Lukukoiran vilkas viikko; suoraa lähetystä ja kirjastokäyntejä

Viime viikon perjantaina lähdimme Hipun kanssa aamulla kello kahdeksan maissa päivän toiselle aamulenkille. Saimme lenkkikaveriksi Yle Radio Suomen toimittajan, joka oli tullut haastattelemaan minua (ja Hippua 😀) Yle Uusimaan suoraan aamulähetykseen 📻 

Haastatteluja annoin kaksi noin puolen tunnin sisään ja neljän minuutin ajan per kerta. Kerroin lukukoiratoiminnasta ja kokemuksistani liittyen lukukoirailuihin. Sekä myös siitä, miten Hippu suhtautuu työhönsä ja miten se sen hoitaa. Mielestäni haastattelupätkät menivät ihan kivasti vaikka en ole esiintyjä enkä siitä pidä. Onneksi oltiin radiossa 😁 Ystävät ja sukulaiset kehuivat, että selvisin hienosti. Joten olen tyytyväinen ja hirmuisen ylpeä Hipusta. Oli taas etuoikeus päästä kertomaan tästä tärkeästä harrastuksesta ja siitä, miten hyvin Hilpa hommansa hoitaa. Haastattelupätkien välissä toimittaja otti meistä kuvia sekä videokuvaa. Lisäksi annoin "nauhalle" muutaman kommentin. Saapa nähdä, jos toimittaja tekee joskus Hipusta jutun vielä Ylen verkkosivuillekin. 

Kuvassa Hippu naapurikirjastossamme.
Viime viikolla lukukoiralla
riitti hommaa.

Sen lisäksi, että Hipa viime viikolla teki PR-hommia, kävimme sekä naapuri- että kotikirjastossa lukukoirailemassa. Lukijoita oli molemmissa kirjastoissa mukava määrä ja paljon Hippua taas rapsuteltiin ja siliteltiin 😍 Minulla on aina mukana Hipun ruokanappuloita, joita annan sille palkkioksi hyvin menneestä kuuntelukerrasta. Kyllä tuo meidän neiti hyvin tietää, että kassissani on tämä herkkupussi! Kotikirjastossa alkoi ihan naurattamaan, kun lukija lopetti lukemisensa ja Hippu oli heti valmiina ottamaan palkkion vastaan. Palkanmaksu tulee tapahtua siis välittömästi eikä hetken päästä.

Ekat tämän kevään parvekelöhöilyt.

Mihinhän se kevät jäi? Ilma on hyytävän kylmää ollakseen huhtikuu. Viikonlopuksi on lupailtu ripaus lunta. Alkuviikosta näimme nupullaan olevia valkovuokkoja. Ei taida vielä hetkeen kukat puhjeta kokonaan... Myttö pääsi yllättämään ja elämänsä ensimmäistä kertaa kieri raadon päällä (todennäköisesti rusakon). Tämä raatojen ja sonnassa kierimisen ilo on tähän saakka ollut Hipulla sekä aikoinaan meidän Typyllä sekä Pimulla. Myttöä ei ole pahoissa hajuissa kieriminen aiemmin kiinnostanut mutta nyt on sekin ihme nähty. Toivon, ettei se kovasti innostu tästä melko iljettävästä harrastuksesta...

 
Tämän löhöilykuvan myötä toivotan kaikille teille rentoa ja leppoisaa viikonloppua 🌷 Itse aion ottaa meidän isokorvakaksikosta mallia ja lötkötellä sohvalla ensi viikkoon voimia keräten. 

Ekat leskenlehdet ja punkit bongattu

Pääsiäispyhät on vietetty. Meillä oli leppoisa pääsiäinen täällä kotikulmilla. Tällä viikolla ollaankin taas vauhdissa, sillä Hippu lukukoirailee sekä koti- että naapurikirjastossa 📚 Vähiin toki kevään kirjastoreissut käyvät ennen kuin loppuvat. Toukokuussa Hilpu vielä kuuntelee ahkerasti mutta kesäkussa se viettää jo hyvin ansaittua kesälomaa.

Talvi palasi hetkeksi,
myös koirapuistoon.

