Vuoden 2020 kynnyksellä

Vuosi vaihtuu ihan pian. Takana on hyvin leppoisa joulu, jonka vietimme pääosin kotona. Pyhien molemmin puolin tapasimme hiukan lähisukua, kävimme elokuvissa ja ulkoilimme isokorvien kanssa. Luettiin kirjoja, kuunneltiin joulumusiikkia, levättiin ja käytiin aattoiltana hautausmaalla sytyttämässä kynttilät isännän mummolle ja vaarille. Aattona tein ensimmäisen koiralenkkini lenkkeilykiellon jälkeen. Jalka tuntuisi kestävän hyvin. Toivottavasti se tulee lopullisesti kuntoon.

Hippu ja Myttö saivat odotetusti isoimman määrän lahjapaketteja. Paketeista paljastui leluja ja herkkuja. Joulukuusi on pysynyt hienosti pystyssä. Myttöä ei juurikaan ole puu kiinnostanut. Paria alaoksaa on pitänyt hieman käsitellä. Luulin, että se olisi kuusen kimpussa aivan villinä mutta leikkiminen Hippusen kanssa kiinnostaa pikkuriiviötä enemmän. Hyvä niin.

Otamme vuotta 2020 vastaan kotona. Vieraaksemme saapuu jo tuttuun tapaan joukko isännän lähisukua sekä minun isäni vaimonsa kanssa. Pikkujoulujen lisäksi nämä kemut ovat perinne, josta pidämme kiinni. Luvassa on varmasti iloinen ilta. Hippu ei piittaa raketeista mutta Mytölle tämä on sen elämän ensimmäinen vuoden vaihtuminen. Jännittävää nähdä, reagoiko Myttinen paukkuihin ja räiskeeseen. Myttö on kyllä niin reipas ja peloton likka, että yllätys olisi, jos se pauketta hätkähtäisi.

Lämmin kiitos kaikille PSB:n lukijoille ja blogikamuille menneestä vuodesta. Paljon ilon ja onnen hetkiä tulevalle vuodellenne. Toivotamme koko meidän jengi

säkenöivän riemukasta uutta vuotta!

Joulu, joulu tullut on...

Tähdet pienet tuikahtaa, meiltä huolet poistaa.

Revontulet hulmuaa, valo meille loistaa.

Tähdet maata katselee, loimu yötä valaisee,

meille uuden riemun suo, joulun ihmisille tuo.

Z.Topelius

Nyt ollaan päästy jouluun. Kinkku on paistettu ja kuten kuvasta näkyy, kuusi on saanut koristeet oksilleen. Siivoushommatkin on hoidettu. Pyhät aiomme levätä, ulkoilla, syödä hyvin ja ottaa kaikin puolin rennosti. Myttö elää nyt elämänsä ensimmäistä joulua ja sen sekä Hipun metkuja katsellessa sujuu joulun aika iloisissa merkeissä. Pimulle ja Typylle sytytämme kynttilät ja muistamme niitä kovin rakkain ja lämpimin ajatuksin. 

Hippu, Myttö ja me lauman kaksijalkaiset toivotamme kaikille plogikavereillemme palveluskuntineen sekä jokaiselle Pienen Suuren Beaglen lukijalle

iloista ja oikein hyvää joulua!

Joululoma alkakoon!

Hippu sai tiistaina syksyn työrupeamansa päätökseen. Nyt koittaa hyvin ansaittu joululoma. Lukijoita oli taas mukava määrä ja naapurikirjastossa riitti muitakin moikkaajia ja rapsuttelijoita. Kovasti ilahdutti eräältä vakiolukijaltamme saatu joululahja, josta myös Mytön on kuulemma lupa nautiskella. Eikä emäntääkään oltu unohdettu. Olipa hieno yllätys!

Viikon verran en ole kirjastokeikkaa lukuun ottamatta koirien kanssa ulkona käynyt. Onneksi isännällä on tämä kulunut viikko ollut jo hiukan löyhempää töissä. Suuria sumplauksia ei biigelien ulkoilutuksen suhteen ole tarvinnut tehdä. Lääkekuurini jatkuu vuoden loppuun saakka. Melkoinen myrkky se on, jalka ei tunnu kipeältä ja pystyn kävelemään normaalisti, klonkkaamatta. Jännitän kovasti, miten sitten käy, kun saan alkaa liikkumaan joulun pyhinä enemmän. Toivon niin kovin paljon, että koipi tulee pian kuntoon. Mutta tiedän, että maltti on valttia. 

Paketoin Hipsukalle ja Myttiselle muutaman joulupaketin. Herkkuja ja leluja. Aion hankkia Hipulle vielä yhden lahjan, jotta se saa yhtä monta pakettia kuin Myttö. Tasapuolisuus se olla pitää. Huomenna käymme kuusiostoksilla ja laitan muutamia joulukoristeita esille. Koska Myttö on niin kovin utelias ja touhukas tapaus, kuusen alaoksat jäävät ilman koristeita. Ja tonttu-ukot sun muut tilpehöörit pistän esille ylähyllyille. Yhden jouluvalon Myttönen pisti palasiksi. Mitään lamppuja ei jätetä pistorasioihin kiinni, kun olemme isännän kanssa pois, joten vaaraa tästä tuhoamistyöstä ei syntynyt. Ja ensi jouluksi voin hyvällä syyllä hankkia muutaman uuden jouluvalon. 

Juhlaa ja jalkavaivoja

Joulu lähestyy ja myös odotettu joululoma. Meillä molemmilla isännän kanssa on tänä vuonna pitkä loma ja palaamme työmaillemme vasta loppiaisen jälkeen. On mahtavaa, että saamme viettää nyt koko joulun ajan ja muutkin loppuvuoden pyhät oman perheen ja eritoten meidän isokorvien kanssa. Odotan sitä jo kovasti.

Lauantaina juhlimme ystäviemme  kanssa pikkujoulua. Isäntä mietiskeli, kuinka monta kertaa näitä kemuja olemme jo järjestäneet. Juhlaväen kanssa päädyimme siihen lopputulokseen, että varmaankin jo liki 20 kertaa. Vierasväki on vuosien saatossa hiukan muuttunut. Joku on tipahtanut joukosta pois ja uusia kasvoja on tullut tilalle. Meillä oli hauska ilta. Nauru ja laulu raikui (naapureita oltiin varoitettu). Söimme hyvin ja kilistelimme maljoja. Hippu ja Myttö jaksoivat olla menossa mukana reilusti yli puoleen yöhön. Sitten nukkumatti kaappasi biigelit syleilyynsä. Eritoten Myttö oli varsin riemuissaan näistä kekkereistä. Sillä riitti valtavasti energiaa olla vieraidemme kimpussa ja molemmat tyttöset saivat paljon sylittelyä, rapsutuksia ja silityksiä. Eikä niiden ilman tuliaisiakaan tarvinnut olla. Eräs ystävistämme totesi, "nämä bileet on jo vakiintunut perinne eikä näistä jäisi pois mistään hinnasta". Voiko enää hienompaa kiitosta isäntäväki saada.

Sunnuntaina koko lauma oli hiukan nuutuneita.
Pikkujoulujuhlat kun venyivät aamun pikkutunneille saakka. 

Meillä Hipun kanssa on vielä yksi lukukoirailu ennen joululomaa. Hippu jatkaa töitä taas tammikuussa, sekä koti- että naapurikirjastossa. Hippunen on hoitanut oikein mallikkaasti syksyn hommat ja olen nauttinut meidän kirjastokeikoista. Hyvillä mielin jatkamme keväällä.

Minulla on oikean jalan nilkka reistaillut jo muutaman viikon. Perjantaina sain lääkäriltä tiedon, että peroneusjänne on tulehtunut. Kovasti paljon ja on myös hyvin turvoksissa ultrakuvan perusteella. Kipeä se kyllä on ollutkin mutta sisulla olen pistellyt  menemään, myös Hippulin ja Myttösen kanssa. Tohtori määräsi minulle jouluun saakka kestävän lääkekuurin sekä liki täyden kävelykiellon. Ainoastaan töihin saan konkata mutta eipä juuri muuta. Joten biigeleiden ulkoilutukset ovat nyt täysin isännän kontolla. Vasta joulun tienoilla saan ryhtyä kokeilemaan, miltä pidemmät kävelyt tuntuvat. Todella harmillista, että kinttuni meni tällaiseen kuntoon. Mutta nyt ei auta muu kuin noudattaa lääkärin määräyksiä, jotta pääsisin jo joulun pyhinä ulkoilemaan taas meidän karvakaksikon kanssa.

Reissuja ja riehumista

Joulukalenterista ollaan päästy avaamaan jo useampi luukku. Olen luvattoman huonosti ehtinyt käymään täällä blokimaailmassa, meidän sekä muiden. Pahoitteluni tästä. Uusi työkuvioni on verottanut hieman voimiani ja olen yrittänyt vapaa-ajalla keskittyä Hippuun ja Myttöön sekä huilata. Pää on täynnä uutta asiaa ja uuden opettelua. Siinä sivussa on pitänyt tehdä vanhoja hommia niin normaaliin tapaan kuin on pystynyt. Mutta parin viikon päästä alkaa joululoma!

