torstai 31. joulukuuta 2009

Uudenvuodentervehdys!




Kaikille Pienen Suuren Beaglen lukijoille Onnea ja menestystä tulevalle uudelle vuodelle 2010!

toivottaa Pimu, Typy ja omistajat

Kiitos kaikesta palautteesta, jota olen saanut. Ilokseni olen huomannut, että blogilla on lukijoita ihan mukava määrä. Pimun seikkailut jatkuvat myös vuonna 2010, joten kannattaa jatkossakin lukea Pientä Suurta Beaglea!




maanantai 28. joulukuuta 2009

Joulu tulla jollotti

Joulu on takanapäin ja uusi vuosi häämöttää jo ovella. Typy teki elämänsä ensimmäisen kyläilyreissun jouluaattona, jota vietimme isännän vanhempien luona Helsingissä. Matka ei siis ollut pitkä mutta Typylle varmasti elämyksiä täynnä.

Muuten vietimme joulun kotosalla lomasta, joulusta ja jouluherkuista nauttien. Pimu sai sekä aattona että joulupäivänä oman osuutensa herkuista, kinkku ja porkkanalaatikko maistuvat vanhalle neidille oikein hyvin. Lahjapakettejakin tuli ja Pimun piti antaa pientä kurinpalautusta Typylle, jotta se tajusi olla koskematta Pimun saamiin herkkupaketteihin. Muuten nelijalkaisiamme voi jo kutsua kaveruksiksi. Pimu on muutaman kerran yltynyt jopa leikkiin pennun kanssa. Pakkassäiden vuoksi yhteiset ulkoilureissut ovat jääneet väliin, toivottavasti paukkupakkaset olisivat jo takanapäin. Uskon, että ulkona riehuminen vahvistaisi kaveruutta. Ja meidän joulukuusi pysyisi pystyssä loppiaiseen saakka...

Ps. Eräät meille tuntemattomat ihmiset ovat olleet huolissaan Pimun voinnista Typyn tulon aiheuttaman stressin takia. Tiedoksi heille, että emme luovu pennusta emmekä hanki Pimulle rauhoittavia lääkkeitä. Olen itse uskonut aina maalaisjärjen käyttöön näissä koira-asioissakin. Kiitos silti, että jaksatte murehtia meidänkin puolesta.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Jouluiloa!

"Taas toivotus hyvän joulun, taas toivotus hyvän joulun,
taas toivotus hyvän joulun joulurauhan näin tuo."




Riemukasta ja leppoisaa Joulua kaikille blogin lukijoille!
Toivottaa Pimu ja muu poppoo

tiistai 22. joulukuuta 2009

Vanhus ja vauva

Nyt voimme alkaa huokaisemaan helpotuksesta, melkein ainakin. Pimulla on pahin stressi helpottanut, johtuneeko sitten isännän hankkimasta "stressipannasta" vai puhtaasti siitä, että Pimu alkaa hyväksyä uuden perheenjäsenen. Tänä aamuna heräsin lattiapedissäni siihen, kun toverukset nukkuivat kylki kyljessä (kuten kuvasta näkyy). Se tuntui pieneltä voitolta tässä sopeutumiskamppailussa, hyvältä siis näyttää.

Huomenna Pimu pääsee isännän kanssa kuusenhakureissulle, jokavuotinen perinne. Saa nähdä, onko kuusesta aattoiltaan mennessä enää mitään jäljellä... Lahjoja ei taida ainakaan uskaltaa kuusen alle laittaa, koska Typyllä on vähintäänkin yhtä tarkka nenä kaiken syötävän suhteen kuin Pimulla. Meille omistajille paras lahja tänä jouluna on se, että vanhus ja vauva sittenkin ystävystyvät, hitaasti mutta varmasti.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Typy tuli taloon

Tässä hän nyt on: Hessin Destiny´s Child eli Typy. Haimme lapsukaisen kotiin perjantaina ja pentu on itse sosiaalisuus. Yhtään ei ole koti-ikävää itketty ja tuntuu kuin se olisi aina ollut meillä.