Vielä viime viikolla oli reilusti lunta, kun takatalvi iski ⛄ Koirapuistossa riitti paljon haisteltavaa ja Hippu kieriskeli lumessa, siitä suuresti nauttien. Henkilökohtaisesti en olisi tippaakaan kaivannut talvisen sään paluuta mutta onneksi tuo näytti jäävän lyhytkestoiseksi. Eilen nimittäin näimme kevään ensimmäiset leskenlehdet! Joten nyt uskaltaa pestä paksut talvitamineet pois ja kaivaa kevyempiä kolttuja esiin. Viikonloppuna Mytöstä löytyi kevään ensimmäinen punkki! On tämä aikamoista, että jo huhtikuussa ne paholaiset alkavat kiusaamaan koiria sekä muita eläimiä. Kohta kai on aloitettava punkkimyrkkyjen laitto isokorvien karvoihin.

Hippu rakastaa lunta, joten sitä tuskin
haittasi ollenkaan valkoisen maan paluu.

Olen ollut valtavan helpottunut, että Hipun virtsatievaivat eivät ole toistaiseksi uusiutuneet. On ollut epäilevä olo, kun tulehdus vain uusi ja uusi heinäkuun jälkeen, jolloin se ekan kerran todettiin. Annamme Hipalle täydennysrehuvalmistetta, joka sille joulukuussa spesiaalieläinlääkärin toimesta määrättiin. Tulemme syöttämään sitä Hipulle koko sen loppuelämän. Haittakaa siitä ei nimittäin ole ja olen lukenut, että valmiste on ollut tehokas "estolääkitys" virtsatietulehduksiin. Hippu ei mielellään syö mitään lääkkeitä ja esimerkiksi tabletin piilottaminen ruokaan tai herkkuun on turha vaiva. Mutta nätisti se pitää suunsa auki, kun tabletin osat pudotetaan sen suuhun. Pitää vain vahtia tarkasti, ettei se jemmaa niitä huuliinsa ja sylkäise pois 😀

Eilen näimme tämän kevään
ekat leskenlehdet 🌞

Vuodet vierii, meillä kaikilla 😁 Minun syntymäpäivänäni on tässä huhtikuussa. Tänä vuonna päätin juhlistaa niitä hiukan reteämmin. Mieli on valoisampi kuin vuosi sitten. Olen päässyt aika hyvin takaisin tolpilleni kamalan vuoden jälkeen. Siksi haluan viettää useampiakin juhlavia ja hauskoja hetkiä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tiedossa on loppukuusta kemut lähipiirille ja lisäksi reissut kesä- ja elokuussa. Kaiken huipuksi palkitsen itseni pitkällä kesälomalla. Odotan sitä jo kovasti ja lomaseuranihan tulee olemaan mitä parhainta 🐶🧔

Ps. Pitkäaikainen blogikaverimme Iivari on lähtenyt parempaan paikkaan. Sinne, missä meidän Pimu ja Typy ovat sitä varmasti olleet hännät heiluen vastassa. Iivari oli suuri persoona ja rakastettava mäykkyherra. Lämmin osanottomme Iivarin kotiväelle valtavan isoon suruun. Jäämme kaipaamaan Iivarin hienoja oivalluksia ja tarinoita 💔

Pääsiäistervehdys!

Maaliskuu taittuu kohti huhtikuuta. Kevään aika on hienoa aikaa, kun päivät pitenee ja luonto heräilee talviuniltaan. Ajatuksemme ovat alkaneet kääntyä mökkikauden avaukseen Puulan rannoilla. Eiköhän me vajaan parin kuukauden päästä olla jo siellä. 

Vaikka joulu on meille se rakkain juhla vuoden kierrossa, vietämme toki pääsiäistäkin. Rairuohot vihertävät ruukuissaan ja muutaman pääsiäismunan olen varannut herkutteluhetkiin. Hippu ja Myttö saavat pääsiäispyhinä kuivattua peuran keuhkoa ja korvaa. Levätään ja lenkkeillään. Lauantaina saamme ruokapöytämme ääreen pääsiäisvieraita.