Viime viikolla pidin lyhyen loman ja piipahdin Viron puolella. Reissu oli mukava irtiotto kaikesta viime viikkojen hulinasta. En tiedä, oliko Mytöllä eroahdistusta ja ikävä mutta aikamoisen siivon se oli pistänyt päivisin pystyyn isännän ollessa töissä. Isåntä oli parina iltana saanut siivota oikein urakalla. Voin vain kuvitella, miten Hippunen on katsellut pikkuneidin riehumista ja ihmetellyt meininkiä. Hippu tuskin on sellaiseen ulosteiden levittämisoperaatioon osallistunut. Erinäisiä tavaroitakin oli "siirrelty" pitkin ja poikin. 

Siskokset.

Isäntä läksi itsenäisyyspäivänä kohti Pohjois-Savoa viettämään rentouttavaa ja hauskaa viikonloppua yhdessä ystäviensä kanssa. Hän oli totta totisesti tämän miniloman ansainnut. Me jäimme isokorvien kanssa pitämään huushollia pystyssä. Katselimme tovin linnan juhlia, kävimme pitkillä lenkeillä, kirjoitin joulukortteja ja pesin edellä mainitun eriteshown jäljiltä ison kasan peittoja, vilttejä, tyynyjä ja Mytön pehmoja. Ennen kaikkea nautin kuitenkin Hipun ja Mytön rauhoittavasta ja hyvästä seurasta. 

Nyt olemme taas koko lauma koossa. Isännän reissu oli sujunut mukavissa merkeissä ja Savon sydämessä oli ollut lunta. Toisin kuin täällä etelässä, jossa näyttää vettä riittävän. Tämä alkanut viikko soljuu perusrutiineissa kohti viikonloppua. Lauantaina vietämme ystäviemme kanssa pikkujoulua. On kovin hienoa, että vuodesta toiseen saamme nuo meille tärkeät ihmiset vieraaksemme, koko porukan. Hippu ja Myttö odottavat tulevia juhlia varmasti yhtä paljon kuin me kaksijalkaiset. 

Hauskoja retkiä ja lenkkejä

Kävimme sunnuntaina pitkästä aikaa Rajasaaressa. Mytölle se oli ensimmäinen retki kyseiseen koirapuistoon. Kaksikko otti täyden ilon irti reissustamme. Mytöllä oli aivan valtavan hauskaa, sillä juoksu- ja leikkikamuja riitti. Hippu oli täysillä menossa mukana. Oli mukavaa seurata isokorvien ilonpitoa ja vaikka Hippuli reissun päätteeksi kieri jossakin erittäin pahanhajuisessa läjässä, oli meillä kiva retki.

Rajasaaressa.

Ja iloista menoa oli eilisellä iltalenkilläkin. Satoi lunta ja siitäkös Myttis suorastaan sekosi. Ensilumen se on ehtinyt jo kokea mutta silloin saatu lumi ei maahan juuri jäänyt. Nyt lunta tuprusi enemmän ja Myttö villiintyi. Se kaivoi ja haisteli maata, hyppi ja pomppi. Välillä Myttönen houkutteli Hipunkin mukaan lumileikkeihin. Odotan innolla sitä, jos saadaan kunnon kinokset talven aikana. Myttö on varmasti haltioissaan.

Ensi viikolla vietetään itsenäisyyspäivää. Sen lisäksi teen lyhyen lomareissun Tallinnaan ja avaamme innolla joulukalenterin luukkuja. Ne, jotka tätä meidän plogia seurailevat, eivät varmaankaan ylläty siitä, miten pidän joulusta. Joka vuosi kun jaksan sitä kirjoitelmissani kehua. Joulu on ehdottomasti minulle vuoden tärkein ja rakkain juhla. Joten voitte arvata, miten iloitsen huomenna alkavasta vuoden viimeisestä kuukaudesta. Leppoisaa joulun odotusta myös kaikille Teille! Ja pysyttehän matkassamme mukana.

Ilon tuojat

Melkoisen kuluttava viikko alkaa olemaan takanapäin. On valtavan suuri voimavara, että kotona on kaksi isokorvaa, jotka tuovat hymyn huulille raskaankin päivän jälkeen. Työkuviot alkavat kuitenkin selkiytymään. Olen päätökseni tehnyt. Onko se hyvä vai huono, sen vain aika näyttää. Luotan kuitenkin omiin fiiliksiini ja tuntemuksiin, paperilla esitettyjen tietojen lisäksi. Paljon olen saanut myös ystäviltä, isännältä sekä siskoltani ja hänen mieheltään tukea päätöksentekoon. Edessä on suuri muutos, paljon uutta ja haastavaakin. Mutta eiköhän tuosta selviä.

Tiistaina kävimme Hilpun kanssa lukukoirailemassa naapurikirjastossa. Leppoisa tunnelma ja kivat tarinat tekivät kirjastoreissusta taas mukavan mieluisan. Joulukuussa Hipulla on vielä työvuoro, jonka jälkeen se siirtyy hyvin ansaituille joululomalle. Tammikuussa taas jatkamme ja silloin käynnistyvät kuuntelukeikat myös kotikirjastossamme. Myttö on näiden kirjastoreissujen ajan jäänyt yksin kotiin tunnin, kahden ajaksi. Hienosti se kaiketi on pärjännyt, sillä mitään tuhoja ei ole syntynyt. Eikä naapurit ole tulleet kertomaan, että se itkisi tai meluaisi meidän poissaollessamme. Mielestäni on tärkeää opettaa Myttönen siihen, että joskus joutuu jäämään kotiin yksin. Näin opetettiin myös Typylle ja Hipulle.

Reilun viikon päästä avaamme ensimmäisen luukun joulukalenterista. Syksy on juossut hurjaa vauhtia ja talvi on edessä. Toivottavasti kuiva ja luntakin saisi hiukan tulla. Olen jo hankkinut tyttösille joululahjoja. Ei mitään suurta ja ihmeellistä mutta uskoisin, että mieluisia. Mytöllä on edessään sen ensimmäinen joulu. Mitähän pikkuriiviö mahtaa tuumata kuusesta, kinkun tuoksusta ja lahjapaketeista... 

Kolmen kärki

Taas yksi marraskuinen viikko vierähti ja uutta kohta aloitellaan. On kovin hämärää ja sateista. Isäntä viritteli parvekkeelle valoja ja minä nostin kynttelikön keittiön ikkunalle. Muutama muukin jouluvalo tai kutsutaanko niitä kausivaloiksi, on myös esillä. Aikaista tai ei mutta mukavasti ne tuovat iloa ja hyvää mieltä tämän harmauden keskelle. Jouluradionkin viritin taajuuksille.

Hippusella reistaili maha viikolla useamman päivän ajan. Se oli pistellyt ulkoa suuhunsa taas jotain epäsopivaa. Niin tarkkana ei pysty olemaan, etteikö sen kuono haistaisi jotain syötäväksi kelpaavaa ja sitten se onkin jo hotkaistu kuonoon. Tankoparsalla maha alkoi vihdoin rauhoittumaan. Myös muutamasta kokeilussa olleesta koiranherkusta (riistaa) totesimme, ettei niiden tarjoiluun seuraa jatkoa. Kovin pieneksi tuo sopivien ruokien ja makupalojen lista on lyhentynyt. Mutta pääasia, että Hippu on kunnossa ja vatsa ei ole kipeä. Ja Hippuhan on onnellinen, kun saa ison palan kurkkua tai kuivattua peuran keuhkoa. Nämä ovat sen lempiherkkuja  ja sopivat mahalle.

Itselläni on takana melko raskas viikko töissä. Todella pitkään, liki kaksi vuotta, kestäneen soutamisen ja huopaamisen, löysässä hirressä roikkumisen aika on vihdoin ohi. Työsopimusneuvottelut ovat käynnistyneet. Useammassa istunnossa olen jo ollut ja lukenut liki 10 sivuista työsopimusehdotelmaa. Enpä vielä tuollaiseen ole eläissäni törmännyt.

Onneksi meitä "muualle myytyjä" yhdistää ajatus siitä, että ketään ei jätetä yksin. Yhdessä linjamassa otetaan asioista selvää, jaetaan tietoa toisillemme ja kyseenalaistetaan tulevan työnantajan osittain erikoisetkin vaatimukset. Tärkeimpänä se, että tuemme toinen toisiamme, kuuntelemme, mitä meidän kenenkin mielen päällä on ja yritämme tsempata. Minulle tärkeintä on se, että myös tuleva työnantaja ymmärtää sen, että ihmisillä on muutakin elämää kuin työ ja työpaikka. Minun luettelossani nuo eivät yllä edes kolmen kärkeen vaan sitä hallitsee isäntä, Hippu ja Myttö sekä terveys. Ja en aio uuden(kaan) työnantajan palveluksessa pistää työtä kaiken edelle ja vaarantaa siten omaani sekä noiden minulle elämässäni kaikkein tärkeimpien hyvinvointia. Jos tämä työnantaja ei anna tälle ymmärrystä, uskon, että sellainenkin työpaikka kyllä löytyy. Katsotaan, miten tässä käy.

