torstai 31. maaliskuuta 2011

Höyheniä ja pahoja hajuja

Kuin kana olisi kynitty! Tällä lauseella voi osuvasti kuvata eilistä näkyä, joka minua odotti töistä kotiin palattuani. Typy (kyllä, se oli Typsy eikä Pimu) oli tylsyyspäissään keksinyt repiä sohvallamme olevasta tyynystä sisukset irti. Ja tyyny on höyhentyyny. Näppärästi pikkulikka oli avannut tyynynpäällisen vetoketjun auki ja kaivanut tyynyn esiin. Olohuonettamme koristi valkoinen höyhenpeitto, joka oli laskeutunut miltei koko huoneeseen. Liekö Typsykkä myös herkutellut sulkasadolla ja saanut vatsansa kipeäksi, sillä löysin keittiön lattialta pari haisevaa kasaa "ihan sitä itseään". Joten ennen lenkillä lähtöä siivosin sekä läjät että höyhenet ja iloitsin kaaoksen keskellä siitä, että sontaläjät oli onneksi tehty pelkälle lattialle, ei matoille.

Viikonloppuna aion pestä Pimun sillä sen turkissa on omituinen haju talven jäljiltä. Pimu rakastaa kieriä lumessa ja valitettavan usein hangesta tarttuu lumen lisäksi turkkiin mukaan myös mm. päästäisen raadon hajua, jäniksenpapanoiden tuoksuja yms. Tiedän, ettei Pimu tykkää pesuhommasta ollenkaan mutta lahjon sitä urakan jälkeen lampaankorvalla. Ja nyt on hyvä aika aloittaa latautuminen kesän pesukoitoksiin, sillä sitten Pimu ei kieriskele enää lumihangessa vaan sontakasoissa. Kivaa...

torstai 24. maaliskuuta 2011

Ikuiset ystävät

Minua liikutti suuresti juttu Japanin tsunamissa loukkaantuneesta koirasta, jota sen uskollinen ystävä hoivasi kaaoksen keskellä. Koirat olivat selviytyneet hengissä jättiaallon alta mutta toinen luppakorva oli kärsinyt vakavia vammoja. Ystävää ei jätetä, etenkään hädän keskellä!

Eilen illalla isäntä käväisi Typyn kanssa lähikaupassa, reissu kesti reilun vartin verran. Pimu nukkui niin sikeää unta ettei vanhaa neitiä raaskinut herättää matkaan mukaan. Mutta Pimuhan heräsi unestaan ja ihmetteli kovasti tilannetta. Vanhus oli aivan kummissaan, kun Typy yht´äkkiä hävisikin isännän kanssa. Ikävä siinä iski ja huoli, minne kamu oikein lähti. Pimuli pyöri levottomasti pitkin huusholliamme eikä taipunut emännän maanitteluihin siirtyä sohvalle rapsuteltavaksi. Ei, sen piti kierrellä eteisessä vahtien ulko-ovea ja odottaa, koska kaksikko mahtaisi palata.

Ilo oli tietysti ylimmillään, kun Typy palasi reissultansa. Hännät heilua vispasivat kovaa tahtia ja kaveri piti haistella joka puolelta ympäri kroppaa. Lämmin jälleennäkeminen siis! Vaikka kaveruksilla on joskus erimielisyyksiä ja yhdessä läjässä ei enää nukutakaan kuten Typyn pentuaikoina, veikkaan silti ettei tämäkään koirakaksikko koskaan jätä toisiaan.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Jumppakärpäset

Nyt tuli nälkä!

Viikonloppuna oli hieno ulkoilusää ja isokorvat saivat juosta vilistää pitkin kantohankia. Meitä kaksijalkaisia hanki ei kanna mutta Pimu ja Typy mennä pyrhältävät sen minkä ehtivät. Välillä koirimuksille tuli nälkä ja piti ottaa pientä välipalaa pajunoksien muodossa. Ja hangella on  kiva ottaa myös pieni painiottelu, jotta paikat pysyvät vetreinä. On ne liikunnallisia nämä meidät tytöt! 


Selätys.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Edessä vaikka ja mitä!

Kevät on tullut! Kyllä me nautimme, beaglet ja minä, kun saamme tehdä lenkkejä auringonpaisteessa seuraten muuttomatkalta palanneita lintuja, talven jäljiltä taas ruskeiksi muuttuvia oravia ja sinisorsia, jotka ovat laajentaneet reviiriään sulavesistä esimerkiksi talomme takana olevaan metsikköön. Ja pääsiäiseen on aikaa hiukkasen yli kuukausi! Kyllä tässä sitten avataan mökkikausi, sen verran mukavia lämpötiloja meteorologi Anssi on Ylen uutisissa lupaillut. Lumet saa siis kyytiä ja toivon mukaan myös jäät Puulasta. 

Kyllä tähän kevääseen liittyy pieni miinuspuolikin näin koiranomistajan kannalta. Kunhan yöpakkaset hellittävät, alkaa aamulenkkien jälkeiset pesu-urakat. Kura lentää kaduilla, joten Pimu ja Typy ovat kaulaansa myöten ravassa. Eikä minua muuten rassaa pesukeikat mutta aamuisin se tuppaa olemaan aika työlästä. Isokorvilla kun on aina aamulenkkien jälkeen hirmuinen kiire ruokakupeille aamupalan syöntiin. Siinä sitten väännetään suihkussa kättä/tassua siitä, että peseminen onnistuisi ilman, että koko kylppäri lainehtii. Ja että emännän vaatteet säilyisivät myös kohtuullisen kuivina, jotta ei tarvitsisi vielä niitä alkaa vaihtamaan ennen töihin lähtöä. Kiirettä kun tuppaa olemaan vaikka varaankin aamutoimiin aina kosolti aikaa, omasta mielestäni.