Pimun vastaanottoreaktio löi meidät ällikällä. Vanhus-parka pelkää pentua ja luikkii häntä koipien välissä sitä karkuun. Stressi on todella iskenyt päälle ja tänään isäntä kävikin hankkimassa Pimulle D.A.P-pannan. Jospa sen erittämät feronomit rauhoittaisivat Pimua ja stressikäyrä alkaisi laskemaan. Omasta mielestäni tuo on vähän turhaa hömpötystä mutta jos isännänkin mieli siitä rauhoittuu hyvä niin... Ja kyllä itsekin olen toki tätä tilannetta miettinyt, mitähän tästä oikein tulee. Mutta tänään Pimu jo suostui olemaan Typyn kanssa yhtä aikaa sohvalla, ehkä se tästä pikkuhiljaa... Olimme vaan varautuneet siihen, että Pimu pistää kunnon äläkän pystyyn ja näyttää Typylle kaapin paikan. Mutta tässä kävikin ihan päinvastoin.

Aika oli kullanut pentuaikojen muistot. 11 vuodessa olin hyvin päässyt unohtamaan sen, että yöunet ovat pätkittäisiä, matto- ja täkkipyykkiä saa pestä konekaupalla ja talouspaperirulla kädessä metsästetään pissilammikoita lattioilta... Tätä tämä pennun omistajan arki siis on, mutta sanon silti jo nyt, että päivääkään en vaihtaisi pois!


tiistai 15. joulukuuta 2009

Kolme yötä pentuun on

Perjantaina se koittaa; haemme uuden perheenjäsenemme kotiin. Aika on kiitänyt kuin siivillä, vasta äskenhän minä laitoin kenneliin kyselyä loppuvuonna mahdollisesti syntyvistä pennuista. Ruokakuppeja on hankittu, sukulaiset ovat ystävällisesti lahjoittaneet pyyhkeitä ja täkkejä, penturuokaa on varattu iso säkki ja Pimun vanhat pentupannat ja -remmit on kaivettu esiin. Joululahjatkin on hankittu molemmille neideille. Pahvilaatikot toimittavat vessan virkaa ja torstai-iltana on aika kääriä matot kasaan ja piilottaa sähköjohdot.

Kun talossa on jo entuudestaan koira, ei uuden tulo kovin paljon maailmaamme mullista. Tämähän menee jo rutiinilla! Isäntää kyllä jännittää kuulemma kovasti mutta itse en osaa edes jännittää. Odotan innolla pennun tuloa ja sitä, miten Pimu ottaa pienen beaglen vastaan. Vähemmän innolla odotan lattialla nukkumista. Olen luvannut uhrautua, koska tätä uutta koirimusta ei sängyssänukkujaksi opeteta. Isännän mielestä Pimunkin pitää jatkossa nukkua omassa pedissään, mutta tuohon en kyllä jaksa uskoa. Miten saisin sen opetettua siihen, kun vanhus on 11 vuotta nukkunut peiton sisällä pää tyynyllä... Olen luvannut kuitenkin yrittää.

Pikkubeagleä ollaan jo sankoin joukoin tulossa katsomaan. Lauantaina tulee siskoni miehensä kanssa, he saavat kunnian olla ensimmäiset, jotka tapaavat uuden perheenjäsenemme. Muutamissa fiksuissa koirakirjoissa neuvottiin olla kutsumatta/päästämättä ensimmäiseen viikkoon ketään ulkopuolisia kotiin, jotta pentu samaistuisi omaan laumaansa. Höpö höpö, sanon minä! Pimua tultiin ekan kerran katsomaan samana iltana, kun se kotiin tuotiin. Eikä tuosta traumoja näyttänyt jäävän, ainakaan meidän mielestä. Toki ihan joka päivälle ei koirankatsojia ole buukattu, joten omaakin rauhaa on. Ja jos pentu yhtään tulee kaukaiseen sukulaiseensa Pimuun, se viis veisaa kaksijalkaisista. Enemmän kiinnostaa ne piilotetut sähköjohdot ja sängynjalat...

maanantai 14. joulukuuta 2009

Joulua odotellessa; koirien jouluetiketti

Löysin nettiä selaillessani hauskan koirien jouluetiketin. Eli kaikille nelijalkaisille karvakuonoille pikku vinkkejä liittyen joulunviettoon (ainakin osan ohjeista Pimukin voisi opiskella...):

Koirien jouluetiketti

Ole erityisen kärsivällinen ihmisiä kohtaan nyt. He näyttävät olevan tavallista stressaantuneempia ja arvostavat lohduttavia koiran nojailuja.