Kovasti kasvanut

Marraskuu soljuu eteenpäin tasaisen tuttuja polkuja. Saimme tänne eteläänkin hiukan lunta. Siitä riittää iloa ja riemua Hipsulle ja Myttöselle. Pieni likka on aivan ihmeissään, mitä tuo valkoinen, kylmä höttö maassa mahtaa olla. Kelien on ennustettu lämpiävän, joten lumi taitaa sulaa pian pois. Mutta ensilumi on aina hieno juttu.

Myttö kasvaa kovaa vauhtia. Sillä on niin pitkä häntä, että muutamat ohikulkijat ovat ihastelleet söpöä ajokoiran pentua. Hymyillen ilmoitan, että se on beagle. Mytöllä on myös melkoisen isot tassut, noin muuhun kroppaan verrattuna. Odotan mielenkiinnolla, kasvaako se isommaksi kuin Hippu. Isännän kanssa veikkaamme, että kasvaa. Myttösen luonteenpiirteetkin alkavat nousemaan paremmin pintaan. Se on utelias ja avoin. Ei arkaile muita koiria tai ihmisiä. Ainoastaan kovaa haukkuvat koirat hiukan jännittävät sitä. Myös kovaäänisistä autoista se saattaa pelästyä. Hienosti Myttö kuitenkin pärjää ja kannustuksellamme jännittävätkin tilanteet ratkeaa parhain päin.

Anoppini antoi meille pikkujoulukuusen.
Ehkä me uskalletaan jouluksi hankkia
isokin versio.

Tuleva sunnuntai on isänpäivä. Omalle isälleni lähetän terveiset Espanjan auringon alle. Tuleva viikonloppu otetaan rennosti ja saamme myös pidemmästä matkasta hyvän ystäväni kylään. Hän ei ole vielä tavannut Myttöä ja ainakin perheen pikkupoika odottaa jo kovasti meidän isokorvien tapaamista. Uskon, että ilo on molemminpuolista ja kolmikolla tulee olemaan hauskaa.

Hipun muutosten vuosi

Meillä oli tiistaina Hipun kanssa ilo vierailla kotikaupunkimme toisella laidalla sijaitsevassa kirjastossa. Sain sieltä tiedustelun, olisiko meillä Hippulin kanssa mahdollisuutta tulla lokakuussa vierailemaan siellä. Onnistuin sumplimaan illan, jolloin meidän visiitti saatiin sopimaan kaikkien osapuolien kalentereihin.

Lukukoirakeikka sujui hienosti. Hipun vastaanotolla kävi kiva määrä lukijoita. Paikalle saapui myös rapsuttelijoita ja moikkaajia, jotka Hippu otti lämmöllä vastaan. Kovasti Hipsua ihasteltiin, erityisesti sen rauhallisuutta sekä skarppia kuuntelutaitoa. Ja niinhän se on; Hippua voi alkaa jo kutsumaan ammattilaiseksi näissä lukukoirailuissa. Onhan sillä nyt reilu vuosi työuraa takana päin.

Hippusen elämä on viimeisen reilun vuoden aikana kokenut isoja muutoksia. Typyn kuolema ja sen myötä lauman ainoaksi nelijalkaiseksi jäseneksi jääminen. Alkuvuodesta todetut pahat ruoka-aineallergiat ja suolistosairaus. Lukukoira-uran käynnistyminen miltei kylmiltään, vain yhden treenauskerran jälkeen. Pikkusiskon saapuminen kotiin elokuussa. Voi siis sanoa, että Hipun elämässä on muutoksen myrskyt puhaltaneet. Mutta niin kovin upeasti ja tyynesti meidän Hippunen on asioihin suhtautunut ja uuteen sopeutunut. Olen hyvin ylpeä siitä.

Kuukauden päästä avaamme ensimmäisen luukun joulukalenterista. Koirille en valitettavasti tänä vuonna omia kalentereita hanki, kun Hippusen ruokavalio on niin tarkka. Mutta joka aamu molemmat tytöt saavat pienen riistaherkun, se on varmaa. Isännän kanssa pohdimme, voidaanko me tänä jouluna hankkia kuusipuuta. Isoa sellaista. Mitähän Myttöskä puusta tuumaisi...

Lomalta arjen askareisiin

Samaistun täysin Hanna Sumarin syysmökkeilyä koskevaan kirjoitukseen erään aikakausilehden syyskuun numerossa: "Kun lähtösiivous on tehty, katson aina kaihoisasti huoneita. Sanon lähtiessämme jokaiselle huoneelle kiitos ihan ääneen ja vielä viimeisen kerran huikkaan kiitokset, kun suljen pihaportin perässämme. Joka kerran tirahtaa kyynel silmäkulmaan, Mutta on hyvä, että on haikeaa lähteä pois. Silloin on joku paikka, jota rakastaa ja jonne on ihana palata".

Meidän mökillä ei ole porttia eikä kovin montaa huonettakaan. Hyvästelen kuitenkin möksän lisäksi saunan, Pimun ja Typyn haudan, aitat ja liiterin. Katson vielä Puulalle ennen autoon istumista ja kiitän kesästä, koko mökkikaudesta, ihanista muistoista. Pyydän mökkivanhusta pitämään itsestään talven ajan huolta. Palaamme taas toukokuussa.

On aika lähteä kotiin, Kiitos mökki!
Tapaamme toukokuussa.

Syyslomamme sujui mainiosti ja meillä oli mukavaa. Hippu ja Myttö touhusivat yhdessä kovasti. Tehtiin pihahommia ja Myttö pääsi myös sienireissuille mukaan. Myttönen on jo iso likka, joten metsässä kulkeminen sujui hienosti. Auto temppuili taas sunnuntaina, kun meidän piti lähteä kohti etelää. Mutta isäntä on todellinen Ihmemies MacGyver! Hän keksi turvallisen viritelmän, jolla saimme auton akkuun virtaa ja kotimatka pääsi alkamaan. Auto on nyt huollettu ja korjattu. Mutta kyllä tuo harmitti ja vihaksi pisti, kun uusi auto alkaa keskellä korpea reistaamaan.

Loman jälkeen olemme taas työn touhussa. Kävimme Hipun kanssa kirjastokeikalla naapurikirjastossa. Lukijoita oli kiva määrä ja joukossa useampi uusi kasvo. Hippuli nautiskeli, kun sitä rapsuteltiin ja halailtiin. Toki se kuunteli tarkkana, kun sille luettiin mm. tarina kummituksista. Kotikirjastosta saimme tiedon, että siellä on lasten- ja nuortenosaston remontti vielä kesken. Lukukoirailut alkavat siellä tammikuussa. Hienoa palata "kotiin" alkuvuodesta vaikkei naapurissakaan mitään vikaa ole.

Myttösen kanssa piipahdimme eläintohtorilla ottamassa rokotuksia. Nyt ne ovat kunnossa ja seuraavan kerran rokotuksiin mennään vuoden päästä. Eläinlääkäri kehui Myttöä kovin reippaaksi ja ihastuttavaksi beaglenpennuksi. Ja sitähän se on. Myttö on kasvanut hurjasti. Se pääsee jo hyppäämään sohvalle, jossa se tykkää makoilla Hipun kyljessä. Yhteiselo sujuu oikein hienosti ja olemme isännän kanssa siitä kovin iloisia. 

Ensi viikolla valloitamme Hippusen kanssa uuden kirjaston lukukoirailuihin liittyen! Mutta ennen sitä nautimme tulevasta viikonvaihteesta, jolloin saamme mieluisia vieraita, pesemme pissipyykkiä ja luuttuamme lattiat. Typy olisi täyttänyt tänään 10 vuotta. Olisin järjestänyt sille hulppeat kemut, jos ihana isokorvamme olisi vielä täällä. Mutta muistelemme Typyä kynttilän ja valokuvan äärellä. Rauhaisaa ja leppoisaa syksyistä viikonloppua myös teille, arvon lukijamme. 

Syksymökkeilyä

En löydä meidän syysmökkeilystä kuin yhden miinuksen. Ulkohuussin. Sinne mennäkseen on pukeuduttava, sillä yöpuvussa tulee kylmä. Isännän työlistalla on uuden huussin rakentaminen. Se tulee lähemmäksi mökkiä. Vanhassa on onneksi styroksi-istuin ja ulkovalo, joka toimii kylläkin auringonvalolla. Mutta olen laittanut huussiin pari kynttilälyhtyä.

Vuosi sitten syyslomalla oli apeat tunnelmat. Hautasimme Typyn. Nyt haudalla palaa koko lomamme ajan kynttilä, kaksikin. Myttö istuu haudan vieressä ja tuijottaa tulen ihmettä. Kerron sille, keiden tuo kivillä ympäröity ja kukin koristeltu paikka on. Typy olisi tykännyt Mytöstä, paljon.