Mutta näin siis edetään kohti kesää iloisin ja odottavin mielin. Edessä siintää vaikka ja mitä; emännän synttärit, vapun vietto, isännän ja Pimun kesäretki, juhannuksen viettoa... Unohtamatta tietenkään sitä pääsiäistä ja Kangasniemeä!
 

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Flexiharjoituksia ja pelastautumissuunnitelma

Kokeilimme viikonloppuna Typyllä ekaa kertaa flexi-talutinta. Saimme sen perintönä Hertalta, Pimukin on perinyt oman flexinsä eräältä edesmenneeltä berninpaimenkoiralta. Kyllähän me Pimulle aikoinaan ostimme flexejä useammankin mutta ne kaikki hajosivat alta aikayksikön. Sellaista riuhtomista ja riehumista se meno oli... Monta vuotta mentiinkin sitten ilman flexiä ja tyydyttiin nahkaremmiin. Mutta nämä perintökalut ovat kyllä sen verran tukevaa tekoa, että kestävät vauhdikkaampaakin menoa.

Ulkoilu flexissä sujui mallikkaasti. Typy otti välillä spurtteja mutta oivalsi mielestäni aika pian, ettei narun päässä voi juosta valtoimenaan vaikka siinä pituutta riittääkin. Olin varautunut paljon sekopäisempään menoon. Se on tietysti selvää, ettei isokorvia voi yksin flekseissä kuljettaa vaan taluttajia tulee olla kaksi. Tai ainakaan minä en pysty "hallinnoimaan" kahta jääräpäätä, joista toinen sinkoilee minne sattuu ja toinen haluaa kulkea aivan eri suuntaan. Nahkaremmissä menee helpommin. Mutta kun ulkoilemme koko perhe, voimme jatkossa pistää tytöt flekseihin. Antaahan se paremmin liikkumavaraa.

Täällä asuu repolainen.
Sunnuntaina kävimme katsastamassa tuttuja ketunkoloja, joita löytyy läheisestä metsästä. Pesäkolon suuaukolla sitten ihmettelemme, onko repolainen kotosalla. Kiellän koiria menemästä aivan kolojen reunoille, sillä ne ovat melko syviä. Jos Pimuli tipahtaisi onkaloon, se tuskin pääsisi sieltä omin neuvoin takaisin maanpinnalle. Neiti kun ei ole enää yhtä ketterä kuin Typsy. Pelastustoimiin olisi vaivattava palokunta paikalle, sillä omat käteni eivät ylettäisi tarttua vanhukseen, jos se luiskahtaisi kolon pohjalle.

Ehkäpä Pimu pitäisi pitää kiinni remmissä ja sitoa remmin toinen pää napakasti itseeni, kun seuraavan kerran menemme koloja ihmettelemään. Mutta mitä jos Pimu tällöin putoaa koloon, perässä liukuisi myös emäntä ... Silloin olisi soitettava palomiehet paikalle. Täytyy vaan toivoa, että en jäisi kolon suuaukkoon jumiin, jotta hätäpuhelu onnistuu. Typy on fiksu beagle mutta puhelinta se ei osaa vielä käyttää.

Lämpimiä terveisiä vanhoille työkavereille palokuntaan!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Maista makkaraa!

Pysytään edelliseen bloggaukseen liittyen ruoka-aiheessa. Piipahdin nimittäin menneenä viikonloppuna Tallinnassa. Ja kuten aina ennenkin, toin tältäkin reissulta isokorville maukkaita tuliaisia. Pimulle ja Typylle ei ole vaikea keksiä matkatuomisia, sillä parhaita ovat kaikki syötäväksi kelpaava. Isännän mielestä tuliaisten osto koirille on huvittavaa mutta tottakai kaksikkoa pitää muistaa! Ne raukat kun eivät juuri Kangasniemeä ja Savonrantaa pidemmälle matkustele. Saavat siis osansa ulkomaan fiiliksistä tuliaisten muodossa.


Maiskis ja lurpsis!
Paras tuliainen, mitä Tallinnasta (ja Virosta ylipäätään) voi koirimuksille tuoda, on makkara. Rasvainen, lihaisa, aito virolainen makkara. Ei mitään light-kevytlenkkiä vaan kunnon tavaraa! Pimu söi herkkupalansa hitaasti nautiskellen Typyn nielaistessa melkein koko makkaran kerralla kuonoonsa. Onneksi paketti sisälsi kuusi "rasvatikkua", kolme molemmille. Ja kun annoin ne kolmena päivänä peräkkäin, uskon että viimeisestä makkarasta Tyyperikin osasi jo nauttia. Lisäksi ostin myös koirille tarkoitettuja kanaherkkuja, niitä on vielä jäljellä ja ne nautitaan ensi viikonloppuna.

Kevättä on jo mukavasti ilmassa. Sen huomaa aamulenkillä, kun seitsemän jälkeen alkaa olemaan jo melko valoisaa. Ne kamalat paukkupakkasetkin hellittivät, toivottavasti lopullisesti tämän kevään osalta. Koirien kanssa on siis palattu normaaleihin lenkkien pituuksiin ja nautittu auringonpaisteisista ulkoilureissuista. Siellä ne Tallinnan tuliaisetkin saa kyytiä keväthankia tarpoessa.