Lumet ovat saaneet kyytiä ja hyvä niin. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, meidän likoilla riittää kovasti nuuskuteltavaa, kun maa on lumesta taas paljas. Tämä kaksikko osaa ottaa jokaisesta vuodenajasta ilon irti! 

 🐣 Valoisaa ja kivaa pääsiäisen aikaa 

Teille kaikille 🌷

toivottavat Hippu & Myttö
sekä lauman ihmisväki

Synttärijuhlista kirjastotöihin

Reilu viikko sitten lauantaina juhlistimme Hipun 9-vuotissynttäripäivää. Saimme mukavia juhlavieraita kylään ja päivänsankari nautti saamastaan huomiosta. Sunnuntaina, 17. maaliskuuta, joka on Hipan virallinen syntymäpäivä, avasimme heti aamulla lahjoja. Avustin Hippua pakettien avaamisessa isännän pitäessä Myttöä hieman kauempana. Se kun niin innolla olisi halunnut avata Hipun lahjat. Herkkuja juhlatyttö sai koko viikonlopun ja tietysti niitä tarjoiltiin myös Myttöselle.

Synttärikakku.

Meillä oli oikein mukavat pienet kemut ihanan Hippumme kunniaksi! Tuntuu vaan kovin hurjalta, että vuodet ovat vierineet näin, että Hippu on jo yhdeksänvuotias.

Lahjapaketin kimpussa. 

" Milloin niitä synttärilahjoja jaetaan?"

Kun juhlat oli juhlittu, kävi Hippu lukukoirailemassa meidän kotikirjastossamme. Siellä oli taas varauslistan täydeltä lukijoita. Minulle on tarjottu keväälle ekstravuoroja kotikirjastoomme. Mutta valitettavasti päivätyö häiritsee sen verran tätä Hilpan ja minun mainiota harrastusta, että en pysty kaikkiin pyyntöihin vastaamaan. Kovasti olisi lukukoiralle (tai ainakin meidän Hipulle 😉) kysyntää. Yhden ylimääräisen vuoron toukokuulle lupasin ottaa mutta täytyy muistaa, että myös lukukoira ansaitsee vapaaviikkoja kirjastohommista.  

Lukukoiran työssä asento on vapaa.

Kevät etenee kohti pääsiäistä ja huhtikuuta. Odotan innolla, että jalkakäytäviltä ryhdytään poistamaan talven aikana sinne lapettua hiekkaa. Sitä nimittäin riittää! Hippu ei tykkää yhtään, kun karkea sora pistelee sen varpaita. Lumet ovat hienosti sulaneet miltei pois. Ja sen alta on paljastunut paljon hyviä hajuja, joita isokorvakaksikko innolla nuuskuttelee. Myttönen ihmettelee mustarastaita, joita on talven jälkeen taas ilmaantunut meidän lähimetsään. Maata rapsuttelevat ja kuopivat rastaat ovat Mytölle kiinnostuksen aihe. Kevät on uuden ja ihmeiden aikaa!

Hurjan paljon onnea Hippu!

Tänään meidän ihana Hippu täyttää yhdeksän vuotta! Aika on kiitänyt ja Hipusta on kasvanut ystävällinen, joviaali ja reipas beagle. Kun Hilpu tuli meille, uuteen kotiinsa, oli sitä Typy vastassa. Niistä tuli miltei heti parhaat kaverukset. Kun Myttö tuotiin kotiin, Hippu otti sen niin valtavan ystävällisesti ja hienosti vastaan. Tämä kaksikko on ollut alusta saakka erottamaton parivaljakko. Meille Hippusen isännän kanssa tämä "pumpulipallomme" on enemmän kuin tärkeä. 

🍰 Mitä suurimmat ja rakkaimmat 

onnentoivotukset 9-vuotiaalle

Hipulle 💕

Lukukoira kuuntelee myös musiikkia

Paljon on taas ehtinyt tapahtua parissa viikossa eli sen jälkeen, kun viimeksi kirjoittelin tänne Pieneen Suureen Beagleen. Kevät on ihanaa aikaa, kun päivä pitenee ja valoa riittää aamusta alkuiltaan. Hippu etsii lenkeillä lumikasoja, joissa pyöriä. Niitä toki vielä löytyy. Myttö kaivelee lumesta rusakon papanoita ja pysähtyy ihmettelemään tielle osunutta mustarastasta.