Sadepäivinä otetaan rennosti.

Täällä Kangasniemellä sää on viikon mittaan vaihdellut. On ollut pari upeaa auringonpaisteista päivää. Pakkasöitä ja kaatosadetta. Kovaa tuulta ja kaunis tyyni Puula kuun loistaessa taivaalla. Meidän syyslomarutiineihin kuuluu talven ensimmäiset glögit suklaakonvehtirasian kera. Olemme lukeneet, saunoneet, grillanneet ja käyneet metsälenkeillä. Hippu ja Myttö leikkivät ja juoksevat pitkin mökkirantaa. Välillä järsitään lämpimässä mökissä hirvenluuta. Loppulomalle riittää polttopuu- ja pihahommia.

Myttö isännän kainalossa.

Myttö löysi lauantaina aarteen, metsähiiren raadon. Sitä se kiikutti ylpeänä suussaan kunnes isäntä sai lelun avulla houkuteltua Myttösen luovuttamaan aarteensa roskiin laitettavaksi. Eilen meidän auto jätti meidät kauppareissulla tielle. Neljä kuukautta ”vanha” auto. Isäntää otti jo sydämestä. Autoliiton Tiepalvelun mies tuli Mikkelistä hätiin. Hänen perässään ajoimme Mikkeliin huoltoon, josta emme saaneet kuitenkaan apua. Ostin isokorville välipalaksi hevosherkkua. Takaisin mökillä olimme iltahämärissä. Autolla pystyy ajamaan, kun huomioi pari seikkaa. Ensi viikolla auto menee etelässä huoltoon. Pitäkää peukkuja, että pääsemme täältä viikonloppuna kotiin!

Myttö ja ampiaispesä

Eilisellä päivälenkillä sattui jännittäviä. Myttö työnsi kuononsa maa-ampiaispesään. Kannon juuressa ollut pesä oli osittain kaivettu esiin mutta ennen kuin ehdin reagoimaan ja hoksaamaan, mitä kuopassa on, Myttö oli jo uteliaana pesän kimpussa.

Kotiin palatessamme huomasin, että Myttöstä oli päässyt pistämään kaksi ampparia. Oikeaan korvanlehteen sekä silmäkulmaan. Pistokohdat turposivat ja kutittivat. Myttönen oli hiukan ihmeissään ja nuutuneen oloinen. Annoin sille puolikkaan kyytabletin ja isännän saapuessa kotiin, nappasin piikit irti silmäkulmasta ja korvanlehdestä. Yritin tätä yksinkin mutta siitä ei tullut kertakaikkisesti mitään. Myttö pisti kovasti hanttiin enkä uskaltanut ryhtyä pinseteillä sohimaan rimpuilevaa pikkulikkaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Iltaa kohti Myttö alkoi olemaan taas oma itsensä. Lääkärireissulta vältyttiin, sillä ampparit eivät pistäneet sitä esimerkiksi kaulaan tai suuhun. Se olisi ollut jo vaarallista. Mieleen tuli Pimun ja Typyn kohtaamiset ampiaisten kanssa. Niissäkin vältyttiin eläinlääkäriin menoilta mutta kyypakkaus meiltä aina löytyy.

Syksyn sateita on riittänyt vaikka välillä aurinkokin on pilkahtanut. Puut ovat hienossa väriloistossa. Iltaisin on pilkkopimeää ja sen vuoksi hankin Mytölle valjaisiin kiinnitettävän valon. Hippu sai uuden valopannan. Vanhat ovat tallessa, niille löytyy myös varmasti vielä käyttöä. Ja onhan meidän mökillekin otettava valoa mukaan. Syysloma lähestyy ja pääsemme Puulan rannalle. Haikeutta tuo ilmaan se, että tämän vuoden mökkeilyt päättyvät tuohon lomanpätkään ja möksä laitetaan talviteloille. Toivottavasti kevät tulee taas pian!

Sisko ja veli

Meillä on tällä kohta päättyneellä viikolla ollut paljon iloista ohjelmaa. Lokakuu on siis käynnistynyt mukavissa fiiliksissä ja tunnelmissa. Myttönen kasvaa hurjaa vauhtia. Ihan kohta se jo hyppää sohvalle. Ruokahalu on kunnossa ja herkut maistuvat. Niitä toki annetaan säästäväisesti.

Myttö saa samoja makupaloja kuin Hippuli: peuraa, hirveä, kurkkua ja porkkanaa. On helpointa tarjoilla molemmille samoja herkkupaloja. Ja se on myös reilu peli. Myttö syö tietysti penturuokaa. Eikä ole tarkoitus, että se täysikasvuisena alkaisi syömään Hipulle tarkoitettuja allergiaruokia. Mutta sen olemme päättäneet, että Myttökin saa mahdollisimman luonnonmukaista sapuskaa, jossa on vain yhtä eläinperäistä proteiinin lähdettä ja mahdollisimman vähän lisäaineita yms. Haluamme ennaltaehkäistä sitä, että siitäkin tulisi niin kurjasti allerginen kuin Hippu on.

Olemme käyneet moikkaamassa lampaita. Kohta ne
jättävät laitumensa, kun syksy etenee. 

Lukukoirakeikka naapurikirjastoon sujui entiseen malliin. Lukijoita oli kiva määrä ja rapsutuksia tuli reilusti. Hippu otti kaikki huomionosoitukset onnellisena vastaan. Kirjaston lämmin vastaanotto jaksaa ilahduttaa joka kerta. Tunnen, että Hippunen tekee tärkeää hommaa ja olemme kovin tervetulleita.

Tässä kuunnellaan hevostallin tarinoita.

Keskiviikko-iltana puin lämpimästi päälle ja pistin Hipun remmin päähän. Läksimme läheiseen koirapuistoon, jonne olin sopinut tapaamisen Hipun veljen kanssa. Somemaailma on ihmeellinen. Twitteristä löytyi tämä kyseinen velipoika, Winston. Vaihdoimme Winstonin emännän kanssa viestejä ja sovimme tapaamisen. Winston on koulukoira ja työskentelee Turussa. Aivan uskomaton sattuma on se, että Winston kyläilee täällä Etelä-Suomessa säännöllisin väliajoi. Ja miltei meidän naapurissa!

Sisarukset Winston ja Hippu.

Sisaruksilla oli lämpöinen jälleentapaaminen. En tiedä, muistaako ja tunteeko koirat omat sukulaisensa. Mutta hienosti Winston ja Hippu tulivat juttuun. Kaksikossa on myös selvästi havaittavissa samaa ulkonäköä. Tapaamisemme oli kaikin puolin oikein mukava. Toivottavasti näemme uudestaan. Winston tekee hienoa ja tärkeää työtä koulukoirana. Siihen hommaan ei kaikki sovi. Ei myöskään lukukoiraksi, joten tämä sisaruspari on melkoisen fiksuja ja upeita biigeleitä!

Ps. Oikein hyvää Eläinten päivää kaikille meidän blogikamuille sekä Kilpille, Escolle ja Risulle.

Suuren surun mutta myös ilon vuosi

Kuluneella viikolla kävimme Mytön kanssa eläintohtorilla ja pikkuriiviö sai ensimmäisen rokotuksensa. Myttö käyttäytyi lääkärissä oikein mallikkaasti eikä ollut moksiskaan, kun lääkäri pisti neulalla niskaan. Myttö on hyvin reipas tyttö, sanoi eläinlääkäri. Seuraava rokotus käydään ottamassa syysloman jälkeen.

Arki rullaa tuttuun tapaan töissä käyden ja biigeleiden kanssa touhuten. Pyykkikone pyörii ja lattioita luututaan. Nauretaan paljon. Keskimäärin yhtenä yönä viikossa Mytölle iskee ikävä-kaipauspuuska. Siihen ei auta edes Hilpun seura. Silloin meistä kaksijalkaisista toinen siirtää petinsä sohvalle ja loppuyö nukutaankin hyvin. Hippu pötköttää jaloissa ja Myttö kaulalla tai rinnan päällä. Näin meni minun viime yöni ja siinä sohvalla maatessani mietin, miten tärkeitä ja rakkaita nämä luppakorvat ovat.

Ensin riehutaan...

Typyn kuolemasta tulee sunnuntaina vuosi. Sytytämme kotona kynttilän Typsyn valokuvan viereen. Se painajaismainen yö ei ikinä unohdu. En ole eläissäni kokenut sellaista järkytystä ja surua. Mutta siitä on noustu taas tolpilleen, hitaasti mutta kuitenkin. Hipulla on ollut tässä valtavan iso rooli isännästä puhumattakaan. Suuren kiitoksen annan myös ihanille ystävilleni sekä muille minulle tärkeille ihmisille. Myttö toi mukanaan paljon iloa, kun saimme sen mukaan laumaamme.

... ja sitten huilataan.