He tulevat kotiin mukanaan suuria kantamuksia jotain, jota he kutsuvat lahjoiksi. Älä kuvittele, että kaikki lahjat ovat sinulle.

Ole pitkämielinen, jos he koristelevat sinut. Heille näyttää tuottavan erityistä nautintoa nähdä, miltä näytät päässäsi valesarvet.

He tuovat ison puun sisään näkyvälle paikalle ja peittävät sen koristein ja kynttilöin. Niin oudolta kuin tämä näyttääkin sinusta, se on ihmisillesi tärkeä rituaali, joten sinun täytyy tietää muutamia asioita:

- älä pissaa puun päälle

- älä juo vettä puun jalustimesta

- varo häntääsi, kun ihmiset ovat puun lähellä

- vaikka puun alla olisi kiinnostavia nimelläsi varustettuja pikkupaketteja, älä revi niitä auki.

Ihmisesi voivat väliin kutsua joukon vieraita kyläilemään. Nämä kutsut voivat olla hauskoja, mutta vaativat sinulta tahdikkuutta:

- kaikki vieraat eivät arvosta suukkoja ja nojailuja

- älä syö tarjoilupöydältä

- kerää hienovaraisesti makupaloja

- ole miellyttävä, vaikka vieraat istuvatkin sohvallasi

- älä juo laseista, jotka jäävät ulottuvillesi.

Ihmisesi voivat myös lähteä vierailuille. Tällöinkin tapasi ovat tärkeitä:

- ota huomioon kaikki kohdan 4 puita koskevat säännöt vieraissakin taloissa

- kunnioita talossa asuvien eläinten reviiriä

- siedä lapsia

- ota koko charmisi käyttöön.

Iso mies, jolla on valkea parta ja hyvin meluisa nauru, voi ilmaantua keskellä yötä. ÄLÄ PURE HÄNTÄ!!

kirjoittaja: tuntematon

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Mulle palkka, sulle lupa rapsuttaa

Pimu on parantunut täysin leikkauksesta ja tikitkin poistettiin maanantaina työllä ja tuskalla. Eläinlääkärikeikka oli totista taistelua meidän omistajien pitäessä koirasta kaksin käsin kiinni hoitajan yrittäessä nyppiä tikkejä pois. Silmät lautasen kokoisina Pimu pisti kaikin voimin hanttiin ja en muista koskaan nähneeni sitä niin kauhuissaan. Yksi tikki jäi poistamatta, koska koirimus oli jo sydärin partaalla. Otamme sen lähipäivinä itse pois. Raukalle on jäänyt kovia traumoja eläinlääkäristä ja se varmaankin pelkäsi, mitä hänelle taas tehdään. Toivon todella, että suuremmat operaatiot olisi nyt tässä eikä vanhusraukkaa tarvitsisi enää lääkäriin viedä kuin rokotusten takia.

Nyt kun leikkauksesta on toivuttu ja lääkekuurit syöty, Pimu toteuttaa taas vanhaa aamurutiinia. Lääkekuurit väsyttivät sitä, joten se ei jaksanut aamulla herätä kerjäämään koirankeksiä mutta nyt vanhoihin tapoihin on taas palattu. Kun arki-aamuisin herään puoli kuuden maissa, kömpii Pimukin ylös ja haluaa keksin. Kun keksi on syöty, sitä saa rapsuttaa hetken aikaa. Mikäli yritän rapsutella sitä ennen keksin antoa, se peruuttaa kauemmaksi odottaen makupalaansa. Meidän koiraahan ei rapsutella ellei se saa ensin jotain palkkaa! Palkanmaksajiksi joutuvat emännän lisäksi myös meille kylään tulevat sukulaiset ja ystävät. Hekin joutuvat usein maksamaan herkkujen muodossa siitä, että Pimua saa silitellä ja rapsuttaa. Siksi suurin osa heistä osaakin kyläilemään tullessaan varustautua makupalojen kera.