Lukukoirasta on moneksi. Myös musiikin ystäväksi. Kun kävimme Hipun kanssa helmikuun lopulla kotikirjastossamme, eräs Hippulille lukemaan tullut halusi päättää lukutuokionsa musiikkiesitykseen! Hän kaivoi viulun esiin ja soitti Hipulle klassista musiikkia. Hilpu istui tyynesti ja rauhallisesti soittajaa kuunnellen. Soittaja keskittyi esitykseensä mutta seurasi samalla, kuunteleeko Hippu. Minulle nousi kyyneleet silmiin. Niin upea ja tunteita nostanut hetki tuo oli. Soittajalle oli hurjan tärkeää päästä soittamaan Hipulle. Kaiken lisäksi soittaja luki ensin Hipulle itse kirjoittamansa tarinan! Se kertoi tietysti Hipusta ja päättyi lukija-soittoniekan sanoihin "minä rakastan sinua". Nämä ovat niitä hetkiä, jonka vuoksi vuodesta toiseen kuljen Hipun kanssa näissä kirjastohommissa. 

Myttö nautiskelee, kun sen isäntä rapsuttaa.

Viime viikolla meillä oli pientä huolta. Veimme Hipun taas eläinlääkäriin. Sille tuli äkillistä, niin sanottua gynekologista ongelmaa (vaikka on steriloitu) ja olin aivan varma, että se on oire taas uusiutuneesta virtsatietulehduksesta. Oire oli hyvin lievä mutta varmuuden vuoksi veimme Hipan tohtorin pakeille. Virtsanäyte tutkittiin (taas!) ja rakko ultrattiin. Muutenkin Hippu tutkittiin perusteellisesti. Saimme erinomaisia uutisia; virstatietulehdusta ei ollut ja tuo gynekologinen vaiva ei ollut millään tapaa vakava. Sen taltuttamiseen Hipulle määrättiin maitohappobakteeria. Se ei toki suolistosairaalle koiralle ole välttämättä hyvä lääke mutta hyvin Hipun vatsa on sitä kestänyt. Näin taas emäntä siis ylireagoi ja vauhkoili... Mutta kuten isäntä sanoi, viedään Hippu lääkäriin niin saadaan asiaan selvyys ja pystyn taas nukkumaan yöni 😀

Menneenä lauantaina meidän sakki hyppäsi autoon ja hurautimme Lahteen. Teimme sinne vuorokauden mittaisen miniloman, joka piristi varmasti sekä meitä kaksijalkaisia että isokorvalikkoja. Lahteen päädyimme sen vuoksi, että sinne on meiltä kotoa vain noin tunnin ajomatka. Lisäksi kaupunki on jo aiemmin hyväksi havaittu vierailupaikka. 

Hippu nautiskeli hotellisängystä.

Yövyimme hotellissa ja se sujui totuttuun tapaan mainiosti. Teimme kävelylenkkejä kaupungilla ja Vesijärven rannalla. Lauantai-iltana suuntasimme isännän kanssa ravintolaan syömään Hilpan ja Myttösen jäädessä tyytyväisenä hotellihuoneemme sänkyyn huilaamaan. Sunnuntain aamupalalta salakuljetin (enkä edes kovin salassa) Hipulle ja Mytölle  kurkku- ja vesimelonisiivuja. Olihan nekin maksavia asiakkaita 😄 

Ei tarvitse jännittää, miten tyttöset
pärjäävät keskenään hotellihuoneessa.
Hyvin pärjäävät ja nauttivat, kun 
saavat nukkua sängyssä. 