Jatkamme taas ensi viikolla Hipun kanssa lukukoirailuja naapurikirjastossa. Ja meillä on tiedossa myös valtavan hauska tapaaminen läheisessä koirapuistossa. Toivottavasti se toteutuu. Siitä lisää ensi kerralla. Mytön kanssa siirryimme pentupannasta valjaisiin. Typylle aikoinaan hankittuihin, joita myös Hippu käytti pentuna. Lisäksi ostimme Myttöselle villajumpperin, sillä perintöpalttoot ovat sille vielä liian suuria. Odotamme jo kovasti syyslomaa Puulan rannalla. Siihen on vielä hiukan matkaa. Hyvillä mielin etenemme kohti lokakuuta. 

Rakas tuki ja turva

Viikot vierähtävät nopeasti. Syyskuu on kohta takakaarteessa ja lokakuu odottaa napatakseen viestikapulan. Mökkeilimme taas viikonloppuna Kangasniemellä. Seuraavan kerran suuntaamme Puulan rannalle syyslomalla. Ja silloin on aika pistää möksä talviteloille. Kovin nopeasti tämä mökkikausi aina hujahtaa...

Aamuleikit Puulan rannalla. 

Kun perjantai-iltana auto pysähtyi mökin pihaan ja koirat pääsivät ulos, ei ilolla ollut rajoja. Myttö oli aivan haltioissaan siitä, että taas oltiin vapaudessa. Ja paikassa, jossa riittää niiiin paljon uutta ja ihmeellistä tutkittavaa. Lauantai kaksikolla alkoi leikkien. Hippuli ja Myttö peuhasivat rantapusikoissa ja juoksivat kilpaa. Ihailtavaa, miten jotkut ovat hyvin energisiä vapaapäivän aamuna kello seitsemän! 

Typy opetti Hipun syömään marjoja suoraan oksista.
Nyt perinne jatkuu. Hippu opetti Mytön löytämään
puolukoita ja pistelemään ne varsista suoraan suuhunsa.

Tällä viikolla jatkui syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Hipulle luettiin mm. tarina synttärijuhlista sekä aarrejahdista. Rapsuttelijoita riitti taas runsaasti ja Hippunen nautti täysin siemauksin jakamattomasta huomiosta, jota se osakseen sai. Kotkirjastomme lasten- ja nuortenosaston remontti alkaa olemaan loppusuoralla. Ehkäpä jo lokakuussa pääsemme aloittamaan lukukoirahommat taas myös siellä. 

Seuraavaa lukijaa odotellen.

Ensi viikolla Myttö saa ensimmäisen rokotuksensa. Kun kaikki rokotukset ovat kunnossa, voidaan pikkuhiljaa ryhtyä käymään kotimme lähellä sijaitsevassa koirapuistossa. Siellä siskokset pääsevät vapaana leikkimään ja juoksemaan. Myttö tutustuu myös toisiin koiriin, mikä on mielestämme tärkeää. Se aiotaan totuttaa bussi- ja junamatkustamiseen, aivan kuten Pimu, Typy ja Hippu. Lapsiin ja ylipäätään vieraisiin ihmisiin se suhtautuukin jo hyvin hienosti. Kaikessa tässä uudessa sillä on tuki ja turva meidän kaksijalkaisten lisäksi Hipussa. Jo nyt Mytölle kovin tärkeässä ja rakkaassa isosiskossa.

Hullunmyllyä, ihanaa sellaista

Viikonloppuna mökkeilimme Kangasniemellä. Se oli Mytön ensimmäinen möksäreissu. Mytöllä riitti valtavan paljon ihmeteltävää ja kummasteltavaa mökkimaisemissa. Rohkeasti se kuitenkin seurasi Hippua ja tutki mökin pihapiiriä. Hilpu esitteli ylpeänä paikkoja. Myös automatkat mennen tullen sujuivat mutkattomasti. Myttö nukkuu autossa, kylki kyljessä siskon kanssa. Sisätiloissa Myttöstä kiinnosti erityisesti polttopuut ja lattialle jätetty vaatekassimme.

Möksällä koirien ulkoiluttaminen on hurjan paljon helpompaa kuin kotona. Avaa vain oven ja biiglet saavat mennä ja tulla mielensä mukaan. Koska Myttö on vielä vauva, emme kuitenkaan päästäneet sitä hortoilemaan yksin minne sattuu. Mökkimaasto on kivikkoista, joten tarkkailimme tiiviisti Mytön menoa, ettei onnettomuuksia päässyt käymään. Yöllä ulos ei ole yksin mitään asiaa, sillä kettu tai supikoira saattaa talsia pihamaalla. Yöulkoilut tehdäänkin remmissä. Ja Hippu on oppinut haukkumaan napakasti oven auettua. Luulisi sen räksytyksen kuultuaan isommankin elukan häipyä.

Kävin Hipun kanssa sienestämässä. Isäntä
jäi Mytön kanssa mökkiin huilaamaan.
Myttöä ei voi metsäreissuille ottaa vielä mukaan.

Myttö on jo nyt vaikuttanut minuun hirmuisen positiivisesti. Vaikka suren Typyä, tulen suremaan sitä omaan hautaani saakka, mieleen nousee yhä useammin paljon iloisia muistoja Typsystä. Ne Typyn viimeiset hetket eivät enää kummittele mielessäni päivittäin. Hilpun ja Mytön yhteistä taivalta tuntuu mukavalta seurata. Hipusta on lyhyessä ajassa kasvanut aikuinen koira ja hieno isosisko. 

Toki voin häpeilemättä myöntää, että ei tämä 100 prosenttista autuutta aina ole. Pennun omistaminen siis. Pissi- ja pökäleralli joskus tympii. Terävähampaisen riiviön roikkuessa kiinni tukassani, kun yritän pyyhkiä lammikkoa lattialta, tympii joskus sekin. Ja kun Myttö yltyy komentamaan sohvalla istuvaa Hippua ja Hippuli vastaa siihen yhtä kimeällä haukulla, ajattelen naapureitamme ja toivon heiltä kärsivällisyyttä. Päivääkään en kuitenkaan tässä hullunmyllyssä vaihtaisi pois, en ikinä. 

Hienoa seurattavaa

Lauantaina juhlittiin isännän syntymäpäivää sekä meidän Myttöä. Lähisukua ja ystäviä saapui pitkin päivää morjestamaan pikkubeaglea ja tutustumaan siihen. Molemmat juhlakalut saivat lahjoja eikä Hilpuakaan unohdettu. Kovasti Myttö ihastutti ja sai aikaan niin valtavan lämpöisiä tunteita kaikissa vieraissamme.

Päivä oli hieman rankka Myttöselle. Mutta se ei ole vieraskorea vaan otti useita torkkuja pitkin päivää. Tämä oli tietysti täysin sallittua pienelle juhlijalle. Voin vain ihailla sitä, miten reipas ja ennakkoluuloton kaveri Myttö on. Se ei arkaile eikä vierasta uusia ihmisiä. Myttö menee rohkeasti mukaan uusiin tilanteisiin. Tästä kuuluu varmasti iso kiitos kasvattajalle Päiville.

Juhlahumun keskellä piti välillä huilata.

Tämän kesän osalta lomat on nyt pidetty ja läksin tällä viikolla jälleen konttorille. Hippu ja Myttö jäävät keskenään kotiin. Mitään tuhoja pikkuinen ei ole vielä hoksannut tehdä. Huusholli on jotakuinkin kunnossa, kun saavumme kotiin. Toki tiedostamme, että kun Mytölle tulee ikää, alkaa vauhti kiihtymään. Onneksi emme koskaan ole olleet siivoushulluja puhtausfriikkejä. Ja kaikki arvokas on pistetty kaappeihin piiloon tai ylähyllyjen uumeniin. Matot odottavat sänkymme alla parempia aikoja.  

Hippu keskittyi juhlapäivänä
päivystämään keittiössä. 

Hippunen on hyväksynyt pikkusiskon täysin. Kun Hilpu ei jaksa riiviön riehumista, pakenee se turvapaikkaansa sohvalle. Kaverukset ovat pistäneet leikiksi jo joka päivä. Hippu on upean kärsivällinen Mytön kanssa. Toivoimme, ettei suurempia ongelmia tulisi ja toiveemme toteutui. On hienoa seurata kaksikon välien kehittymistä ja siteen syntymistä. Tiedän, että Typy opetti Hilpulle varmasti paljon koirien yhteiselosta. 

Kävimme tervehtimässä lampaita.
Myttöä ei pelottanut ollenkaan. 

Elokuu on askellettu ja matka jatkuu syyskuuta taivaltaen. Aiomme käydä Puulalla ainakin parina viikonloppuna. Myttö saa ensimmäisen rokotuksensa. Hippusen kanssa lukukoiraillaan. Typsyn kuolemasta tulee tämän kuun lopulla kuluneeksi vuosi. Silloin syttyy kynttilät joko möksällä Typyn haudalla tai kotona. Ja vaikka kuinka yritän toppuutella itseäni, taidan jo askarrella pikkujoulukutsut ja kuunnella muutaman joululevyn.

