nämä risaiset viikot ovatkin hetkeksi ohi. Seuraava sellainen on juhannusviikko mutta silloin meidän sakki jo lomailee 🌞 Nyt vaan saisi alkaa sää pikavauhtia lämpenemään sää ja kevät etenemään ripeästi kohti kesää. Voisi loputkin toppatakit pistää kaappiin odottamaan ensi talvea...

Koiranpäivänä kirjastossa ja vapputervehdys Teille kaikille!

Viime viikolla vietettiin Koiranpäivää ja Lukuviikkoa. Hippu oli kutsuttu keskiviikkona vierailemaan meidän naapurikirjaston Koiranpäivän tapahtumaan. Tunnin verran kiertelimme kirjastossa Hipan ottaessa vastaan runsaasti rapsutuksia, silityksiä ja halauksia. Kerroin muutamalle kiinnostuneelle vanhemmalle lukukoiratoiminnasta. Meillä oli oikein onnistunut kirjastoreissu 😀

Koiranpäivänä käytiin kirjastossa. Tässä
fanitapaaminen Hipun ihailijoiden kanssa.

Tuo yllä kertomani kirjastokäynti tehtiin hetkittäisen takatalven saartamana. Karmea keli ja lunta satoi ihan reilusti maahan 😠 Onneksi se alkoi loppuviikosta ripeästi sulamaan ja pääsimme juhlimaan synttäripäivääni hiukan harmaassa mutta lumettomassa säässä. Olin kutsunut pienen joukon lähisukua ja ystäviä nauttimaan valmiin ruokapöydän antimia ravintolaan. Sieltä tulimme tänne meille kotiin jatkamaan juhlintaa. Voitte uskoa, miten iloisia ja riemua täynnä Hippu ja Myttö olivat, kun tapasivat näitä niillekin niin tärkeitä kaksijalkaisia. 

Juhlat sujuivat iloisissa ja hilpeissä tunnelmissa 🍹 Olen kovin kiitollinen, onnekas ja etuoikeutettu, että minulla on nämä ihmiset elämässäni 💕 Juhlien jälkeisenä päivänä biigletytöt olivat melkoisen väsyneitä, kun vieraita piti pitkin iltaa, myöhään yöhön asti, viihdyttää 😁 Ja niin olimme mekin isännän kanssa. Sohvallamme riittikin tunkua, että mahduimme koko lauma keräilemään voimia hauskojen kekkereiden jälkeen.

Myttö nuuskuttelee kevään
kukkasia.

Toivomme, että Kangasniemen jäätilanne alkaisi olla se, että Puula olisi sula. Näin pääsisimme lähiviikkoina avaamaan mökkikauden. Hippusella on toukokuussa vielä pari lukukoirakeikkaa. Isännällä on tulossa kiireinen kuukausi töissä. Pidän tänä vuonna ihan hurjan pitkän kesäloman ja olemme joitakin lomasuunnitelmia jo laatineet 🌞 Toivon vähäpunkkista kesää ja superhelteetkin saisivat pysyä poissa. Säälittää jo etukäteen, miten meidän Hilpa tuon valtavan karvaloimensa kanssa jaksaisi kamalaa kuumuutta. 

Koska synttärikemuistani on vain hetki aikaa, vietämme rauhallisen ja leppoisan kotivapun. Kaupasta on ostettu simaa ja munkkeja. Hippuselle ja Myttöselle on varattu vappuherkuiksi hirvestä tehtyjä puruluita sekä kuivattua peuraa. Tänään olen viettänyt lomapäivää ja palasin äsken isokorvien kanssa lenkiltä. Sieltä alla ottamani kuvan kera toivotan koko meidän pesueen puolesta kaikille Teille 

 🎈 Iloista ja hauskaa kevään 

juhlaa vappua!

Lukukoiran vilkas viikko; suoraa lähetystä ja kirjastokäyntejä

Viime viikon perjantaina lähdimme Hipun kanssa aamulla kello kahdeksan maissa päivän toiselle aamulenkille. Saimme lenkkikaveriksi Yle Radio Suomen toimittajan, joka oli tullut haastattelemaan minua (ja Hippua 😀) Yle Uusimaan suoraan aamulähetykseen 📻 

Haastatteluja annoin kaksi noin puolen tunnin sisään ja neljän minuutin ajan per kerta. Kerroin lukukoiratoiminnasta ja kokemuksistani liittyen lukukoirailuihin. Sekä myös siitä, miten Hippu suhtautuu työhönsä ja miten se sen hoitaa. Mielestäni haastattelupätkät menivät ihan kivasti vaikka en ole esiintyjä enkä siitä pidä. Onneksi oltiin radiossa 😁 Ystävät ja sukulaiset kehuivat, että selvisin hienosti. Joten olen tyytyväinen ja hirmuisen ylpeä Hipusta. Oli taas etuoikeus päästä kertomaan tästä tärkeästä harrastuksesta ja siitä, miten hyvin Hilpa hommansa hoitaa. Haastattelupätkien välissä toimittaja otti meistä kuvia sekä videokuvaa. Lisäksi annoin "nauhalle" muutaman kommentin. Saapa nähdä, jos toimittaja tekee joskus Hipusta jutun vielä Ylen verkkosivuillekin. 

Kuvassa Hippu naapurikirjastossamme.
Viime viikolla lukukoiralla
riitti hommaa.

Sen lisäksi, että Hipa viime viikolla teki PR-hommia, kävimme sekä naapuri- että kotikirjastossa lukukoirailemassa. Lukijoita oli molemmissa kirjastoissa mukava määrä ja paljon Hippua taas rapsuteltiin ja siliteltiin 😍 Minulla on aina mukana Hipun ruokanappuloita, joita annan sille palkkioksi hyvin menneestä kuuntelukerrasta. Kyllä tuo meidän neiti hyvin tietää, että kassissani on tämä herkkupussi! Kotikirjastossa alkoi ihan naurattamaan, kun lukija lopetti lukemisensa ja Hippu oli heti valmiina ottamaan palkkion vastaan. Palkanmaksu tulee tapahtua siis välittömästi eikä hetken päästä.

Ekat tämän kevään parvekelöhöilyt.

Mihinhän se kevät jäi? Ilma on hyytävän kylmää ollakseen huhtikuu. Viikonlopuksi on lupailtu ripaus lunta. Alkuviikosta näimme nupullaan olevia valkovuokkoja. Ei taida vielä hetkeen kukat puhjeta kokonaan... Myttö pääsi yllättämään ja elämänsä ensimmäistä kertaa kieri raadon päällä (todennäköisesti rusakon). Tämä raatojen ja sonnassa kierimisen ilo on tähän saakka ollut Hipulla sekä aikoinaan meidän Typyllä sekä Pimulla. Myttöä ei ole pahoissa hajuissa kieriminen aiemmin kiinnostanut mutta nyt on sekin ihme nähty. Toivon, ettei se kovasti innostu tästä melko iljettävästä harrastuksesta...

 
Tämän löhöilykuvan myötä toivotan kaikille teille rentoa ja leppoisaa viikonloppua 🌷 Itse aion ottaa meidän isokorvakaksikosta mallia ja lötkötellä sohvalla ensi viikkoon voimia keräten.