Eilen suuntasimme Hipun kanssa lukukoirahommiin meidän naapurikirjastoon. Siellä oli hienosti lukijoita ja myös moikkaamaan tulleita. Eräs vanhempi rouva oli varta vasten saapunut kävelykepein paikalle tervehtimään Hippusta. Lupauduimme naapurikirjastoon meidän huhtikuun vakiovuoron lisäksi myös 24. päivänä huhtikuuta. Silloin vietetään Koiran päivää ja kirjastoon saapuu Hipun lisäksi myös kaverikoiria. 

Hilpu kuuntelee vakiolukijaa
naapurikirjastossamme.

Hipun synttäripäivä lähestyy ja tänään suuntaammekin isännän kanssa ruoka-ostoksille. Tietysti myös kakku hankitaan ja Hipulle lahja. Vietämme lauantaina pienimuotoisia kekkereitä Hippua juhlien. Uskon, että karvakaksikko ilahtuu kovasti meille saapuvista synttärivieraista. Ja Hipulle on varmasti tärkeintä, että sille niin kovin rakas Myttö-sisko on itseoikeutetusti juhlahumussa mukana 😍

Emäntä taas terveen kirjoissa ja blogin äärellä

Täällä blogissamme on ollut taas hetken hiljaisempaa. Se johtuu lähinnä siitä, että sairastin ärhäkän ja sitkeän flunssan heti helmikuun alkupuolella tekemäni viikonloppumatkan jälkeen. Miltei pari viikkoa meni köhiessä ja räkiessä. Kuumettakin oli vajaan viikon verran. Mutta vihdoinkin olen taas terveen kirjoissa 😀 

Isäntä otti vetovastuun Hilpusen ja Myttösen ulkoiluista minun maatessa sohvalla tai sängyssä. On muuten todella kummallinen olo, kun ei päiväkausiin lenkitä meidän isokorvakaksikkoa. Koirien kanssa ulkoilusta on miltei parinkymmenen vuoden aikana tullut jo niin iso osa päivittäisiä rutiineja. Ja kaipasin kovasti raitista ilmaa. Oli niiiin kivaa, kun tauti alkoi heittämään ja pääsin Hipan ja Myttöskän kanssa ulos 🐾

Hippu päätti suorittaa joulutontulle kirurgisen
toimenpiteen, jonka seurauksena tonttu ei 
tulevaa joulua enää näe.

Ennen sairastumistani Hippu ehti lukukoirailemaan naapurikirjastossamme. Lukijarintamalla oli sillä kertaa hiljaisempaa mutta moikkaajia riitti. Hippu nautti kovasti, kun sai taas runsaasti rapsutuksia ja huomiota. Tällä viikolla suuntaamme Hipun kanssa kotikirjastoomme ja se on mukavaa. Edellinen kerta kun peruuntui Hilpun vatsavaivojen vuoksi. Ollaan me nyt oltu sairasta porukkaa 😁

Fanit odottivat kirjastolla.

Kurjat vesikelit ovat täällä etelässä taas kiusanamme. Minulle tämä talvi riittää ja saisi tulla jo kevät. Maaliskuun voikin kaiketi laskea kevätkuukaudeksi ja sehän on jo ovella. Maaliskuussa juhlitaan meidän ihanaa Hippua, joka täyttää yhdeksän (!) vuotta. Lukukoirailujakin riittää ja johan se on pääsiäinenkin kuun lopussa. Mökkikauden aloitus siintää jo silmissä. Siihen on vielä kuitenkin tovi aikaa. Odotamme taas, että Puula on sula. 

Myttö on niin kovin onnellinen
isännän sylissä.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan meidän likoista, jotka saivat menneenä viikonloppuna pötkötellä päiväunia meidän kaksijalkaisten sängyssä. Se on harvinaista herkkua täällä kotona, mökillä kylläkin aivan tavanomaista. Mutta kotona koirat ovat meillä portin takana. Kaksi koiraa ja kaksi ei niin pienikokoista ihmistä yhdessä sängyssä on hiukan huono yhdistelmä rauhallisten yöunien saavuttamiseksi 😃

Toivottavasti Teillä kaikilla kulkee hyvin ja olette pysyneet terveinä. Kivoja ja mukavia helmikuun loppumetrejä ja kuulumisiin maaliskuun puolella!