Ensimmäinen viikko uudessa laumassa

Myttö täyttää tänään kaksi kuukautta.  Meillä pikkubeagle on asustellut kohta viikon. Myttö on kotiutunut todella hyvin. Se tutkii uteliaasti paikkoja ja ympäristöä. Myttö on reipas eikä arkaile. Olemme tehneet lyhyitä tutustumisia lähimaastoihin. Pikkuneiti mennä viipottaa Hipun perässä kuin vanha tekijä ja ottaa kontaktia uusiin ihmisiin.

Hipulla ja Mytöllä on alkanut yhteinen sävel löytymään. Ei se  kovin kadoksissa ollut alun alkaenkaan mutta nyt Hippuli osoittaa selvästi, että pikkusisko on hyvä juttu. Muutaman kerran kaksikko on innostunut jo leikkiin. Myttöä hiukan harmittaa, kun Hippu makoilee sohvalla ja se itse on vielä niin pieni, ettei pääse kapuamaan siskon viereen. Silloin pikkuneiti pistää pienen möykän pystyyn. Ja Hilpu katselee kummissaan, mitä tuo pikkuinen yrittää sille räksyttää.

Kaiken kaikkiaan tämä kohta kulunut viikko on mennyt meidän uuden perheenjäsenen kanssa oikein mainiosti. Tottakai tämä on meille kaikille uutta. Meitä on taas neljä. Onhan se taas eri tilanne, kun koiria on kaksi. Mutta meillähän on tästä jo vuosien kokemus ja uskon, että pärjätään hyvin.

Huomenna juhlistamme lähisuvun ja ystävien kanssa isännän heinäkuista syntymäpäivää. Samalla vierasväellä on tilaisuus tavata Myttö. Meidän läheisistä moni odottaa jo näkevänsä pikkubeaglen. Tulossa on iloinen lauantaipäivä kakkukahveja nauttien. Kivaa viikonloppua myös kaikille Teille, hyvät lukijamme!

Pikkusisko

Tässä se nyt on. Hipun pikkusisko Myttö eli Räntäsään Lumienkeli. Nimipäätös oli helppo. Minulla oli Myttö mielessä jo heti alun alkaen. Isäntä hyväksyi ehdotukseni muitta mutkitta. Kaiketi olin niin päättäväinen tuon nimen suhteen 😄. Nimi juontaa juurensa lastenohjelmasta, joka oli yksi lemppareitani, kun minä olin pikkutyttö. Mikäli Myttö ei sinun korvaasi kuulosta tutulta, voit lukea Mytöstä täältä.

Haimme Mytön kotiin lauantaina. Se on kotiutunut suorastaan loistavasti. Hippu otti kaverin vastaan uteliaana. Hiukan se vielä arkailee Myttöä. Olemme tuumineet, että se taitaa ihmetellä, mikä tuo pikkuriiviö oikein on. Hippunen ei ole koskaan nähnyt noin pientä koiraa. Hippu saa rauhassa omassa tahdissaan tutustua pikkusiskoon. Ja olemme jo nähneet, miten Hipsu antaa Mytön yllättävänkin reippain ottein tehdä tuttavuutta ilman, että se hermostuisi. Hippu osaa tarvittaessa hakeutua "karkuun", kun Myttö alkaa käymään turhan lujilla kierroksilla. Näin se kuuluukin mennä. 

Olen tämän viikon lomalla. Katson ja seuraan, miten meidän yhteiselo Mytön kanssa alkaa kulkemaan. Tällä muutaman päivän kokemuksella voin sanoa, että oikein hyvä tästä tulee. Myttö on utelias, reipas, iloinen ja touhukas pikkubeagle. Hippu näyttää pienestä aristelusta huolimatta hyväksyvän hyvin pikkusiskon mukaan laumaamme. En voisi iloisempi olla. 

Töissä taas

Hipun kesäloma päättyi ja starttasimme syksyn lukukoirailut naapurikirjastossa. Lukijoita oli mukava määrä ja rapsuttelijoitakin riitti. Hilpurista on kasvanut hyvin luotettava ja hieno lukukoira. Kotikirjastomme lastenosasto on remontissa pitkälle syksyyn saakka. Mutta naapurissa käydään tuttuun tapaan joulun alle asti.

Lukukoirailu on mukavaa.

Minulla ystävieni kanssa oli hauska ja helteinen Varsovan reissu. Nauroimme välillä mahat kippurassa vedet silmissä ja hiki virtasi liki 30-asteen kuumuudessa. Kaupunki yllätti minut todella positiivisesti. Siisti, helppokulkuinen, edullinen, hyvää ruokaa ja paljon nähtävää. Emme alkaneet ahnehtimaan vaan kiertelimme ja katselimme ennakkoon suunniteltuja paikkoja. Varsova on niin suuri kaupunki, että neljässä päivässä siitä ei voinutkaan ehtiä näkemään kuin ripauksen. Hotellimme sijaitsi oivalla paikalla keskustan kupeessa.

Ainoan miinuksen Varsovalle annan palvelualttiudesta ja -kulttuurista. Siinä on vielä hiomisen varaa. Hippuselle, pikkupiigelille ja isännälle toin tietysti tuliaisia. Hilpu sai peuran kinttua ja hirven sarvea. Pikkuiselle ostin lelun. Tuliaiset näyttivät olevan mieleisiä sekä isännän että Hipun mielestä. Pikkutyttö saa omansa, kun haemme sen kotiin. 

Varsovassa kävin mm. Chopin-museossa.

Isäntä oli vienyt Hipun lauantaina Rajasaareen. Emme ole koko kesänä käyneet siellä. Mökkireissut ja muut tekemiset ovat korvanneet Rajasaaren retkiä ja Hilpuhan ei välitä uimisesta. Saarella oli ollut melko rauhallista eikä Hippunen ollut intoutunut kovinkaan riehumaan. Kaksikon reissu oli jatkunut Rajasaaresta Vantaalle Tikkurilaan. Siellä esiintyi Oopperan tähdet, jonka kokoonpanoon kuuluivat mm. Tarja Turunen ja Pentti Hietanen. Vaikka väkeä oli ollut hurjan paljon, olivat isäntä ja Hippu mahtuneet hyvin sekaan. Ja rapsuttelijoita, niitä riitti kuulemma konserttipaikallakin. 

Sontakasakierähtelijä.

Sunnuntaina Hilpu oli järjestänyt isännälle tekemistä hankkiutumalla pesukuntoon. Kotikoirapuistossa oli ollut hyvältä haiseva kasa, johon isokorva oli antautumuksella hieronut itseään. Isäntä viestitti Varsovaan Hipun haisevan niin kamalalle, että meinaa oksennus tulla. En voinut sille mitään, että minua hymyilytti viesti kovasti. Meidän ihana Hippu, sontakasapyörijä. 

Kun seuraavan kerran kirjoittelen tänne blogiin, meidän perheessä on taas neljä jäsentä. Tuntuu liki epätodelliselta, että kohta meillä kotona on Hipsulle pikkusisko. Kaveri ja uusi laumanjäsen. Voitte uskoa, että jännittää jo niin kovasti, että tuskin nukun tulevat yöt. 

Jotain uutta, vähän pinkkiä ja paljon vanhaa

Pikkubiigelin kotiintulo alkaa lähestymään. Ja sitä myöten minäkin olen alkanut jännittämään. Sekä odottamaan ihan hirmuisen paljon. Edessä on touhukas, vauhdikas ja mieleenpainuva syksy. Meidän lisäksemme moni läheisistämme pohtii, mitähän Hippu tuumailee uudesta kaverista. Minä luulen, että alkuun on hiukan mustasukkaisuutta. Mutta en usko, että mitään ongelmia on tulossa sen suhteen, etteikö Hilpuri hyväksyisi uutta perheenjäsentämme.

Emme ole hankkineet pennulle juurikaan uusia varusteita ja tarvikkeita. Kierrätys kunniaan! Meillä on runsaasti Pimun ja Typyn vanhoja remmejä, pantoja, valjaita. Ruokakippoja ja -kuppeja löytyy, myös pieniä pentuaikaisia sellaisia. Pelastusliivit pentu perii Typyltä, kuten myös talvitakin. Jotakin toki olemme ostaneet ihan uuttakin. Muutamia leluja, heijastavan mökkipannan sekä sängyn. Sänky on muovia, kuten Hipullakin. Kolmen beaglen kokemuksella emme hanki pehmeitä koiranpetejä. Muoviseen löytyy meiltä runsaasti peittoja, tyynyjä ja täkkejä. Niitä voi vapaasti repiä ja raastaa. Kuvassa näkyvä pinkki talutushihna on löytö Kangasniemeltä kirppikseltä, täysin käyttämätön ja uusi sekin.