Olen varma, että Pimu on siis melkoisen ovela tyyppi. Se on hoksannut, että kannattaa vaatia ensin jotain itselleen ennen kuin antaa emännän tai muiden kaksijalkaisten lässyttää, halailla ja rapsutella. Pimu kun ei ole koskaan ollut kovin perso rapsutuksille eikä tule niitä koskaan itse vaatimaan. Joten jos haluat rapsuttaa, anna keksi!

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Juhlahumua ja siitä toipumista

Vietimme eilen ystäväporukalla pikkujouluja. Ja tietysti nostimme maljan myös Suomen itsenäisyydelle sekä Pimulle 11 vuotta. Pimu oli juhlahumussa mukana, tottakai.

Juhliminen on rankkaa enkä puhu pelkästään meistä kaksijalkaisista... Nukkumaanmeno venyi Pimullakin pikkutunneille, vaikka se pitkin iltaa (ja yötä) sentään välillä malttoi ottaa pienet tirsat omassa pedissään. Mutta pitkään ei voi muiden seurasta olla pois, sillä aina on mahdollisuus saada vaikkapa jotain hyvää suuhunsa. Vieraat myös kiitettävästi muistivat Pimua tuliaisilla ja niistä piti heti saada maistiaiset. Koska yöunet jäivät siis melko lyhyiksi, on Pimu ollut tänään aika veto pois. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin viettää pyhäpäivää emännän kainalossa lepäillen.

Huomenna Pimu saa tikit pois ja siitä tuleekin taas jännittävä reissu eläinlääkärin luo. Yritän psyykata Pimua jo etukäteen siihen, että nyt sinne ei tarvitse jäädä vaan käymme vain pikavisiitillä. Mutta silti Pimulla hilse nousee turkin pintaan ja silmät pälyilevät epäluuloisesti odottaen pahinta. Pitääkin varata taskuun eilen saatuja tuliaisia, joilla vanhan neidin voi palkita käynnin päätteeksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää blogin lukijoille!

"Voisitteko jo lähteä koteihinne, että pääsisi nukkumaan..."

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kiitos!

Pimun puolesta suuret kiitokset onnentoivotuksista päivänsankarille, niitä tuli mm. Facebookin kautta runsaasti. Eilen herkuttelimme kakulla ja Pimu sai lahjaksi juhlavierailta kaikenlaisia koiranherkkuja. Eipähän pääse varasto tyhjenemään... Juhlat jatkuvat vielä huomenna, nostamme pikkujoulujen yhteydessä maljan myös Pimulle ja vanha neiti on tietysti juhlahumussa mukana!

torstai 3. joulukuuta 2009

Paljon Onnea Pimu!

Pimu juhlii tänään 11. syntymäpäiväänsä, suuret onnentoivotukset meidän vanhalle matamille!

Aamulla lahjaksi tuli paljon pusuja ja halauksia sekä isännältä että emännältä (emäntä sortui jopa liioitteluun...). Illalla juhlistamme merkkipäivää kakkukahvein. Viime vuonna pidimme Pimulle suuret synttärijuhlat sen täyttäessä tasavuosia, joten tänä vuonna juhlimme hieman maltillisemmin. Tarjoamme päivänsankarille myös herkkuruokaa. Perinteisesti annamme Pimulle syntymäpäivälahjaksi lenkkimakkaran (puolet siitä nyt ja toinen puolikas jouluaattona). Tänään sitä höystetään maksalaatikolla.

Leikkauksesta on enää muisto vain 25 tikin muodossa, jotka poistetaan maanantaina. Haava on parantunut hyvin ja Pimu on entisessä elementissään. Voimme siis huokaista jälleen kerran helpotuksesta Pimun porskuttaessa reippaasti eteenpäin kohti joulua ja ensi vuoden uusia seikkailuja!