Ystävänpäivätervehdys

Tänään vietetään ystävänpäivää. Hippu ja Myttö ovat parhaita kaveruksia. On ihanaa, että niillä on toisensa. Ystävyys ja ystävät ovat tärkeitä ja itse arvostan omiani enemmän kuin he ehkä arvaavatkaan. 

Toivotan meidän jengin puolesta kaikille blogimme lukijoille, blogikamuillemme ja niiden palveluskunnille

💟 Oikein hyvää ystävänpäivää 💗

Hampaat hoidettu kera hyvin uutisten

Tammikuu hujahti menemään ja keskitalvea talsitaan 🌞 Säät vaihtelevat vesikelistä koviin pakkasiin, kuten tänä aamuna mittarin näyttäessä 18 pakkasastetta. Nastakengille on ollut kovasti käyttöä. Läheisessä koirapuistossa Hipulla ja Mytöllä on riittänyt vauhtia, kun ne leikkivät ja ottavat painikisoja keskenään. Puistossa on mukavasti lunta, joten siinä kelpaa riehua.

Hippunen kävi alkuviikosta hammashuollossa. Tämä piti tehdä jo lokakuussa mutta virtsarakontulehduksesta alkunsa saanut munuaisaltaan tulehdus esti hampaidenhoitoreissun. Isäntä vei Hippusen eläinlääkäriin ja käynti oli sujunut hienosti. Hippu oli ollut tapansa mukaan hyvin reipas. Hampaat on nyt kiiltävät ja hyvin putsatut 🦷 Hammaskiveä oli ollut jonkin verran mutta lohkeamia tai muuta suurempaa Hilpun suusta ei löytynyt. 

Hippua virtsarakon tulehdusongelmien vuoksi hoitanut spesialisti sanoi minulle joulukuussa, että jos Hippua pitää viedä alkuvuodesta jonkin muun syyn vuoksi eläinlääkäriin, voin pyytää ottamaan samalla reissulla pissinäytteen. Ihan kontrollin vuoksi. Ja näin nyt tehtiin. Näyte osoittautui puhtaaksi, joka oli loistava uutinen 💓 Ainakaan vielä ei siis näy merkkejä siitä, että bakteeri edelleen muhisi ja jylläisi Hippusen virtsarakossa. Ihanaa, jos tuo ilkeä vaiva on lopullisesti selätetty 😍

Hampaat on siis kunnossa mutta iski meidän likkoihin reilun päivän kestänyt vatsatauti  Myttö oireili lievemmin ja sen maha rauhoittui puolessa päivässä eräällä lisäravinteella. Hipun vatsa reistaili päivän verran hiukan rajummin. Sekin alkoi onneksi tasaantumaan lisäravinnetta antamalla. Hipun suolistosairaus varmasti pahensi vatsapöpön vaikutusta. Koska Hippunen voi huonosti, jouduin ensimmäistä kertaa lukukoirailuhistoriamme aikana perumaan Hipun työkeikan kotikirjastoomme. Tämä oli tietysti kurja juttu sekä Hippuselle että lukijoille, jotka varmasti odottivat Hippua kirjastolle saapuvaksi. Mutta onhan lukukoirallakin oikeus jäädä sairauslomalle 😀 

Minulla on aivan kohta edessä pieni reissu. Isäntä jää pitämään huushollia Hipun ja Mytön kanssa pystyssä. Täällä pärjätään varmasti mainiosti 😍 Ensi viikolla Hipa pääsee kuuntelemaan lukijoita naapurikirjastoomme. Eilen suunnittelimme yhdessä isännän kanssa tulevaksi kesäksi lyhyttä lomamatkaa yhdessä isokorvien kanssa. Maanantaina kävimme hautuumaalla sytyttämässä kynttilän äitini muistolle. Hänen kuolemastaan tuli tasan vuosi. Tämän sorttisia kuulumisia siis tänne meille. Leppoisaa ja kivaa helmikuun jatkoa teille, lukijamme ja blogin kaverimme. Pysyttehän matkassamme mukana 🐶