Ennen kuin kohokohta on käsillä ja haemme pikkusiskon kotiin, lähden lyhyelle reissulle Puolaan. Edessä on 130-vuotissyntymäpäivämatka hyvien ystävieni kanssa. Reissussa kilistellään maljoja meidän kaikkien synttäripäivien kunniaksi ja nautitaan loppukesän kauniista Varsovasta. Isäntä jää pitämään Hipsun kanssa huushollia pystyssä. Hyvin tulevat pärjäämään vaikka varmasti ikävöinkin kovasti. Ja tuliaisia tuon tietysti, myös meidän pikkuhaukulle.

Kesälomamuistoja ja ensitapaaminen

Palaan vielä meidän hienosti sujuneeseen kesälomaan laittamalla tänne Pieneen Suureen Beagleen pari kuvaa loman varrelta. Loma teki tehtävänsä. Olemme levänneitä ja valmiina syksyn touhuihin ja puuhiin. Hippulin jalka on terve ja kunnossa. Se on loistojuttu ja iloitsen siitä, ettei tapaturmassa käynyt hullummin. Seuraavan kerran palaamme Puulalle syyskuussa.

Olemme taas isännän kanssa töissämme, joten Hipulla koittaa myös arki. Mutta kovin kauaa sen ei tarvitse enää yksin aikaansa viettää. Pikkusiskon kotiintulo kun lähestyy. Kävimme eilen katsomassa pentuja. Voi, miten pieniä ne olivat. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten pikkuisia beaglevauvat ovatkaan. Kovin suloisia oli koko seitsemän pennun lauma, kaikki muuten tyttöjä. Vauhtia riitti ja siinä sai kyytiä niin emännän sukat kuin isännän sortsien lahkeet. Hipun sisko on valloittava. Toivottavasti osaamme antaa sille kaiken parhaan tulevassa elämässä ja kodissa.

Berliinissä kävimme mm. eläintarhassa.

Paljon oli nähtävää Saksan pääkaupungissa.

Mökillä tehtiin perinteinen saariretki.
Söimme eväitä ja kävimme uimassa. Hippukin
pääsi Puulaan isännän uittaessa sitä Retkisää
oli lämmin ja upea.

Pimun, Typyn ja Nupin hauta. Typyn kuolemasta
tuli 29.7. kuluneeksi kymmenen kuukautta.
Selvisin talvesta ja olemme uuden edessä. Emme
koskaan unohda Typyä ja haudalla palaa liki taukoamatta
kynttilät, kun olemme Puulan rannalla. Uskon,
että Typsykkä iloitsee tuolla jossain siitä, että Hilpu
saa kaverin. 

Maalta taas kaupunkiin

Kalasääski kökötti rantakivellä kuin tullakseen toivottamaan meille hyvää kotimatkaa. Päättymässä oli mukava mökkiloma Puulalla. Viimeiset lomapäivät isäntä mökkeili Naantalissa. Me Hipun kanssa saimme Kangasniemelle vieraaksemme ystäviäni ja vietimme perinteisen tyttöjen möksäviikonlopun.

Kaiken kaikkiaan kesälomamme oli rentouttava ja hieno lepohetki pitkältä tuntuneen talven jälkeen. Kävimme isännän kanssa Berliinissä. Sieltä kotiuduttuamme läksimme Savonrannan kautta kohti Kangasniemeä. Kotona emme juuri lomaa viettäneet. Täällä betonin keskellä ehdimme taas olla koko syksyn ja talven.

Hippu ahtoi mahansa täyteen mustikoita siskoni
ja hänen miehensä mökillä Savonrannalla. 

Hilpuri innostui perjantaina niin kovasti mökkivieraiden saapumisesta, että riehaantui iloriemusekoiluun. Harmillisesti hepulit päättyivät oikean takajalan vinksahdukseen. Tarkkailimme Hipun vointia perjantain ajan ja lauantaina päätimme viedä sen eläinlääkäriin. Vamma ei ollut onneksi vakava. Tohtori diagnosoi sen venähdykseksi ja antoi Hilpulle kipulääkepiikin. Se tepsikin hyvin ja lauantai-iltana Hippu oli jo paljon pirteämpi. Vähän kurja päätös lomalle mutta hemmottelimme Hilpuria antamalla sille mm. paljon mustikoita sekä rapsutuksia.

Olemme siis palanneet kaupunkiin. Tästä se arki alkaa taas rullaamaan, pikkuhiljaa. Tämä elokuu tuo meidän perheeseen suuren mullistuksen. Hipun pikkusisko saapuu meille kotiin. Isäntää jännittää jo kovasti. Itse en osaa vielä jännittää sen kummemmin. Ajatukseni ovat hiukan ristiriitaisetkin. Mutta selvää on, että pennun ottamista harkittiin ja mietittiin suurella vakavuudella. Ja pikkubeagle on ehdottomasti enemmän kuin odotettu ja tervetullut.

Uuden käänteen äärellä Typyä muistellen

Typyn kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kymmenen kuukautta. Ikävöin meidän uimamaisteria edelleen aivan valtavasti. Typsyn äkillinen poislähtö, asia joka tuli järkyttävänä yllätyksenä meille, on vaatinut toipumisaikaa. Pimun kuolemaan osasin jollain tapaa varautua ja surutyötä tein jo etukäteen. Toisin oli Typsykän kanssa. Siksi tämä on ottanut todella lujille.

Hippunen on selvinnyt Typyn kuolemasta paremmin ja nopeammin kuin emäntänsä. Ensimmäiset viikot se etsi kaveria ja ihmetteli, kun Typyä ei löydy mistään. Ei mökiltä, ei isännän vanhemmilta, ei isäni mökiltä eikä äitini luota. Eikä me tuotu Typsyä mukanamme, kun tulimme töistä tai kauppareissulta kotiin. Mutta kun aikaa kului tovi, taisi Hippuli todeta, että näin tässä nyt mennään. Kolmistaan. Eikä ole mitään hätää, me pärjätään kyllä.

Typyä ei voi kukaan koskaan korvata. Eikä ole tarkoituskaan. Eikä me unohdeta Tyyperiä ikinä. Kuten ei Pimuakaan. Paljon ihania ja mukavia muistoja jäi jäljelle ja niitä kannamme ikuisesti. Talven aikana ryhdyimme isännän kanssa miettimään ja harkitsemaan. Pohdimme ja keskustelimme. Seurasimme Hippua ja sen touhuja. Ja päätimme lopulta laittaa viestin Päiville Räntäsään kenneliin. Sen viestin lopputulema on, että Hipusta tulee isosisko. Haemme beaglevauvatyttösen kotiin elokuun lopulla.

Päiväretkiä ja metsämarjoja

Helle hellii meitä lomalaisia. Onneksi rannalla puhaltelee kepeä tuuli. Ja järveen voi piipahtaa virkistäytymään. Puulan vesi on nyt uimakelpoista, lämmintä. Joten olemme isännän kanssa uineet melko ahkerasti. Hippuakin olemme uittaneet laittamalla sen rantaveteen, josta se kahlailee kuivalle maalle. Hilpuri ei erityisemmin uimisesta innostu mutta näin kuumalla kelillä vesi virkistää.

Emme ihan joka päivä ole kököttäneet täällä metsän keskellä. Teimme päiväreissut Pieksämäelle ja Jyväskylään. Kävimme isäni ja hänen vaimonsa mökillä Haukivuorella. Hippu pääsi siellä elämänsä ensimmäistä kertaa kalareissulle. Rivakasti se hyppäsi veneeseen ja lähti mukaan katsomaan, oliko verkoissa mitään. Tällä erää saaliina oli yksi hauki.

Kävihän meitä täällä pienessä punaisessa mökissä tervehtimässä Keravan poppoo. Pojat miltei asuivat järvessä koko vierailun ajan. Lisäksi he keräsivät Hipulle metsämansikoita sekä mustikoita ja leikkivät meidän isokorvan kanssa. Iloa ja riemua näytti piisaavan koko porukalla! Oli eri hauskaa, että saimme heidät vieraaksemme.

Heinäkuu juoksee loppukaarteessa ja elokuu odottaa jo vaihtopaikalla. Meillä on lomaa vielä hitunen jäljellä. Ja se vietetään täällä mökkirannoilla. Itselläni on siitä poikkeuksellinen töihinpaluu, että käyn vain piipahtamassa pariin otteeseen työmaalla ja pidän muutaman lomapätkän lisää elokuun aikana. Mitäpä silloin tapahtuu, siitä lisää tulevissa kirjoitelmissa!

Kesäilta Puulalla

Täällä Puulan rannalla on tyyni ilta. Kuikkakolmikko lipuu lahdella. Västäräkki keikkuu laiturin päässä. Hyttysiä hiukan mutta ei riesaksi saakka. Ja onneksi karkotinlaite häätää inisijät matkoihinsa. Hippu huilaa meidän sängyssä. Kohta se lähtee tekemään pienen iltakierroksen. Lämmitimme saunan ja isäntä pulahti järveen. Minä aristelen vieläkin, vesi tuntuu kovin kalsalta.

