Luminen kaveri

Myttö on ollut nyt jonkin aikaa laihisruualla. Mutta ei sen ulkomuodossa ole ainakaan vielä muutosta tapahtunut. Pumpulavatsa tuo meidän neitokainen yhä on. Pitää laittaa neiti puntarille ja katsoa, mitä kilomäärää vaaka näyttää. Hipun turkkia jaksamme edelleen ihmetellä. Ja on sitä ihmetellyt moni muukin. Sillä on valtavan paksu karva. Ja karvaa lähtee, paljon. Häntäkin Hipalla on kuin ketun häntä. Isäntä epäili, jos Hipussa onkin beaglen lisäksi jotain muutakin rotua. Isäntä nimesi Hilpusen Pohjoisen beagleksi (myös Lapinbeagle sopisi hyvin 😀). Hippusella on sellainen karvaloimi, että se pärjäisi kipakoissakin pakkasissa. 

Perjantaina tapasimme kuvissa näkyvän lumiukon. Myttönen nosti metelin ukon nähtyään. Sitä taisi jännittää ja hiukan pelottaa, että mikä ihmeen kaveri lenkkipolun varteen oli jämähtänyt. Menimme katsomaan lumiukkoa lähempää. Myttö rauhoittui haistelemaan sitä ja hoksasi, että kaveri on hyvin hiljainen ja rauhallinen tyyppi. Hipunkin piti toki tutkia kyseistä otusta. Vaarattomaksi se yksissä tuumin todettiin ja lenkkiä jatkettiin. 

Sovin kotikirjastoomme kevään lukukoirailut. Koska siellä jatkaa Hipun lisäksi vain yksi lukukoira, harvennettiin lukukoirailuja tapahtumaan parin viikon välein. Muutosta aiempaan ei työkertojen suhteen tapahtunut. Jatkamme edelleen käyntejä kerran kuussa. Koronatilanteen vuoksi kotikirjastossa kuunteluhommat alkavat maaliskuussa. Naapurikirjastoon eka vuoro on sovittu helmikuun puoliväliin. Katsotaan, miten tässä käy. Kovasti Hippu odottaa töihin pääsyä. 

Tammikuuta on reilu viikko jäljellä. Pari joulu-/kausivaloa laitoin nyt pois. Loput joulukukatkin onnistuin huonolla hoidolla surmaamaan. Mutta paistovalmiita joulutorttuja, glögiä sekä suklaakonvehteja yhä meiltä löytyy. Vielä voi siis palata joulutunnelmiin, jos mieli halajaa 😃.

Hyvin kulkee vaikka liukasta onkin

Meidän päivät ovat kulkeneet nopeasti. Iltaisin olen ollut melkoisen väsynyt johtuen uudesta työstä, jossa riittää paljon opittavaa. On ihanaa töiden ja lenkkireissun jälkeen heittäytyä sohvalle huilaamaan yhdessä Hilpusen ja Myttösen kanssa 💗. Yleensä Hippu asettuu syliini tai kainalooni pötköttelemään. Myttö löytää paikkansa jaloistani. Sinne se vetää itsensä pieneen kääröön ja tuhisee tyytyväisenä. 

Olen päässyt mukavasti uuteen työhön sisään. Katson tulevaisuuteen positiivisin mielin 😊. Kaikista aiemmista työpaikoistani olen aina oppinut jotain. Myös edellisestä. Ja sieltä matkaani lähti ainakin kokemus siitä, että on asioita, joihin en halua työelämässä enää törmätä. Toki hyviäkin juttuja reppuuni jäi ja niitä lämmöllä muistelen. Mutta tällä lyhyellä kokemuksella minulla on olo, että tässä uudessa pestissä tulen voimaan paremmin kuin ennen. Ja minua myös kohdellaan hyvin.

Paluun vanhaan arkeen: lenkit
tehdään taas pääosin illan jo hämärtyessä.
Pitkät päivälenkit eivät arkisin ole enää
joka päivä mahdollisia. 

Kävimme isännän kanssa ottamassa kolmannet rokotukset. Lähipiirissä on putkahtanut esiin koronaan sairastumisia. Onneksi kukaan ei ole saanut taudin vakavaa muotoa. Eipä tässä mieli tee minnekään matkustaa tai lähteä pyörimään vaikkapa kauppakeskuksiin. Toivottavasti tautitilanne muuttuisi hyväksi, kun kevät koittaa. Kävin äsken verkko-ostoksilla ja nyt meillä isännän kanssa on konserttiliput huhtikuiselle Nightwishin keikalle Helsinkiin 🎼. Konsertti osuu sopivasti synttäripäiväni tienoille, joten siinäpä onkin lahjaa kerrakseen. Toivottavasti konsertti huhtikuussa toteutuu, kovin monta kertaa sitä on jouduttu siirtämään.