Lukukoiran joululoma loppui

Tämä tammikuu palautti Hipun lomalta takaisin töihin ja se on ahkeroinut sekä koti- että naapurikirjastoissa. Kevään ensimmäiset lukukoirailut sujuivat mainiosti ja lukijoita riitti entiseen malliin. Kotikirjastoomme on saatu Oton ja Hipun lisäksi kolmas lukukoira. Näin ollen kirjastolla on lukukoiran vastaanotto nyt joka viikko, kun vielä keväällä koiralle pääsi lukemaan joka toinen keskiviikko. Lukukoiran vierailuaikaa on kylläkin lyhennetty tuntiin. Naapurikirjastossa Hippu on edelleen ainut lukukoira ja siellä vierailemme kerran kuussa kahden tunnin ajan. 

Kotikirjastossa Hippuli kuunteli
mm. koululaisvitsejä 😁

Sää heittelehtii ja toistaiseksi likkojen talvipalttoot saavat taas odottaa vaatehuoneen naulakossa. Isännän kanssa paiskimme töitä ja minulla on upea etuoikeus tehdä paljon hommistani kotikonttorilla. Hipan edellisestä virtsatie-/virtsarakontulehduksesta on vähän yli kaksi kuukautta. Kyllä, valitettavasti hermoilen tämän kanssa yhä ja lasken päiviä... Edellisten tulehdusten väli oli noin 1,5 kuukautta. Kovasti toivon, ettei tämä kurja vaiva enää koskaan uusiudu. Hippu saa lääkärin määräämää ravintolisää ja sitä syötetään sille vielä pari kuukautta. Ehkäpä sekin jeesaa.. 

Viralliset valvojat vaalipaikalla.

Kävimme lauantaina antamassa isännän kanssa presidentinvaaliäänemme ennakkoon. Hilpa ja Myttönen olivat reissussa mukana ja odottivat hienosti kaupan tuulikaapissa, kun kävimme vuoron perään äänestyskopissa. Emme uskaltaneet jättää äänestystä viralliseen vaalipäivään, sillä isäntä suuntaa loppuviikosta Espanjan auringon alle 🌞 ja palaa kotiin sunnuntaina. Jään meidän isokorvien kanssa pitämään kotia pystyssä. Lauantaina vietämme tyttöjen iltaa ja saamme mukaan myös pari hyvää ystävääni 🍷 Illanistujaisten lisäksi aiomme ulkoilla ja huilata. Saattaa olla, että päästän tyttöset meidän sänkyyn nukkumaan... luksusta, jota tapahtuu silloin, kun meistä kaksijalkaisista toinen yöpyy muualla kuin kotosalla. 

Uusi vuosi ja uusien seikkailujen sekä touhujen äärellä

Oikein hyvää jatkoa tälle alkaneelle vuodelle 2024! Joulu on vietetty ja vuosi vaihtunut. Henkilökohtaisesti toivon, että tämä vuosi tulisi olemaan hurjan paljon parempi kuin mennyt vuosi. 

Vuotemme on käynnistynyt hyvin. Paukkupakkaset ovat onneksi hetkeksi aikaa ohi. Meidän likat eivät tykkää palttoista, joten uloslähtö oli hirmupakkasilla melkoinen ohjelmanumero. Eikä takit juuri jeesanneet, koska käpäliin kävi kylmä. Ensi talveksi on hankittava tytöille tossut. Nyt niitä on turha kaupoista metsästää, kun ovat myyty loppuun kaikkialla. 

Leikin riemua joulun aikaan, kun ei ollut
 vielä superkylmä.

Meidän joulu meni rauhallisissa tunnelmissa. Isäntä toipui flunssasta ja senkin vuoksi vietimme leppoisia pyhiä. Jouluterveiset lähetimme lähisuvulle puhelimitse mm. Savonrantaan sekä Espanjaan. Aatonaattona kävimme hautuumaalla sytyttämässä kynttilät äidilleni, hänen miehelleen sekä isännän isovanhemmille. Söimme jouluruokia ja nautimme glögistä. Koristeltua kuusta oli mukava katsella. Myttö on todella innokas lahjapakettien avaaja. Hippu antoi joviaalina tyyppinä Mytölle tilaa, jotta pikkusisko sai riehua pakettien kanssa. Pakettien sisällöt olivat mieluisia. Enkä pystynyt pitämään lupauksestani kiinni vaan ostin isokorville yhden yhteisen lelun. Muuten joulupaketeissa oli herkkuja sekä iso, pehmeä viltti meidän kaksikolle (isännän valitsema 😄).