Olemme siirtyneet viettämään lomaa oman mökin rauhaan. Matka tänne kulki Savonrannan kautta, jossa kävimme moikkaamassa siskoani ja hänen miestään. Hippunen suorastaan hullaantui mustikoista sekä metsämansikoista, joita Savonrannan mökillä riitti. Se mätti marjoja mahansa täyteen. Ja mikäs siinä, marjoja Hipun vatsa sietää hyvin. 

Säästä pitää aina mainita.  Alkuviikko oli vielä viileää mutta nyt lämmintä riittää. Kuten mainitsin, Puulan vesi on edelleen vähän turhan kylmää. Minä odotan sen lämpenemistä vaikka useat varmasti uivat jo tuossa mielellään. Onneksi lomaa on vielä jäljellä. Eihän täältä kotiin kehtaa mennä, jos ei ole järvessä käynyt.

Meillä ei ole mitään erikoisia suunnitelmia ja touhuja loppulomaksi. Tehdään mitä huvittaa ja mitä viitsii. Hippu jatkaa varmasti päästäisten tarkkailua. Ne kipittävät mökin pihassa, liekö niillä pesä pihakiven kolossa. Isäntä nikkaroi jotakin ja minä lyhennän lukemattomien lomakirjojen pinoa. Tässähän sitä jo suunnitelmia syntyikin. 

Piipahdettu Berliinissä, kohta kohti Puulaa

Terveiset Berliinistä! Läksimme isännän kanssa heti lomamme aluksi Saksan pääkaupunkiin. Näimme matkalla hienoja kirkkoja ja taidetta. Ihastelin eläintarhassa orankeja. En ole suuri eläintarhafani mutta halusin nähdä näitä upeita apinoita, jotka valloittivat sydämeni jo lapsena. Kävimme parissa museossa sekä muistomerkillä, jotka kertoivat natsien tuhotöistä. Siinä näyttelyjä kiertäessä pisti miettimään, miten sellaista karmeutta on voinut päästä tapahtumaan.

Sää Berliinissä ei poikennut näistä kotimaan ilmoista. Mutta kaupunkia jaksoi paremmin kiertää, kun ei ollut hellettä. Meillä oli kiva reissu. Berliinissä on valtavan hyvin toimiva joukkoliikenne. Saksalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Koska isäntä on aiemminkin vieraillut Berliinissä, meillä oli jo etukäteen melko tarkat sävelet siitä, mitä reissussa tehdään. Ennakkosuunnittelu onkin tarpeen, kun menee kaupunkiin, jossa olisi nähtävää valtavasti mutta aikaa rajoitetusti.

Hoitoreissun jälkeen kotisohvalla on taas mukava huilata.

Hippuli oli matkamme ajan hoidossa anoppini ja appiukkoni luona. Ja oli ollut hyvin kiltisti ja hienosti. Tiesin sen, sillä Hippu on niin kovin kiltti tyttö. Sen verran se kuitenkin hoksasi anoppiani jekuttaa, että oli alkanut vaatimaan aamuruokaa jo kello viisi! Tuota samaa temppua se joskus kokeilee meihinkin mutta luovuttaa heti, kun sanomme sille, ettei vielä ole mikään ruoka-aika. Mutta pääasia on, että ruoka maistui ja hoitoreissu oli muutenkin onnistunut. Olemme onnekkaita, että meillä on lähipiirissä pari luottohoitopaikkaa, joihin olemme voineet jättää koirat hyvillä mielin.

Nyt vedämme hiukan henkeä kotona kaupungissa. Seuraavaksi aikomuksenamme on suunnata kohti Savonrantaa. Sieltä lähdemme jatkamaan kesälomaa Kangasniemelle. Koska punainen mökkivanhus ei ole teknologian aallonharjalla, Pieni Suuri Beagle päivittyy lähiviikkoina silloin, kun piipahdan kirjastossa kirkonkylällä. Kaunista heinäkuun jatkoa ja pysyttehän mukana matkassamme!

Isoja ja parhaita asioita

Olemme Hipun kanssa käyneet moikkaamassa lampaita, jotka ovat taas saapuneet kotimme nurkille kesän viettoon. Hilpu tykkää lampaista ja nekin haistelevat uteliaina aidan takaa Hippusta. Heinäkuu on alkanut epävakaisessa säätilassa mutta toivottavasti kelit paranee. Hirmuhelteitä ei tarvita, aurinkoa ja lämmintä toivon kyllä.

Minua on koko talven vaivannut se, että en ole pystynyt katsomaan Typsystä napsittuja valokuvia, joista haluamme kehyksiin ja esille muutamia otoksia. Ystävämme otti valtavan upeita kuvia Typystä ja Hipusta reilu vuosi sitten. Niistä kuvista on ollut tarkoitus valita esille pantavat kuvat. Eilen keräsin voimia ja ryhdistäydyin. Isännän kanssa katsottiin kuvat läpi ja valittiin niistä lajitelma kehystettäviksi. Isäntä totesi, että yllättävän vähällä itkulla selvisin koitoksesta. Niinpä, yksi raju itkupurkaus tuli mutta myös hymyilin, kun katselin Typystä otettuja kuvia. Ja nyt tuntuu kuin suuri kivi olisi pois sydämeltä. Kuvat on tilattu ja aion hankkia niille hienot kehykset. Olen ylpeä itsestäni, sillä tämä oli minulle iso asia. 

Lomani alkaa olemaan lähellä. Otamme isännän kanssa heti irtioton kotiympyröistä ja suuntaamme lyhyelle reissulle Berliiniin. Hilpuri pääsee hyvään hoitoon isännän vanhempien luokse. Uskon, että se nauttii olostaan, kun sitä lellitään ja hellitään. Minulle tulee Hippua varmasti kova ikävä.

Kun Saksan maa on nähty, suuntaamme kohti Savonrantaa. Siellä kyläilemme siskoni ja hänen miehensä mökillä. Savonrannalta matka jatkuu sitten Puulan rannoille. Tarkoitus on loman aikana käydä sieltä käsin piipahtamassa isäni ja hänen vaimonsa mökillä. Odotamme myös, että saamme Kangasniemelle mukavia mökkivieraita. Uskon, että meidän lomasta tulee rento, leppoisa ja kiva. Itse aion lukea paljon ja toivottavasti Puulan vesi lämpenee taas uintikuntoon. 

Hippu tykkää, kun rotsia harjataan. 

Toivotan kaikille meidän lukijoille sekä kamuille mukavaa viikonloppua. Meillä se sujuu matkalaukkuja pakkaillessa. Mökkikassitkin laitetaan kuntoon hyvissä ajoin, sillä käymme ulkomaan reissun jälkeen vain kääntymässä kotona. Mutta vielä on hetki aikaa lomareissuihin. Maltan kyllä odottaa ja tehdä vielä hiukan hommia toimistolla. Parastahan on, kun loma on vasta edessä! 

Suuri Mustan juhannus

Meillä oli kiva saarijuhannus Suuri Mustassa. Sää suosi. Aurinko jaksoi paistella koko viikonlopun ajan. Juhannuspäivänä tuuli hieman paiskoi. Sunnuntaina myös, joten odottelimme rauhassa, jotta tuli sopiva rako lähteä kotimatkalle. Hippu tykkää veneillä ja katselee innolla maisemia. Merestä nousevat tuoksut se haistelee mielenkiinnolla. Toivottavasti nämä hienot kesäkelit jatkuvat aina elokuun puolelle saakka, jotta pääsisimme myös Kangasniemellä veneilemään.

Juhannusrapsutuksia. 

Juhannuspyhät sujuivat perinteiseen tapaan saunoen, grillaten, huilaten ja seurustellen. Hippunen kävi moikkaamassa naapureita. Ja tuli sieltä savulohelta haisten. Oliko lie saanut makupaloja vai tonkinut kompostia. Olin varannut Hipalle juhannusherkuiksi peuran keuhkoa sekä hevosen mahaa. Lisäksi Hippu nautti kurkusta ja porkkanasta. Kaikki muu teki hyvin kauppansa paitsi porkkana, jota Hippu syö mieluiten vain keitettynä. Meri oli mittarin mukaan 18-asteinen. Naiset, mukaan lukien Hippu, eivät uskaltautuneet uimaan mutta seurueemme miesväki pulahti mereen.

Päiväunilla. Hyttysiä oli todella vähän,
joten ulkona sai rauhassa huilata. 

Meidän elo rullaa tästä tasaisesti kohti heinäkuuta. Kesälomani alkaa häämöttää. Mutta vielä on tovi pakerrettava toimistolla. Kotona odottaa ikkunanpesuprojekti, joka on syytä toteuttaa ennen lomalaitumille lähtöä. Homma, jota inhoan yli kaiken. Aion valjastaa isännän apumieheksi, jotta työ sujuu rivakammin. Hilpun kanssa voisi säiden suosiessa piipahtaa Haltialan tilalla katsomassa hevosia, lehmiä ja lampaita. Ja onhan sitä ryhdyttävä pakkaamaan kapsäkkejä ja laukkuja lomaa silmällä pitäen. Mitä meidän kesälomaan tulee kuulumaan, siitä lisää seuraavalla kerralla!