Lumi väheni alkuviikon plussakelien myötä. Hiihtoladut näyttävät olevan silkkaa jäätä. Hipan ja Myttöskän kanssa ulkoillessa on nastakengät oltava jalassa. Lisäksi on katsottava, mihin suuntaan viitsii lähteä käppäilemään, sillä koiratkin liukastelevat. Koirapuistossa emme ole kuluneella viikolla käyneet kertaakaan, sillä se on luistinrata. Toivon runsasta lumikerrosta tuon jään päälle tai reilua plussakeliä, jotta jäät sulaisivat kokonaan pois. Luulen, että meidän likat ottaisivat mieluummin sen lumen. Niin paljon riemua ne valkoisesta maasta saavat ⛄.

Uudenlainen arki alkoi

Vuosi on vaihtunut, loppiainen sujahti ohi ja arki on koittanut taas. Riisuimme kuusen koristeista tiistaina ja kaikki muutkin joulukoristeet pakattiin pois. Valoja jätin vielä esille ja ne saavat olla maaliskuulle saakka. Joululevyt ja Jouluradio palaavat meidän soittolaitteisiin taas vajaan vuoden päästä 🎵. Joulukukkia roikotan esillä niin kauan kuin niissä kukintaa riittää.

Otimme tämän alkaneen vuoden vastaan kotona ja meillä oli oikein miellyttävä ilta. Lämmin kiitos vielä meidän mukaville vieraille! Myttö päätti välipäivinä tuhota kuusenlamput sekä muutamia kuusenkoristeita. Onneksi lamput eivät olleet pistorasiassa kiinni 😑. Olemme oppineet jo aikoinaan Pimun kanssa, miten varautua biiglen mahdollisiin harrastuspuuhiin... Isäntä on näppärä mies ja osasi korjata valot. Koristeita meillä riittää tällekin vuodelle vaikka erityisesti erään koirakoristeen silppuaminen minua hieman harmitti. 

"Raskasta tämä juhliminen."

Aloitin maanantaina työt. Asia, joka herätti minussa kaikenlaisia ajatuksia. Työpaikan saaminen oli loistojuttu mutta ei ole ihan helppoa lähteä uusiin kuvioihin, uuteen arkeen. Siihen vaikuttaa paljon irtisanomiskokemukseni lisäksi myös muutama muu viime vuoden aikana tapahtunut ikävä asia. Alkukankeuden (-kauhun) jälkeen olo on nyt levollinen 😌. Eiköhän se tästä. Etätöitä pystyn tekemään melko hyvin. En niin laajasti kuin aiemmissa työpaikoissani mutta kuitenkin. Se on erittäin tärkeää. Hipun ja Mytön hyvinvointi on minulle yksi elämäni tärkeimmistä asioista ja sen suhteen etätyö on merkittävä juttu. 

Koirapuistossa oli kiva jauhaa oksanpätkää.

Talvinen sää jatkuu ja on mahtavaa, että on lunta ⛄. Hippu ja Myttö tykkäävät kovasti kahlata hangessa ja tonkia sen alta hyviä hajuja haisteltavaksi. Hilpusen mielipuuhaa on myös lumessa kieriminen. Myttönen ei siitä hommasta välitä. Se katselee aina hieman ihmeissään, kun Hippu hankaa selkäänsä lumeen kaikki raajat taivasta kohti sojottaen. Isäntä kaivoi sukset esiin. Minä tyydyn yhteisiin lenkkeihin isokorvien ja isännän kanssa. En ole talvi-ihminen mutta kuiva pakkaskeli ja lumi ovat kiva asia kuraloskaan verrattuna. 

Hippua helli vieno auringonpaiste koirapuistossa.

Saapa nähdä, pääsemmekö helmikuussa aloittamaan Hippusen kanssa lukukoirailut. Näyttää tuo tautitilanne hurjia lukuja. Muuten meidän alkuvuosi kuluu uuteen päivärytmiin sopeutuen, vapaa-ajalla levosta nauttien. Keväälle on joitakin ohjelmia suunniteltu ja niiden toteutumista toivon kovasti 👍. Loppuvuodelle meinattu Hipun vatsatähystys päätettiin toistaiseksi unohtaa. Sen hyödyistä liittyen kesän sairauteen ei ole enää tässä vaiheessa takeita. Tähystys olisi pitänyt tehdä kesällä. Hipun mystinen sairastuminen oli taas kerran opettavainen kokemus näin koiranomistajan näkövinkkelistä. Jatkossa tiedämme, millaisia tutkimuksia vaadimme heti, jos vastaavaa tapahtuisi. Toivottavasti ei kuitenkaan enää koskaan. 

Mutta nyt meidän sakki lähtee ulkoilemaan. Pakkasta on mittarissa yhdeksän astetta, melko sopivasti vielä. Talvisen raikasta ja rentoa viikonloppua Teille kaikille!