"Emäntä laittoi tämän jouluisen
pakettinauhan kaulaani".

Tapaninpäivänä pääsimme runsaan joulupöydän ääreen Keravalle. Jätimme kyläreissulta Hilpan ja Myttösen pois. Hipusta lähtee niin valtavasti taas karvaa, että sitä ei kehtaa kylille viedä. Sitä paitsi Patun kanssa meidän likat olisivat saaneet sellaisen pyörityksen aikaan, että ruokarauhaa ei olisi ollut kenelläkään. Kiitimme taas kerran lämpimästi näitä meidän upeita ystäviä, jotka kutsuvat meidät jouluna yhteisen pöydän ääreen. Viime vuoden jälkeen arvostan yhä enemmän sitä, että meillä on näitä hienoja ihmisiä läsnä elämässämme.

"Koska nuo paketit jaetaan?"

Vuoden vaihtumista kilistelimme kuohujuomilla täällä kotona pienen vierasjoukon kesken. Minuun iski flunssa joulunpyhien jälkeen, joten vauhdikkaita uudenvuodenpippaloita ei täällä tällä kertaa nähty 😁 Mutta taas syötiin hyvin ja katseltiin parvekkeelta, kun puolilta öin alkoivat raketit paukkua ja rätistä. Hippu ja Myttö eivät viis veisaa paukkeesta. Joten meidän ei koskaan tarvitse hermoilla ja stressata, miten koirat reagoivat. Tyynesti ne nuokkuivat sohvalla ja heräsivät vielä yön tunteina kerjäämään meiltä ihmisväeltä makupaloja. 

Vuosi on vaihtunut, kello on 1.30.
On aika pusutella rakkaan siskon kanssa
uuden vuoden kunniaksi.

Veimme ennen vuodenvaihdetta Hipun virtsanäytteen eläinlääkäriin analysoitavaksi. Näyte osoittautui puhtaaksi, mikä oli erinomainen uutinen. Nyt tarkkaillaan tilannetta, uusiutuuko virtsatietulehdus taas. Kyseessä on siis bakteeri, joka on sitkeästi jyllännyt Hipun virtsarakossa kesästä saakka. Antibiootti on sen tainnuttanut hetkeksi, kunnes se taas nostaa päänsä ylös. Hipulla oli tämän vuoksi pitkä antibioottikuuri loppuvuodesta, jolla toivotaan, että oli tappava vaikutus bakteeriin. Kuten jo viime vuoden puolella kirjottelin, mitään rakenteellista tai elimellistä vikaa ei ultraäänikuvauksessa löytynyt (kuvaus on tehty ainakin kolmesti). Joskus bakteeri on vain niin sinnikäs, että se kiinnittyy virtsarakkoon ja vaatii tehokkaan häätökuurin antibiootilla. 

Toivon kovasti, ettei tulehdus enää uusiudu. Että virtsarakossa jyllännyt bakteeri olisi kuollut lopullisesti. Meillä on erittäin pätevä ja osaava eläintohtori, joka Hippua nyt hoitaa. Jos bakteeri taas aktivoituu, on vuorossa seuraavat askeleet hoitotoimepiteissä. Toivottavasti niihin ei tarvitse mennä. Mutta toivoa on, jos vaiva taas iskee. Ja se on hyvin lohduttavaa. Olen nukkunut yöni paljon paremmin. 

Hipun joululoma päättyy tällä viikolla. Lukukoirailuja riittää toukokuulle saakka. Minä ja isäntä olemme palanneet jo töihin lomiltamme. Minulla on seuraavan kerran lomaa vasta kesällä mutta se onkin sitten hieman pidempi loma 😊 Yksi asia, joka tulee varmasti olemaan parhaita asioita tänä vuonna.